Urheilukentän lumo

Kyllä, niin se vain on, että minä pidän urheilukentistä. Olen aina pitänyt ja jostain kumman syystä aina uusiin paikkoihin mennessäni tunnen suurta mielihyvää, kun paikannan kartasta urheilukentän. Tämän jakson paras treeni, ainakin henkisesti oli ehdottomasti urheilukentällä tekemäni juoksuharjoitus, joka sisälsi verryttelyjen lisäksi vähän juoksutekniikkaa ja "vetoja". Ei oikeasti ole mitään niin hienoa, kun käydä verkkaamassa ensin tasaisella nurmikentällä paljain jaloin (mistä Hervannassa ei ajeta pois, kaikkiallahan ei nurmelle pääse juoksemaan) ja sitten tuntea se tartan sielä lenkkarin alla. Piikkareillahan se nyt olisi vielä hienompaa, tai edes vähän kevyemmillä tossuilla, mutta kyllä se oli taas aivan mahtavaa. Tyttö ja kenttä, ne kyllä kuuluvat mun tapauksessani yhteen. Vaikka uimahallissakin viihdyn jo nykyään, pyörän pääällä on hienoa kuluttaa aikaa ja lenkkipolut vetävät puoleensa, ei mikään niistä vedä vertoja radalla tehtäviin harjoituksiin, ei nyt, tuskin tulevaisuudessa, eikä menneisyydessäkään. Olihan se aina hienoa muutenkin päästä ihan oikealle kentälle silloin lapsena, kun lähdettiin kisoihin sieltä rikkaruohoa kasvavalta hiilimurskaradalta, ei sen niin väliä ollut, vaikkei kovin hyvin pärjännytkään, se oli jo voitto, että pääsi juoksemaan ihan oikealle radalle. Nykyään se 400 metrin rata ei tosin tunnu alkuunkaan niin pitkältä kuin ennen...

Melkein yhtä paljon kuin itse urheilukentällä juoksemisesta, tykkään kyllä tällä hetkellä tuosta Berliinin stadionista telkkarin välityksellä. Siellä on Bolt, Keskisalo, Fraser, Bekele ja kaikki muutkin urheilijat, joiden edesottamuksia olen seurannut ja tulen myös seuraamaan tiiviisti
tässä vielä viisi päivää. Lieneekö kisojen syytä, mutta tällä hetkellä ei edes harmita, vaikka olen vähän kipeä. Lämpöä on taas iltaisin (huokaus, toivottavasti tää ei taas kestä kovin kauaa) ja muuten on vähän vetämätön olo. Oikeastaan kovin paljon parempaan paikkaan tämä ei olisi voinut tullakaan, jos nyt loppuu viimeistään torstaina. Maanantaina olin töissä ihan jäässä ja iltasali jäikin siksi väliin, sen verran hyvin sitä jo oman kropan tuntee. Polvi on nyt myös vähän hassu, en tiedä, mitä sille on tapahtunut, mutta ehkä tää taukokin sitten tekee sille hyvää.

Ai niin, olen ehtinyt jo vähän tutkia cyclocrosstarjontaa Århusissa. Tosin tämä ei varmaan ole kenellekään mikään uutinen. Lisäksi olen tiedustellut, voinko käyttää yliopiston liikuntapalveluita ja olen tietoinen urheilukentän sijainnista. Ikävä kyllä sisäkentästä ei ole tietoa :( Niin ja projekti G etenee hitaasti, mutta etenee. Toivottavasti se tästä nyt alkais etenemään vähän nopeammin, vaikka ei voi vaatia itseltään ihan liikoja, onhan sitä töiden jälkeen aina aika väsynyt.

Niin, mutta ne reenit sitten viime torstain:

Perjantaina uinti. Otin mukaan lapulle ohjelman, joka sisälsi yhteensä 1000m tekniikkaa ja 800 m muuta uintia. Tää oli hyvä juttu, ei tullut lusmuiltua ja kun palautusajatkin oli mietitty etukäteen niin tekeminen tehostui. Tekniikka on kamalaa yhä edelleen, vartalon asento taitaa olla aikasmoinen ongelma.

Lauantaina oli siis se paras reeni, eli urheilukentällä juoksentelua, minkä jälkeen vielä sali. Polvi oli hyvä juostessa, mutta kun tein salilla mavea, niin siitä ei sitten pitänytkään ja lopetin sen sitten kesken. Muuten aika perusmenoa salilla, vaikkei oikein innostanutkaan.

Sunnuntaina pyöräilyä Kangasalle uimaan, uintia 2000, josta 1200 tekniikkaa ja 800 muuta ja pyöräily takaisin. Pyöräilyä tuli yhteensä siis 35 km. Uinnin voitto oli, että taisin vihdoin tajuta jotenkin tuon käden palauttamisen, fingertip-drilli selvästi toimii \o/ Ihan hyvä reeni muutenkin, vaikka olikin vähän väsy olo, liekö kipeys ollut jo tulossa. Tästä reenistä olisi tosin tehnyt kovin paljon onnistuneemman se, jos olisin vaikka muistanut ottaa pyyhkeen mukaan.
Sielä sitten yritin kuivailla itseäni hikisiin pyöräilyhousuihin, sukkiin ja vessapaperiin... Näissä reeneissä on aina rasittavaa myös se, että ensin käy uimassa, sitten hikoo sen pyörän kanssa uudestaan ja kotona takasin suihkuun... Onnekseni vältin kuitenkin kastumisen, lähdinhän tarpeeksi myöhään liikkeelle (pitihän se Keskisalon juoksu nyt ensin katsoa).

Maanantai-aamuna kuudelta jälleen kirmattiin kohti Suolijärveä, jossa 2x15 min juoksua. Reidet oli vähän väsyneet, mutta juoksin silti pidemmälle kuin viimeksi samassa ajassa. Hyvähyvä. Polvikaan ei (kai) kenkkuillut.

Kuuden aamut

Jahas. Tänään se sitten tuli, väsymys. En saanut raahattua itseäni enää illalla salille, niin kuin olis ollut suunnitelmissa. Tästäkin huolimatta olen ihan melko tyytyväinen tekemisiini tällä viikolla. Maanantaihan tuli jo selvitettyä aiemmin, mutta jotta ei tulisi epäselväksi, niin haluan korostaa, että olen tällä viikolla joka aamu ollut reenaamassa viimeistään kello 6.15. Ei tuohon ihan kaikki pysty, mutta mä oonkin super. Huomena ei ole aamureeniä ja muutenkin meen "vaan" uimaan ja sinnekin siirryn bussilla, niin saapi polvi levätä.

Tiistaiaamuna siis käytiin "juoksemassa" kävin heittämässä setit, johon kuului 2x15 min juoksua. Alkuun ja väliin siis kävelyä. Polvi oli itse asiassa ihan hyvä juoksun aikana, vähän jälkeen vihoittelee, mutta muuten ihan jees. Lenkin aikana totesin kyllä, että juoksukunto on jäänyt sinne vuodelle 2005 (tai 2007, jolloin Ecross kulki ihan kivasti vielä vanhoilla pohjilla, vaikka reeni olikin vähän vähäistä). Ihan tosi, en tajua, miten oon pystynyt juokseen 42 kilsaa alle 5 minsan kilsavauhtia, kun nyt en pysty siihen vauhtiin varmaan edes kilometrin ajan. Että on tässä vielä sarkaa niitettävänä, kunhan nyt vaan jalat kestäisi. No, illalla sitten vielä Kalevaan uimaan, 1000 drillejä ja sitten pari 300 m:n settiä loppuun. Ajattelin, että voisin alkaa pikkuhiljaa alkaa tekeen vähän suunnitelmallisempaa harjoittelua (siis niin, että vähän lyhentäisin lepotaukoja ja miettisin drillit etukäteen, enkä sit vasta sielä altaassa tekis sitä, mitä tuntuu hyvältä...). Kyllä mä vielä uimaan opin!

Keskiviikkona taas herättiin ja siirrettiin Silvia ulos. Päivän teema oli PSPS eli asiaan vihkiytymättömille Pidä Se Perse Satulassa. Hyvin tää onnistuikin, vaikka valitsin lenkin, jossa mäkiä oli ihan kivasti. Ei nyt sentään Lukonmäkeä, mutta se vois olla sit tavoite Tanskan jälkeen. Ja ens kesänä sit parit mäkireenit Syrjänmäkeen. Haluan myös tässä korostaa, että pyöräilytaitoni ja -tietoni ovat kasvaneet tässä vuoden aikana hienosti. A. Saan kengät kiinni polkimiin lähes poikkeuksetta heti. B. Tiedän mikä on klossi. C. Tiedän melko varmasti, kuinka monta vaihdetta mun pyörässä on. D. Tiedän, että kaikkia noista vaihteista ei pysty kuitenkaan oikeastaan käyttämään. Hyvä minä. Ehkä vuoden päästä ymmärrän jo noita keskusteluja rataspakoista yms. Illalla ei reenejä, koska oli tapaa-ystävä-päivä.

Tänään, torstaina oli sitten taas juoksulenkin vuoro. Juoksin Suolijärven ympäri 2x15 minsan pyrähdyksillä. Tai lähinnä laahustuksilla. Mutta kyllä se juoksun ilo taas on löytymässä. Illalla tosiaan piti mennä salille, mutta töissä oli "virkistyspäivä", ja menin sitten käymään saunassa, mikä torpedoi kaiken. Siis aivan älytön uneliaisuus iski ja sitten oli pakko ottaa päikkäreitä. Seuraava projekti mulla onkin, että pitäisi oikeasti päästä nukkumaan vähän aiemmin (tyyliin viimeistään yhdeltätoista), muuten ei jaksa ja treenien tehokin on vähän niin ja näin, vammariski kasvaa jne. Ai niin, kyynärpää on aika kipeä, taitaa tulla töistä, koska uinnissa osaan sen jo välttää. Ei vain tykkää tosta juoksemisesta. Mitähän tollekin sitten tekis? En oikein tiedä, että pitäisikö sitä käydä näyttämässä jollekin vai ei. Alkaa vaan huumori menemään, kun jos jalat jotenkin vörkkii, niin sitten saan kyynärpääni kipeäksi juoksemalla, sormen murtumaan uimalla yms. Akillesjänteet on kuitenkin nykyään kunnossa, että pitää kai keskittyä näihin positiivisiin asioihin.

Ihana arki

Kyllä. Ei se töihin meno nyt niin vaikeaa ollut ja sain jopa jotain aikaiseksi. Kaiken lisäksi nostin tänään kissan (joka alkaa G:llä) pöydälle. Oon siis ollut ääritehokas ja on ihan kivaa, että on taas ihan tavallista arkielämää tiedossa nyt ainakin hetken. Viikonloppuna sain aikaiseksi lauantaina käytyä salilla, leuanveto-ohjelmasta kaksi viikkoa takana. Sen lisäks tein kyykkyä pienille polvikulmille, mutta jo isolla tangolla ja kaikkea muutakin kivaa ja vähemmän kivaa. Sunnuntaina oli vuorossa "lenkki", juoksin ensin 17 min, sitten alamäen ajan kävelyä ja sitten vielä viiden minsan juoksu, sitten loppuikin matka kesken. Illalla kävin taas uhmaamassa kohtaloa ja uiskentelmassa haukien, kyiden, haiden ja piraijoiden keskellä yhteensä tollaset puolisen tuntia sisältäen kolme minuutin huilitaukoa. Vesi oli lämmintä kuin mikä, joten ei ihme, että piraijat viihtyy Suolijärvessä. Viikonloppu sisälsi tietysti myös tiukkaa tanssahtelua Paulan tahtiin ja lentopallomatsissa kannustusta, joista jälkimmäinen meni ikävä kyllä vähän hukkaan. Tänään sitten tosiaan aloitettiin normielämä, eli kuudelta ylös ja pyöräilemään tunniksi. Keskarista ei puhuta, huono oli. Illalla vielä salilla ja kyllä ne ohjelman 3-viikon ekat leukasetit saatiin tehtyä, vaikka vika olikin jo melko tiukassa. Muuten ei mitään ihmeellistä, otin tosin ohjelmaan askelkyykkykävelyä ja loitontajat ja lähentäjät ekaa kertaa operaation jälkeen.

Kokovartalojumi

Jaahas. Loma lähenee loppuaan, mutta kivaa on ollut ja sehän on kai ainakin yksi loman tehtävä. Tänään tuli harjoiteltua hukkumista Serenassa ja samalla tuli koettua sekin ihme, miten vedessä liikutaan lujaa. Ja eilen vemputtiin sitten koko päivä Linnanmäellä ties missä raketeissa ja radoissa ja luonnollisesti poltin olkapääni.
Eilen ennen lähtöä kiskoin itseni ylös ennen seitsemää ja lähdin vähän tekemään juoksutekniikkaa parantavia harjoituksia. Ensin verkattiin nurmikolla juoksemalla, sitten polvennosto- ja pakarajuoksua - tosin oikea polvi ei ihan vielä tuohon jälkimmäiseen luonnistu. Sitten vielä askelkyykkykävelyä. Päätin sitten fiksuna tyttönä repästä kunnolla ja tein tollasen kevyen 10x20 setit. Joo-o, tulipahan ainakin tehtyä jotain. Edellisen päivän salireeniin yhdistettynä alkoi jo hieman niin sanotusti reisiä hapottamaan. Lopuksi sitten vielä juoksin kotiin asti.
Rehkimiset alkoi tuntua jo hieman Lintsillä, mutta tänään on ollut aika jumitus alakropassa ja vähän yläosassakin. Ja huomenna pitäisi mennä vielä salille. Huh. Tänään kotiintulon jälkeen kävin vielä pyörittelemässä parinkympin lenkin keskittyen alkulenkistä kadenssiin ja sitten toisessa puoliskossa otin sopivan maastokohdan sattuessa yhden jalan pyörityksiä. Eli tää oli nyt kai sitten tekniikkalenkki. Että näin meillä, alan venyttelemään, jos tässä jumissa mihinkään suuntaan nyt edes taivun. Ja tietysti hieman oikean ulkoreiden kaulitsemista päälle ;)

Neljän kunnan kierros ja muita urotekoja

Loma on kiva. Lomalla on aikaa reenata. Muuhun ei sitten näemmä olekaan aikaa, vaikka olenkin saanut mm. korjattua pyörän (siis ei Silviaa, vaikka kyllä sitäkin vähän puunattiin). Huomena sitten onkin matkailun vuoro, kun Lintsi ja perjantaina Serena kutsuu. Ei muuten kiinnostais pätkäkään mennä ens viikolla töihin. No, mutta sitten niihin reeneihin:

Maanantaina "lenkki", eli 2x10 min juoksua ja välissä vähän kävelyä. Polvi tuli vähän kipeeks :( Lisäks myös sali, jossa tehtiin kaikenlaista.

Tiistaina ensin tappava 50 kilsan pyörälenkki, joka vei mehut aikas lailla, mutta joka kuljetti mua neljässä eri kunnassa. Ja sitten käytiin vielä tekemässä vähän avovesiuintia Suolijärvessä, 5x sellanen kiva lenkki tuli uitua minuutin palautuksilla, yhteensä aikaa meni tollanen puoli tuntia.

Tänään keskiviikkona oli sitten taas salin vuoro ja sen jälkeen vielä Kalevaan uimaan, jossa 1000 tekniikkaa (joka on ja pysyy huonona) ja sitten vielä 500 uintia osissa. Että näin.

Farewell

Niin muutti sisko pois mun kämpästä, joten elelen nyt vain Silvian ja erinäisten muiden elämäni tärkeiden vaikuttajien kanssa. Juttukumppaneiksi niistä ei ikävä kyllä ole, ja on turha marmattaa, jos kylppäristä löytyy ämpäri; ihan itse olen sen sinne sitten vienyt. No mutta toisaalta, nyt kukaan ei ajattele pahoja ajatuksia mun pyörästä, eihän niitä ennenkään ääneen sanottu, mutta olen varma, että sen läsnäolo ei ihan aina miellyttänyt, kun se oli mukamas tiellä. Pah! No, toivottavasti Päikyn vuosi Tsekissä sujuu hyvin, vaikka saa sitä vähän ikävöidäkin ;) Reenaileen ehdin jotenkin, eli seuraavasti:

Torstaina pyöräilin Kalevaan uimaan, uin tekniikkaa tollasen tonnin ja loppuun 500 m, uintini on taas ihan kamalaa ja en pääse eteenpäin yhtään. Sen jälkeen pidennettyä reittiä takasin kotiin, 21 km kotimatka, keskari putos huonoksi ja noutaja tuli. Pitäis vähän varmaan juoda muutakin kun vettä, jos harjoituksen kokonaiskesto on tollanen 2,5 h, vaikka sisältäiskin taukoja, kuten uintitreenit sisältää.

Perjantaina sitten kävin juoksemassa, yht. 2x 10 minsaa. Polvi. No, en tiedä. Toimii ihan OK:sta, mutta vähän pahasti se tuolta sivusta taas kipeytyy vanhaan malliin. Toivottavasti johtuu vaan leikkauksesta (koputan puuta). Sitten illalla salille, tein vähän kyykkyjä kympin tangolla ja yhden jalan kyykkyjä pelkällä kepillä, ihan OK. Eksentriset pohkeet otti ehkä eniten polveen, hassua. Sit tein ylä- ja alataljaa, ranteita, penkkiä ja dippiä sekä tietty keskikroppaa. Niin ja leukoja, mut se nyt on itsestäänselvyys.

Lauantaina aamulla pyöräilin, ensin meni 25 kilsaa 27km/h keskarilla, mutta sitten tuli Lukonmäki, joka tiputti keskaria yhdellä lukemalla ja näännytti muutenkin kovasti. Illalla kroolailua Eräjärven vesissä, tällä kertaa tappajahauki pysyi poissa.

Sunnuntaina lepäilyä. Ja outo tunne, alkoi tekeen mieli mennä salille!

Uusi alku

Moron moron. Tänään oli hyvä päivä. Tänään meinaan juostiin. Huimat 10 minuuttia kävelyverkan jälkeen, mutta siitä se alkaa. Polvi oli ihan jees, vaikka vieläkin se on hieman outo noissa rappusissa. Toissapäivänä kävin myös salilla, silloin tein kepillä vähän kyykkyjä ja ihan OK:lta tuntui. Silloin myös aloitin leuanveto-ohjelman alusta (taas), tein ranteet, penkin, alataljan, ylätaljasta sen uintiliikkeen (mikä nyt onkaan), vähän vatsoja ja selkiä ja kyljet. Eilen kroolailin Eräjärvellä järvessä, kunnes olin varma tappajahauen lähestymisestä ja uin äkkiä pois. Ehdin uimaan ennen episodia ehkä n. 500 m. Tänään oli juoksulenkin lisäksi ohjelmassa sali, leuanveto, ranteet, pystysoutu ja -punnerrus, rinta, ojentajat ja hauikset, kyljet, vatsat ja selät, pohkeet ja punnerrustesti. Niin ja testailin yhden jalan kyykkyjä vähän varvasti kepillä. Siitä se sitten lähtee taas. Ja toivottavasti ei lopu vammoihin, ainakaan pahoihin tällä kertaa.