Polvi ei olekaan ole ollut näin kipeä kuin ehkä viikon ajan leikkauksesta. On tää tosi hienoa. Huomena piti jo juosta mutta 20minsan pyöräilykin on näemmä liikaa, vaikka pyöräily on ollut sallittua jo kuukauden ja vaikka oon ollut tosi varovainen ja en ole mitenkään telonut polvea tms. Tilanne on tosi huolestuttava, koska toipuminen ei edisty ollenkaan, vaan päinvastoin, takapakkia mennään heti huimaa vauhtia, jos pienikin valonpilkahdus jossain näkyy. Todellakin odotan sitä, et pääsen näyttää polvea ja kertomaan ongelmistani sen kanssa Sakelle. Toki kuusi viikkoa on aika lyhyt aikaa avoleikkauksen jälkeen ja ei pitäisi verrata siihen viime vuoden tähystykseen ja siitä kuntoutumiseen, mutta tällä hetkellä kyllä kaduttaa, että annoin leikellä taas itseäni.
Kävin tänään salilla. Penatangosta on hyvää vauhtia tulossa mun tosi hyvä kaveri ja vaihdan triathlonin ehkä leuanvetoon.
Menkää hyvät ihmiset lenkille, jos ei jalkoihin satu. Se on kivaa!
2 kommenttia:
No voihan polvi.
Ja minä kun olin muka vähän murheissani, kun en "saanut" lupaa juosta maratonia tulevana viikonloppuna. Sun polviongelmat antoi perspektiiviä asialle; pitää nyt vaan nauttia lenkkeilystä ylipäätään, vaikkei olisikaan sitä numerolappua rinnassa.
Noinhan se oikeasti on, mutta luulen, että jos toi kinttu tosta vielä joskus kuntoon tulee, niin ihan yhtälailla mua sit harmittaa jotkut flunssan tms. syyn vuoksi väliin jääneet kisat.
Ja onhan se nyt oikeesti aina tosi huippua, kun pääsee kisaamaan. Vaikka kyllä pelkkä juokseminenkin on mahtavaa. Ja usein jopa uiminen.
Lähetä kommentti