Kakkossija Kisko-triathlonissa

Jukranpujut. Olin toinen. JEEEEEEE! Sitten raporttia.

Ajomatka Kiskoon oli yhtä haastava kuin viime kerrallakin, liikenneympyröitä ei näkynyt, ajettiin ohi risteyksistä, kysyttiin tietä jne. Onneksi oltiin lähdetty ajoissa, joten päästiin kuitenkin jo kympiltä perille ja sain auton jopa parkkiin :)

Sitten vaan ilmoittautumaan ja verraamaan. Muita verraajia ei pahemmin näkynyt. Aloin vähän miettiä, että onkos tämä nyt hyvä idea verrata jo vartin yli kymmenen ja kuluttaa energiat. Yritin kuitenkin ajatella yhtä parhaista kisaohjeista: "Älä mieti, mitä muut tekevät, tee vain oman rutiinin mukaan." Parinkymmenen minuutin sekä loistavan pyöräpaikan löytämisen jälkeen sitten juoksu/jumppaverraa. Sitten vielä jumppaa, juomista, kamojen asettelua jne. Ja olikin jo aika laittaa märkkis päälle ja kaikki oli mennyt ihan nappiin. Siis ihan just sopivasti ehdin tehdä kaiken, mutta ei ollut liikaa aikaa kuitenkaan. Märkäpuvun päälle laittaminen oli melkoinen urakka hikisenä ja aurinkorasvaisena kolmenkymmenen asteen helteessä. Vauvaöljykään ei nyt oikein auttanut. No, sitten vain järveen.

Ehdin kivasti verrailla ja ottaa selvää, mihin uidaan. Naiset lähti taas omasta karsinastaan, (vaikkakin yksi mies ilmoitti tulevansa naisten karsinaan, kiintoisa ratkaisu sinänsä). Tällä kertaa tämä oli hyvä juttu, sillä nyt pikamatkalaiset lähti minuutin myöhemmin ja meitä ei jyrätty molemmilta puolilta, väitän, että naisilla oli helpompaa uinti ekalla poijulle asti, jos vain osasi uida sielä laidassa. Röyhkeästi sijoittauduin eturiviin ja sainkin aika kivasti uida melkein ekalle poijulle ja menin mielestäni aika suoraankin. Poijun läheisyydessä sitten päästiinkin lähikontaktiin, lasin toinen linssi potkaistiin pois, jäin pussiin, nielin järvivettä melkoisesti ja mitä näitä nyt oli. Kakkospoijulle uiskentelin sitten taas ihan kivasti. Kakkospoijun jälkeen sitten kohti maalia. Tämä oli vaikeaa, koska ei oikein ollut tarkasta sijainnista havaintoa ja varmaan kiemurtelin aika lailla. Uinti kulki mielestäni tosi kivasti ilman noita pikkuongelmia. Löysin hyvän rytmin, enkä lähtenyt liian lujaa yms. Aika oli 27:30, mikä oli siis viime vuoteen puolen minsan parannus ja kun otetaan huomioon, että ennen alimittainen reitti oli nyt oikean pituinen, voi suoritukseen olla oikein tyytyväinen. Naisissa olin tässä vaiheessa neljäs ja miehistä nopeampia uimareita nopean ja epätarkan laskun mukaan 36, eli mukavasti meni.

Sitten pyörään. Vaihto meni jees ja lähdin ajamaan ilman kenkiä ekaa pahaa ylämäkeä. Jo siinä tuntui, että nyt tulee kuolema. Nielty järvivesi myös pyrki ylös ihan tosissaan, mutta sain nieltyä sen takaisin, kun on niin ravinteikasta. Jep. Kengät jalkaan ja sitten alkoi sama vanha juttu, miehiä meni ohi, ohi, ohi. Naisia ei mennyt ohi. Eka kiekka meni mukavasti johonkin 42 minsaan (vaihdon kanssa) ja aloin miettiä, missä vaiheessa se hyytyminen tulee. Ei se tullut! Mäet kyllä tekivät tiukkaa ja viimeinen paluumatka oli varsin karmeaa hienoisen vastatuulen ja väsymyksen vuoksi. Reitti mun kompuutterin mukaan oli jotain 42 kilsaa ja keskariksi tuli siis taas yli 30km/h ajan ollessa 1.22.51! Loistavaa. Parasta oli, että olin naisista toisiks paras tässä ja koko kisassa olin myös toisena tässä vaiheessa, koska jopa mäkin ohitin muutaman kilpailijan ja näistä kaks oli siis naisia. Miehiä meni lujempaa reilu 70, mutta ne onkin miehiä ja mä sit kuittasin monet niistä juoksussa, johon siis seuraavaksi tulemme.

Vaihtoon, kengät irti polkiessa ja vaihtopaikalla onnistunut suoritus, mitä nyt edellä mennyt päätti vaan pysähtyä keskelle nurmea (unohtikohan vaihtopaikkansa sijainnin, tämän vuoksi mulla on punainen pyyhe :) ja törmäsin vähän häneen pyöräänsä, hups. Sitten juoksemaan. Ensin taas tuskamäki ylös ja kymmenen (ja puoli) tuskaista kilometriä edessä. Todella tuskaisia kilometrit oli. Juoksusta ei tuntunut tulevan yhtään mitään. Rakot alkoivat muodostua jo ekalla kilsalla, ja oikeaan nilkkaan sattui (mikä nähtävästi johtui jostain kolhusta, koska löysin nilkasta melkoisen haavan, missä lie tullut). Monilla muilla tuntui tosin olevan vielä paljon tuskaisempaa ja sain kyllä taas ohitella aika monia miehiä :) Kun matkaa maaliin oli 2 kilsaa, tuntui, etten pysty enää, mutta päätin ottaa askelien laskentakeinon kehiin. Laskinkin viiteensataan ja sitten oli enää viimeinen ylämäki jäljellä. Olisi tehnyt kovasti mieli kävellä, koska se ylämäki on mun mielestä pelkkää pahuutta. Selvisin kuitenkin kävelemättä ja loppukiri alamäkeä maaliin. Riemukas kakkossija plakkarissa (26 naista tuli maaliin yhteensä). Juoksuaika 48.46, eli kilsat jotain 4.38 luokkaa (kun juoksu on kai 10.5 pitkä) ja kokonaisaika 1.39.07, mikä on 8 minuuttia 42 sekkaa paremmin kuin viime vuonna. Juoksussa myös naisten ajoista toisiksi paras ja miehistä nopeammin pinkoi 26. Eiköhän siis sovita, että juoksu on mun paras laji :) Miehissä olisin muuten ollut koko kisassa 36/156, joten aika moni siellä vielä jatkoi matkaansa, kun mä sain jo levätä maalissa.

Kuvia tulossa lähiaikoina, nyt nautin lomasta ja ulkomaalaisen ystäväni seurasta.