Recovery time 17h

Ehkä edellisistä postauksista onkin voinut päätellä, että täällä sitä ollaan, Saariselällä. Lauantaina ilapäivällä tultiin ja lauantaina aamulla lähdetään. Mielestäni olen hyvin ansainnut lomaviikkoni, vaikka se tarkoittakin, että ensi viikon alun istun töissä äärimäisen tivisti erään torstaina olevan demon vuoksi. Sitten (kai) helpottaakin ja yhtäkkiä lomailenkin taas joulun ajan loppiaiseen asti. On melko hämmentävää olla lomalla, kun edellisestä on jo aika paljon aikaa, saikkuja kun ei oikein voi laskea lomiksi, ne ovat lähinnä arjesta ja kivusta  selviytymistä.

Täälä on mennyt hämmentävän hyvin urheilun näkökulmasta. Ajattelin alkuun, etten voisi hiihtää varmaan muuta kuin vähän ilman sauvoja, mutta olenkin pystynyt hiihtämään joka päivä noin tunnin. Sunnuntaina (-26 astetta!) testasin perinteistä, mutta se oli liian rankkaa olkapäälle. Olkapää oli tosi kipeä loppupäivän ja totesin, että pertsa saa jäädä. Perinteisen tekniikkani on todella heikko ja muutenkin sitä on mielestäni vaikeaa hiihtää niin, että passailee toista kättä. Vapaa on luonnistunut sitten paljon paremmin. Onnekseni osaan luistella kuokkaa paremmin vasemmalle, eli juuri niin, että oikean käden kanssa voi vähän passailla. Alamäissä myöskin hiihdän melko paljon ilman sauvoja, jotta olkapää saa lepotaukoja. Ikävä kyllä opit hiihtokurssilta parin vuoden takaa tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen ja mäkisehkössä maastossa syke hipoo pilviä vaikka kuinka yritän hiihtää rauhalisesti. Mittari kertoo tunnin hiihtolenkin jälkeen palautumisajaksi 17 tuntia ja lenkin aikana väsymys meinaa korjata hiihtäjän monta kertaa puolelleen. Jotain edistystä kolmella lenkillä on kuitenkin tapahtunut, sillä vaikka syke ei ole laskenut lenkeillä, niin tänään pidin enää kolme lyhyttä taukoa tunnin aikana, eilen tarvitsin vielä kymmenkunta ja maanantaina raahustin vuorohiihtoa vapaansuksilla kun en enää jaksanut yhtään... (oli muuten sen verran hyvä pito, että onnistui hyvin, pakkastakin oli se parikymmentä astetta). Kuntohan on tällä hetkellä aivan maassa. Tuollaisia sykettä kohottavia harjoituksia olen tehnyt viimeksi tämän vuoden helmikuussa, joten voinette vain kuvitella, miltä tuntuu 9 kuukauden tauon jälkeen lähteä hiihtämään puutteellisella osaamisella vapaan hiihtoa rikkinäisellä olkapäällä maastoon, jossa tasaisuus on suhteellinen käsite.

Päivittäisen hiihtolenkin lisäksi olen käynyt kävelyllä ja nyt kun on vihdoin lupa aloitella juoksua, niin sitäkin on varovaisesti koitettu. Siis yhteensä viisi minuuttia - osissa. On muuten melko paljon vähemmän rankkaa kuin hiihtäminen, vaikka kummassakaan lajissa ei vauhdin huimaa ole koettu. Lisäksi eilen käytiin pari tuntia lumikenkäilemässä ja se olikin aivan mainiota peruskestävyysliikuntaa (mitä mä todellakin tällä hetkellä tarvitsen) ja raahasinhan mä tänne trainerinkin, kun kuvittelin, etten voisi hiihtää ollenkaan. Lucyn kanssa on tosin reippailtu ainoastaan kerran kolmen vartin ajan Gilmoren tyttöjen seurassa.

Jalat ovat selvinneet tästä rääkistä melkoisen hyvin. Hieman oireilevat, mutta enemmänkin sanoisin niitä tuntemuksiksi, en kivuksi. Edes juoksu ei tuottanut mitään pahoja seuraamuksia. Olkapää on edelleen aika huolestuttava. Se on arka oikeastaan koko ajan ja vaikka sillä nyt jotensakin hiihtääkin, niin ei se hyvä ole. Tässä vaiheessa olkapään pitäisi kestää oikein mainiosti pyöräilyä, mutta eipä oikein kestä. Uidakin saisi, mutta joo, ei se nyt ihan uintikuntoiselta tunnu. Lääkärin mukaan siis tässä vaiheessa kättä ei tarvitse varoa mitenkään, sitä ei saa käyttämällä rikki (kunhan en kaadu hiihtäessä), se myös taipuu huomattavasti paremmin kuin ennen kakkosleikkausta, mutta arkuus ja kipuilu vain jatkuvat ihan normaaliarjessakin. Ensi viikolla on fysioterapeutti ja loppiaisen jälkeen taas lääkäri, katsotaan onko siihen mennessä edistystä tapahtunut. Huolestuttaa melkoisen paljon, että jääkö olkapää tällaiseksi, sillä tämä haittaa tavallista elämää todella paljon, urheilusta puhumattakaan.

No, nyt toivon, että muutaman päivän olka vielä kestäisi ja että saisin sykkeen vähän laskemaan noilla melkoisen uuvuttavilla lenkeillä. Ehkä huomenna jaksan hiihtää jo niin, että levähdän hetken vain kääntöpaikalla...