Brick

Sitten viime kerran olen palannut Turkuun ja töihin. Turkua on jäljellä vielä 16 päivää, töitä 10. Siis näitä töitä. Muita töitä on sitten ihan riittämiin.

Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, on elämä vähän haastavaa. Sen takia olen mm. polkenut eilen alkaen kello kuusi 2,5h. Ilman aamupalaa alkoi jo vähän nälättää, mutta menihän se. Sitten töitä ja illalla hieroja. Muutto tarkoittaa, että taas on etsittävä uusi hieroja. Toivottavasti menee yhtä hienosti kuin täälä, kerran kävin yhdellä hierojalla, joka ei oikein ollut mun makuun, mutta tokalla kerralla löysin kyllä tosi hyvän hierojan, joka ei edes laskuttanut mahdottomia. Kroppa oli muuten ihmeen vähän jumissa, ainoastaan oikea pohje vähän kipuili. Se onkin tuntunut vähän jäykältä mm. treenikisassa.

Tänään sitten oli vuorossa uintia (voi selkäparkaa, vaikka lyhensinkin matkaa ja vain pääsetissä volttailin) ja illalla brick. Brick on ehdottomasti kovin treeni kesän aikana ja tämä oli siis vuoden kolmas ja viimeinen. Aikaa koko settiin menee melkein kolme tuntia, kun itse pääsetti sisältää kolme pyörää ja juoksua, vähän löntystelyä pyörä-juoksu yhdistelmän lisäksi ja piiiitkät alku- ja loppuverrat. Brickpaikaksi täällä olen valinnut Kaarinan urheilukentän. Ei optimi pyöräilyn suhteen, mutta siedettävä. Parempaa paikkaakaan en ole oikein keksinyt. Kaarinan kenttä on niitä harvoja paikkoja, joihin uskallan edes jotensakin jättää pyörän hetkeksi lukitsematta. Tarkoitus on toki juosta siinä kentällä vieressä ja vilkuilla sitä pyörää tämän tästä. No, tänään kentällä olikin jotkut junnukisat ja jouduin kiertämään kentän ympäri menevää hiekkatietä, joka on ehkä noin kilsan pitkä. Sen huono puoli on, että näköyhteys pyörään katoaa ja kun kiekka kestää vajaat 5minsaa, on pyörä helppo viedä, jos sen joku omakseen haluaa. Peloistani huolimatta Silvia oli aina minua odottamassa. Muuten harjoitus sisälsi kiintoisia elementtejä, sillä sain pyöräillessäni melkein rullaluistelijan sauvasta silmääni, koira meinasi hyökätä nilkkaani (tai hyökkäsikin, mutta onneksi pyörällä on nopeasti karussa), mopo ajaa päälleni (täälä saa mopolla ajaa kevyen liikenteen väylillä ja se on tosi pelottavaa), auto ajaa päälleni (mä en vieläkään oikein ole päässyt selvyyteen, että mistä tietää, että kvl onkin yhtäkkiä autotie, luultavasti sen voi selvittää tien leveydestä, mutta sitä, että kvl loppuu ei kyllä kerrota mitenkään) ja perinteinen pyörä, jota ohitan (huudettuani varo) yrittää kiilata minut ojaan. Juostessa pääsin vähemmällä, sielä onnistuin täpärästi välttämään frisbeegolfkiekon iskeytymisen päähäni, koira (tai paremminkin sen hihna) oli vain vähän tiellä ja vain pari lasta päätti siirtyä juoksulinjalleni oltuani heistä muutaman metrin päässä. Nää tällaiset harjoituksiin kuuluvat lisäkomponentit on varmaan tuttuja monelle, mutta aina ne on kyllä yhtä ikäviä, koska sitä voisi sattua pahastikin.