Toipumista

Flunssasta toipuminen ei ole ollut kauhean nopsaa, varsinkin kun päässä on tuntunut erinäisistä syistä lähinnä siltä, että joku ameeba syö mun aivoja. Ko. olo vielä korostui, kun kävin esim. salilla maanantaina heiluttelemassa sormia, joten ei kauheasti ole houkuttanut treenaamaan, kun liikkuessa tuntuu, että pää räjähtää vielä enemmän kuin liikkumatta ollessa. Toivottavasti olo helpottaisi pikkuhiljaa. Pientä köhää on ollut myös edelleen havaittavissa, kun olen hiljalleen poljeskellut töihin, mutta muuten ei mitään ongelmaa enää sen suhteen. Eilen sitten päätin mennä kokeilemaan uimista. Juu, oli hienoa tehdä volttaria ja muutenkin uida, kun päässä vain pyöri. Ihan kuin olisi ollut jossain pilvessä. Lisäksi mulla oli ollut uinnissa taukoa taas se 10 päivää ja sehän on liikaa mun kyynärpäille, eli reeni jäi kyllä kesken, kun alkoi sattumaan taas kyynärpäiden seuduille. Ei saisi tulla tuollaisia taukoja mulle kyllä, kun ei muuten kädet kestä. Nyt pitää taas koittaa saada kädet kuntoon ja uintimoodi päälle. Sehän oli jo päällä, kunnes tuli flunssa. Blah. No, nyt ei ainakaan tuu uintitaukoa noin pitkään, koska seuraavaksi uidaan huomenna, kun uintikisakausi starttaa Keravalla vinstan vaparilla. On mahdollista, etten ole edes viimeinen masters-startissa koska kaikki ikäluokat on yhdistetty, eli mukana on myös 60-luvulla syntyneitä... Hyvää tulosta ajallisesti en odota, koska tää reenaus meni täysin reisille, mutta tuola on hyvä käydä rypistämässä yksi lähtö ennen Turun kisoja. Niihinhän onkin sitten aikaa treenata ihan viikko ennen kuin pitäisi alkaa taas keventelemään. Eipä taida tulla mulle ennätyksiä kyllä noissa geimeissä, mutta en anna sen nyt haitata.

Eilen muuten altaassa oli taas ihan uskomaton meininki. Uin useimmiten matalan pään lyhyillä radoilla, koska ne on ainoot, joissa voi hyvällä tuurilla päästä reenaan kunnolla (siis kun kilpauimareille on varattu puoli hallia, on vapaata tilaa yleensä tuolta kolme lyhyttä rataa, kaksi pitkää ja sitten sellainen ihmeellinen kahden radan yhdistetty alue. Nopeat kuntouimarit rata ei ole esim. yleisessä käytössä). No, sielä radalla oli tuohon aikaan aluksi vain minä ja joku mummo ja se mummo päätti uida edestakaisin samaa laitaa. Mullehan tuo nyt on ihan sama, joten mukauduin ja uin vaan sitä toista laitaa. Sitten tulikin radalle kolmas henkilö. Mummo jatkaa toisen laidan itselleen omimista (se muuten ei edes uinut vaan kellui selällään tuollaista 5min/100m vauhtia). Sanoin sitten mummolle, että nyt pitää uida kiertäen, että kun radalla on kolme. Siitähän mummo hermostui. Se närkästyneenä kysyi, että miksi tänne piti tulla joku kolmas. Kärsivällisesti selitin, että kun tässä nyt sattui olemaan tilaa ja täällä uimahallissa on aika paljon muitakin ja kolmas henkilö ihan hyvin mahtuu tänne meidän kanssa jne. Siihenhän mummo kimpaantui ja totesi, että hänellä on oikeus uida täälä miten haluaa ja hänen mielestään tämän pitäisi olla sellainen vanhuksille ja sairaille rata ja hän on joskus saanut oman varattu kyltin kun on käynyt pyytämässä. Totesin siitä, että siitähän menet sitten pyytämään.  Sitten se vielä kysyi, että miksette voi uida noilla pitkillä radoilla kun olette noin hyviä uimaan. Siihen sitten totesin jo aivan hiiltyneenä, että ei pysty, kun sielä pitää väistellä koko ajan joitain hitaita porukoita. ARGH! Mummo menikin sitten terrorisoimaan seuraavaa rataa, johon oli juurikin tullut tilaa ja sai sielä taas itselleen varattua puoli rataa.

Muuten uinnista ei muuta, olen tosin ottanut 100m:n sekauinnin taas ohjelmaan, kun se on kivaa piristystä aina alkuverraan ja tuollaisella viikottaisella 100m:n perhostelulla kyllä ihan heittämällä mahdollistetaan maaliintulo Viriileissä vinstoissa kaikilla matkoilla. Vielä kun se selkäuinti kiinnostais edes vähän. Tänään yritän pyöräillä vähän pidemmän reitin kautta kotiin, jos pää kestää ja ensi viikolla yritän sitten päästä taas kunnolla mukaan meininkeihin. Kivaa mennä kisaamaan huomenna! Ja nyt takas tarkistamaan opiskelijoiden harkkoja, kun teen rippeetkin jo loppuivat mukista.

Mutta siis ensi viikolla taas tätä:

Mun päivä

5.45 Pingviiniherätyskello soi. Kiroan kaikki pingviinit alimpaan helvettiin.
5.45-6.05 Ei havaintoja. Jotenkin teen aamutoimet sumun vallassa.
6.05 Kullervolla hallille, vaatteiden vaihto yms. v-mäiset uintiin liittyvät lieveilmiöt, unohdun liian lämpimään suihkuun liian pitkäksi aikaa
6.30 Kuivaverran jälkeen altaaseen
7.30-7.45 Altaasta ylös ja nukahdan suihkuun
8.00-8.10 Kullervo kohti Otskia, yritys selvitä hengissä tämäkin pyörämatka liikenteen seassa
8.40 Puurolautasen ja teekupposen ääressä töiden tekoa, maileihin vastailua, opetuksen suunnittelua, opetusta, ihmettelyä, että miksi mun tietokone ei taaskaan toimi
~12.00 Lounas
12.30 Taas jatketaan, motivaation huippu on tässä kohtaa päivää (huomaa ironia).
13.00 Lounaan jälkeinen kooma iskee ikävästi. Yritän selvitä hengissä ja pidän ansaittua (?) teetaukoa ja yritän latautua
~14.00 Hermostumista jälleen kerran toimimattomaan tietojärjestelmään, jota on pakko käyttää. Niitähän yliopistolla riittää.
16.30 Ala orientoitumaan kotiinlähtöön
17.15 Jotain tapahtui TAAS ja lähdin sitten puoli tuntia sen jälkeen kotiin kuin piti, no, pidän sitten keväällä vapaata (niin varmaan)
17.15- Kotimatkaan yhdistetty pyörälenkki Kultsulla
~19.00 Kotona. Välikuolema ja pingviinien halailua
19.30 Syömiseen orientoitumista suihkun jälkeen
19.45 ARGH. Se ruoka pitäisi tehdäkin.
19.45-20.45 Kodinhengettärenä olemista
20.45 Vihdoin ruokaa napaan
21.15 Vakaa aikomus venytellä, mutta ihan vähän vaan halailen Pingua sitä ennen
21.45 Ei enää voi venytellä, on jo niin myöhä, sitäpaitsi on tuijotettava ovisilmästä käytävään, jos Söpöliini (koira, jota en edes minä pelkää ja joka on yhtä suloisuutta) olisi lähdössä iltalenkille, näön vuoksi venytän viisi sekuntia pohkeita
Liian myöhään Nukkumaan

Aikaa vois olla enemmän joo.