Jumppaloma

 Saariselältä tultiin kotiin jo viikko sitten, mutta johtuen yhdestä elämäni kiireisimmästä työviikosta, en ole ehtinyt kauheasti kirjoittelemaan. Eipä sielä enää mitään kauheasti tapahtunut toki. Yhden päivän jätin hiihtämisestä väliin, kun olkapää oli niin kipeä, mutta muuten joka päivä tunnin pystyi hiihtämään. Kilometrejä tuli siis huimat 57... Ei kuulosta paljolta, mutta tälle olkapäälle todella isot kilometrit.

Pikkuhaamu takissa Rovaniemellä.

Muuten siis aloitin työt maanantaina ollen työpaikalla 7-21, tiistaina jatkoin töitä yhteen yöllä ja muuta pientä. Sain kuitenkin demon valmiiksi, torstaina oli sen esitys asiakkaalla ja sen jälkeen olikin melko keveä olo. Stressistä kertoo jotain ehkä se, että tiistaina kotiin tallustaessani kävely(+juoksu) lenkilläni oli sykkeet tuollaiset 30 pykälää korkeammat kuin sitten torstaina kun koitos oli ohi. Kannattaa siis ihan oikeasti ottaa vakavasti ja huomioon siinä reeniohjelmassa se muun elämän kuormitus, joka meillä  ei-ammattilaisilla voi ajoittain olla erittäin suurikin (no, miksei ammattilaisillakin, mutta heillä tuskin on useammin urheilun lisäksi niitä 50 tunnin työviikkoja). No, ensi viikon voin ottaa todella rennosti, tulihan viime viikolla sen verran plussaa työtunneissa ja ne kun pitää pitää ennen vuodenvaihdetta pois, niin ensi viikko on siis melko löysä. Ja sitten onkin taas loma :)

Eleganssia, suorat housut ja lenkkarit.Torstaina siis kävelin asiakkaalta kotiin, kun oli vain muutaman kilometrin päässä kotoa. Nämä kengät olivat tosin asiakkaalla vain laukussa, ei sentään jalassa :)

Olkapään suhteen kävin keskiviikkona fyssarilla. Hän totesi, että kipu ei voi johtua todella liikkuvuudesta, koska liikerajoitteen ovat todella pienet (siis mun käsihän liikkuu paljon paremmin kuin monella muulla), vaikka symmetria ei käsien välillä vielä toteudukaan. Myöskään voimatasoissa ei ole ongelmia. Koska kipua kuitenkin on päivittäin, tuli jumppa- ja venyttelykielto nyt reiluksi viikoksi, jos ne kuitenkin ärsyttävät olkapäätä. Olenkin nauttinut tästä aivan täysin rinnoin, ensimmäinen yli viikon jakso vuoteen ilman jumppaa!!! En ole tehnyt edes jalkajumppaa, koska en oikeastaan tiedä, että pitääkö mun tehdä sitä vai ei. Ehkä ei, koska fyssari ei sitä ole ohjeistanut. Olen siis ihan hyvällä omallatunnolla ollut vain iltaisin. Tämä on ollut aivan mahtavaa!!!! No, riemun loppuu varmaan ensi torstaina ja joudun taas salille tekemään kaikkea tylsää, mutta tämä jumppaloma tuli kyllä niin tarpeeseen. Tosin, se huono uutinen tuli, että fysioterapian keinoin tuohon kipuun ei enää voi oikein vaikuttaa, ja koska olkapää on edelleen päivittäin arka, niin kyllähän se kovasti mietityttää, että pääsenkö nojailemaan siihen pyöräntankoon enää koskaan.

Olka teipissä.