...

Oon käyny ahkerasti salilla ja uimassa. Keskiviikkona kävin pilateksessa ja vapariko muka on vaikeeta? En mä ainakaan pystynyt yhtä aikaa hengittään rentoutuneesti, siirtään lapoja alaspäin, venyttään lantiota alaspäin ja päätä ylöspäin, pitään huolta vatsalihaksista ja mitä kaikkee siinä nyt sitten pitikään tehdä yhtäaikaa ja olla tietty jännittämättä hartioita jne.

Polven kuulumisia en kerro. En jaksa valittaa siitä enää yhtään, kun viime aikoina oon ollut sen takia kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella. Ja jos joskus oliskin jotain positiivista kerrottavaa, niin kokemus on osoittanut, että niitä ei kannata lausua ääneen, koska seuraavalla hetkellä sattuu niin paljon, että kaikenmoinen ketutuskin unohtuu.

Ruotsi-ottelussa oli tosi rankkaa. En tehnyt oikeesti melkein mitään. Seurailin kisoja siitä kentän laidalta ja valvoin samalla, ettei kukaan tärvele mainoksia, eli siirsin kerran yhtä pudonnutta nallea ja kerran pyysin yhtä henkilöä siirtämään kamerannauhansa mainoskyltin toiselle puolelle. Ja yritin pysyä hengissä, koska oli tosi kylmä ja meidän kisa-asu ei koostunut pilkkihaalarista. Lauantai menikin sit jo mukavammin lämpötilan suhteen, kun kävin ostamassa päivällä vähän lämpimiä vaatteita ja selvisinkin melkein illan loppuun asti ilman vilunväristyksiä - perjantaina ne alkoi jo ennenkuin yksikään laji oli startannut.

Enää muuten 59h ja sit Sakke kertoo mulle toivottavasti jotain kivoja juttuja.

Ortopedin ruokatunti

Tänään aamulla heräsin ja polveen ei sattunut noin kolmen sekunnin ajan. Sitten alkoi taas kalvava tunne ja vielä paljon pahempana kuin eilen ja eilenkin sattui jo kovasti. Päätin, että nyt on aika soittaa lääkärille, viikko tosi kipeän polven kanssa voi olla melkoista tuskaa, kun polvi tuntuu menevän vain pahemmaksi. 7.59 soitin siis urheiluklinikan numeroon, missä todettiin, että Sakke ei ole paikalla koko viikolla, mutta ottivat soittopyynnön jollekin toiselle ortopedille. Lääkäri soitti ja käski menemään varmuuden vuoksi näyttämään polvea ortopedille/kirurgille, koska viikossa voi tulla jo pahaa jälkeä, jos polvessa on vaikka infektio tms. No, soitin sitten lääkäriaikaa Tampereelta, mutta eihän siellä vapaita aikoja ollut tälle päivälle. Kuulostin varmaan kuitenkin aika epätoivoiselta (ja sitä myös olin), ja kiltti vastaanottovirkailija lupasi käydä kysymässä yhdeltä lääkäriltä, jos hän johonkin väliin saisi minut otettua. No, ortopedi oli tosi super ja lohkaisi vartin ruokatunnistaan pois ja mä sain ajan. Kävin sitten kinttuani näyttämässä, infektiota ei löytynyt, mutta lykkäsi mulle vaihteeksi tulehduskipulääkekuurin. Tällä kertaa sainkin sellaista oikein kunnon tavaraa, ja nyt siis popsin pillereitä viikon ajan ja toivotaan, että jotain tapahtuu. Kielsi juoksemisenkin, mutta mun ilme oli siinä vaiheessa varmaan aika paljastava ja totesi sitten, että "No, eipä taida tehdä mielikään tolla polvella." Muutenkaan ei kuulemma kannata tehdä mitään jalkoja kuormittavaa, joten pullari ja käsipainot kehiin ja pyörä telakalle taasen. Olen kyllä tosi kiitollinen sille ortopedille, jolla ei tuntunut olevan mikään kiire lounaalle ja vastaaottovirkailijalle, kun ne oli niin ystävällisiä ja sain ajan. Toivotaan, että tabut auttavat.

Eilen kävin uimassa ja polveen sattui vähän sieläkin, mitä ei ole tapahtunut kolmeen viikkoon. Tänään temmoin sitten rautaa, onneksi nykyään pääsee taas Tampin salille, ettei tarvitse hengittää alasalin magnesiumhöyryjä ja otsasuonetkin pullistelevat vähän vähemmän kanssakuntoilijoilla.

Yksi askel eteen, kolmetoista taakse

Polvi ei olekaan ole ollut näin kipeä kuin ehkä viikon ajan leikkauksesta. On tää tosi hienoa. Huomena piti jo juosta mutta 20minsan pyöräilykin on näemmä liikaa, vaikka pyöräily on ollut sallittua jo kuukauden ja vaikka oon ollut tosi varovainen ja en ole mitenkään telonut polvea tms. Tilanne on tosi huolestuttava, koska toipuminen ei edisty ollenkaan, vaan päinvastoin, takapakkia mennään heti huimaa vauhtia, jos pienikin valonpilkahdus jossain näkyy. Todellakin odotan sitä, et pääsen näyttää polvea ja kertomaan ongelmistani sen kanssa Sakelle. Toki kuusi viikkoa on aika lyhyt aikaa avoleikkauksen jälkeen ja ei pitäisi verrata siihen viime vuoden tähystykseen ja siitä kuntoutumiseen, mutta tällä hetkellä kyllä kaduttaa, että annoin leikellä taas itseäni.

Kävin tänään salilla. Penatangosta on hyvää vauhtia tulossa mun tosi hyvä kaveri ja vaihdan triathlonin ehkä leuanvetoon.

Menkää hyvät ihmiset lenkille, jos ei jalkoihin satu. Se on kivaa!

Ruokahuoltoa

Tänään olo oli taas paljon freesimpi aamulla - vaikka kello herättikin iltapukuostoksille (akateemisen maailman iso plussapuoli on, että pääsee keikistelemään hienoissa mekoissa aina silloin tällöin) ihan liian aikaisin. Mekkokierroksella polvi oli taas pahalla päällä, mutta menin silti uimaan. Sain hommattua vihdoin ne räpylät ja pitihän niitä kokeilla. Polvessa kyllä tuntui vielä veden isompi vastus ja siksi räpyläuinnit jäi lyhyeen. Tänään kokeilin myös ekaa kertaa oikeasti vähän lättäreitä. Mulla on sellaset sormilättärit, koska niillä on hyvä alotella varmaan. Skullailin niillä ja vasuri kyllä seilasi välillä ihan jossain muualla kuin missä piti. Kädet edessä skullaamalla en muuten pääse eteenpäin ollenkaan, sitten kun otetaan 45 astetta kyynärpäähän kulmaa, alkaa sujua jo kivasti. Puolet altaanmitasta sitten aina uin ja johan oli erilaista noilla laudoilla. Kyynärpäät (molemmat!) vähän ilmoitteli olemassaolostaan, joten pitää kyllä olla tooosi varovainen ja toi tän päivänen 8x(12,5 scull+12,5 uinti) lienee ainakin hetken maksimi. Noilla uimisessa huomas kyllä sen otteenhaun tärkeyden ja myös sen, kuinka paljon sillä loppupyyhkäisyllä voikaan vielä saada aikaan. Ihan kivat vempeleet siis. Mä en kyllä aio ikinä alkaa sellaiseks uimariksi, jotka pistelee menemään lättäreillä ja pullarilla kauheen pitkiä uintilenkkejä - noita näkee aika paljonkin altaissa. Tänään päästelin muuten menemään taas volttikäännöksiä ja ihmeekseni ne sujui melko kivasti. Välillä kiepsahdan liian aikaisin, mutta tuo on nykyään oikeastaan ainoa ongelma. Yhteensä uin kyllä vaan 1,5k ja sen jälkeen pyöräilin vielä sen huiman sallitun 20 minsaa. Polvi melkein jopa ei tuntunut.

Viime aikoina mulla on ollut hyvin aikaa laittaa ruokaa ja olenkin täyttänyt innolla pakastinta niitä (toivottavasti) tulevia kiireisiä reeniviikkoja varten. Olen vähän kokeillut reseptejä ja pakastimessa onkin nyt seuraavia tuotoksia:

Lohikeitto - varma valinta, hyvää, helppoa ja halpaa.
Texmex-kesäkurpitsavuoka - Vähän epäilytti, mutta oli tosi hyvää. Kesäkurpitsa toimi hienosti.
Päärynäinen broilerkastike - En suosittele, makuyhdistelmä on samalla kertaa outo, epäsopiva ja mautonkin vielä.
Graavilohilasagne - Miten ruoka voi olla näin hyvää? Jos kokeilette jotain näistä resepteistä, niin kokeilkaa tätä. Ei edes ylivoimainen tehdä, koska tarvitaan vain yksi kastike. Tein muuten itse kylmäsavulohesta ja sekin toimi.
Lihapullat - No näitä nyt vaan pitää tehdä tasaisin väliajoin. Tällä kertaa maustoin pullat rosmariinilla.
Ratatouille - Tältä ruoalta odotin paljon, mutta ei oikein vastannut odotuksia. Ehken vaan osannut maustaa oikein tai muuten vaan epäonnistuin. Tosta annoksesta tulee muuten aikamoinen läjä ruokaa, joten suosittelen kohtuullisen kokoista keittoastiaa.
Nautaa osterikastikkeessa - Kinkkiä. Ohje on kirjasta Liu Xiang - Kiinalaista ruokaa suomalaisessa keittiössä, joka on ehkä onnistunein keittokirja, minkä omistan. Jatko-osa ei ole toimiva, mutta tän kirjan ruoat on oikeasti helppoja tehdä, raaka-aineet saa tavallisesta kaupasta ja ruoka on kaikenlisäks tosi hyvää. Ei ehkä maailman kevyintä, kun kaikki paistetaa öljyssä, mutta maku on loistava. Jokainen, jolle oon tosta kirjasta kinkkiä tehnyt, on vuolaasti kehunut ruoan makua.

249 tuntia.

Rakastunut?

Miksi muuten lasken päiviä, ei kun tunteja siihen, että näen taas Saken?

Flunssa (joka iskikin sitten ihan kunnolla) alkaa olla vihdoin voitettu kanta ja kävinkin sitten tänään kolmen vartin kävelylenkillä. Polvi on ollut tänään ihmeen hyvä, eli vaan kipee, ei tosi kipee. On vähän pöhköä, kun en oikein tiedä, pitäisikö sitä koipea lepuuttaa vai ei, toisaalta tuo kävelylenkki toki väsytti jalkaa, muttei se tullut kyllä yhtään paremmaksi kolmessa päivässä sohvatoimistossa makoillessakaan.

Flunssan kourissa ja monen Tanskan treenikaverin hienon suorituksen ja monen suomalaisen äärimmäisen sisukkaan taistelun Challenge Copenhagenissa innoittamana (aika hassua, et tunnen enemmän tanskalaisia, kun suomalaisia triathleetteja) ehdin miettimään tulevaa syksyä ja seuraavat ovat suunnitelmat:

Eli syksyn teemana on uiminen (ylläri, ylläri) ja kehonhallinta kuntoon (ja polvi myös, mutta se on niin itsestäänselvyys, ettei sitä viitsisi joka väliin aina tunkea). Uintia tullee välillä viisikin kertaa viikossa, mutta kaksi kertaa näistä on oletettavasti Pingviini-uinteja ja niissä ei ihan kauheasti kerralla lopulta uida. Tämän lisäksi teen ainakin yhden täysin tekniikkaan keskittyvän uinnin ja varmaan yhden pidemmän, koska ainakin alkusyksystä peruskuntoa (mitä peruskuntoa?) on pidettävä yllä uimalla. Se viides uinti ei varmaan läheskään joka viikko toteudu, mutta lienee myös melko lyhyt ja myös kevyt, varmaan suureks osaks tekniikka. Tän oon suunnitellut toteuttavani Noksulla, sielä kun voi saada vähän vinkkiä siitä mikä menee pieleen. No, viikosta riippuen uintireenejä on siis 2-5. Olis syytä alkaa kulkemaan edes vähän paremmin.

Kehonhallintaan liittyy pilates. Ilmoittauduin pilatestunneille (jotka on ihan järkyttävän kalliita). Ainakin nyt syksyn käyn tuola, katsotaan sitten keväällä uudestaan. Toinen juttu on se jooga. Sinnekin aion raahata itseni kerran viikossa. Tää on budjetoitu lepopäivälle, koska oikeasti toi on tosiaan sellasta huoltavaa ja rentouttavaa enemmän kun raskasta. Lisäks tää vapauttaa päivän venyttelyistä. Mähän testailin näitä molempia liikuntamuotoja jo Tanskassa, mutta ne vähän jäi kun en saanut tunneista enää mitään irti kielimuurin vuoksi. Joogasta ehkä vähän enemmän, kun siinä katselemalla selvis paremmin. Näitten lisäks kotona jatketaan venyjä (nyt oon pikkuhiljaa lisäämässä siihen päivittäiseen venyohjelmaan taas jo alakroppaakin ja pohkeet on kyllä ihan juntturassa) ja lisäks tietty käyn salilla.

Entäs sitten juoksu ja pyörä. No, ensin pitäis päästä juokseen. Tavoite olis, että jouluaattona saan joululahjaks kympin juoksulenkin. Se olis ihan maailman paras lahja! Jos pääsen tähän, oon tosi tyytyväinen. Viime vuonnahan joulun aikaan oltiin kolmen kilsan lenkeissä. Yksi viikottaisista juoksulenkeistä olisi tarkoitus myös yhdistää kävelyyn niin, että se olisi vuoden lopulla yhteensä pari tuntia, ja sitä sitten ensi vuonna hiljalleen muutetaan pitkäksi juoksulenkiksi. Lisäksi, jos tritiimi järkkää juoksureenejä Pirkkiksella, niin yritän raahata itseni sinne, jos mä voisin saada vähän sovellettua ohjelmaa, eli opettelisin parempaa juoksutekniikkaa. Pyörässä taasen pitäisi päästä vähitellen kahden tunnin lenkkeihin. Ensi vuonna sitten mietitään tarkemmin tota pyöräilyä.

Näistä palasista sit kootaan joka viikoksi hyvä setti joka mahdollistaa myös palautumisen, oletettavasti aina joka kolmas viikko on hyvin kevyt, vaikka pääasiassa kaikissa treeneissä mennään rauhalliseen tahtiin. Paitsi ehkä salilla, jossa kyllä pitäisi päästä taas joihinkin kunnon painoihin, että jalkoihin sais taas vähän voimaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, nyt vaan oottelen Sakelta hyviä uutisia, rauhoittavia sanoja ja toimivia ohjeita.

Yhden tavoitteistani olen muuten jo toteuttanut. Koska suklaa on mun heikkouteni, päätin, että jos sit on pakko syödä, niin syön sitten tummaa suklaata. Viikon sitä popsittuani se alkaa jo maistumaan hyvältä. Tummassa suklaassa on kuitenkin se hyvä puoli, että ei tee mieli syödä 200g kerralla, ja päivittäinen raja onkin sellainen 25g, ton määränhän pitäisi olla jopa suositeltava osa ruokavaliota.

Ai niin, 275,5 tuntia vielä.

Voihan arsenikki miinus nikki

1. Polvi on päättänyt olla paska. Sitä särkee ja ei auta, vaikken oo tehnyt sillä viikkoon mitään (päivittäistä jalkajumppaa lukuunottamatta) ja vaikka oon vetänyt siihen nappejakin. Se oli paljon parempi jo pitkään, mutta sit viime tiistaina se päätti alkaa vaikeeks ja eriasteinen särky on jatkanut olemassaoloa. En edes tehnyt mitään tyhmää, koska kävelylenkki oli lyhyt ja pyörälenkki myös. Sakkekin on kiireinen, hyvä kun sain sille kontrolliajan reilun kahen viikon päähän, joten on vaan kärvisteltävä, kun en luota oikein tässä nyt enää näihin tamperelaislääkäreihin, varsinkin kun toi mulle tehty leikkely on sellanen varsin harvinainen operaatio. Mun piti juosta ens viikolla, mutta jos juoksen ens kuussa, niin se on jo voitto tässä tilanteessa.

2. Oon taas puolikipee. Siis taas. Kuvittelin, että se meni jo ohi, kun viikonloppuna ei ollut mitenkään kipee olo, mut nyt taas on ärsyttävä nuhanen meininki.

3. Joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka.

4. Lueskeltuani viikonlopun kisarapsoja oon lopullisesti vakuuttunut siitä, että oon täydellisen lahjaton uimari. Aika moni ainakin väitti, että uintiharjoittelu on ollut varsin rajoittunutta, ja järvessä ollaan jotain viidettä kertaa, mut silti ne on pistellyt menemään lujempaa kun mä ikinä ja mä oon kyllä uinut oikeesti varsin paljon (tunneissa, vaan ei metreissä mitattuna, kun oon niin hidas).

5. Aikani kuluks teetätin viikonloppuna rasvaprosenttimittauksen. Mittauksen jälkeen se täti kertoi mulle, että tuloksen mukaan mun rasvaprosentti on normaalia korkeampi mun ikäselle. Siis anteeks mitä? Oonko mä laiha läski?

6. Se toinen nainen päästi tänään suustaan lauseen: "Joo, kyllä mä voin pitää sen kurssin harkat." Jotain järkeä senkin aivoissa vielä vissiin ajoittain liikkui, koska luennoista se kieltäytyi. Tosta opetuksesta ei enää ees makseta erikseen. Sehän toki tarkoittaa sitä, että opetuksen ja valmistelun voi tehdä työajalla, mut ei mulla oikeesti oo työajalla sellaseen aikaa.

Viikonloppu meni melko tiiviisti Nokian päässä numeroita kirjaten (ja numerothan on tunnetusti mun erityisala, joten oikein sopiva homma se oli mulle). Aika lepposaa touhua, vaikka päivät olikin aika pitkiä. Joillakin oli kyllä vielä paljon pitempiä... Tavoite onneksi toteutui, ja työasiat sai pois mielestä ainakin väliks. Pyrin istuun mahdollisimman paljon ja se kyllä onnistuikin ihan hyvin. Kisoista tuli sen verran muiden touhuja katsellessa opittua, että kannattaa opetella reitti etukäteen varsinkin vaihtopaikoilla. Lisäksi kannattaa ottaa muutenkin selvää asioista, ettei juoksukamat oo sitten siinä pussissa, jossa on märkäpuku, pyöräilykengillä kun ei oikein voi juosta. Ensi kerralla voisin siis oikeasti kuunnella kisainfon, enkä vaihtaa rengasta tai olla muuten myöhässä.

Aika hurjaa se touhu kyllä oli. Huiput meni tosi lujaa, monet työssäkäyvätkin meni tosi lujaa ja ne jotka ei mennyt ihan niin lujaa sitkeesti jaksoi suorittaa vielä maratoninkin, vaikka eivät meinanneet pyörän päältä pois päästä. Välillä oikein hirvitti ja mitä kauemmin oli pyöräilty, sitä vaikeempaa se touhu tietty oli. Ja mä en edes nähnyt niitä vikoja pyörä-juoksuvaihtoon tulleita.

Öitä myöten töitä

Työt torpedoi mun reenejä, koska työt nyt toki pitää ensin tehdä ja sitten vasta on reenin aika. Tänään piti mennä uimaan Tesomalle, mutta työreissu venyi ja olin niin kuollut, että päätin mennä vaan talkoopalaveriin ja toisaalta en olis molempiin kuitenkaan ehtinyt. Polvikin on alkanut kiukutteleen sitten viime päivityksen, tosi ärsyttävää, eli on menty takapakkia. Olen ehtinyt tän viikon alussa kyllä käymään salilla, kävelylenkkeillyt puoli tuntia (tän viikon lisäys oli toi "pidemmät" kävelylenkit), pyöräileen vähän ("jo" 20 min), uimaan 45 minsaa ja hankkinut märkkikseen kynnenreiän. Tänään piti ehtiä hakemaan sitä märkäpukuliimaa, mutta tämänkin se työreissu torpedoi.

Oon nyt ollu kolme päivää loman jälkeen töissä ja mieltä painaneet asiat on saatu selvitettyä ihan ok tilanteeseen, yksi juttu meni maanantaina vihdoin läpi ja oon saanut oikeasti hyviä tuloksia aikaiseksi. Eli siis asiat olis muuten kunnossa, jos töitä ei olis niin hirveesti. Legendaarinen TODO-lista on aina ennen mahtunut yhdelle lehtiön sivulle, ja en edes halua laskea, kuinka monta projektia mulla on kesken. Ehkä joku 8? Ja nekö pitäis muka kaikki saada valmiiksi vuoden sisään? No, pitää vaan ahkeroida. Onneksi oon järjestänyt tuleville viikonlopuille vähän aktiviteettia niin, etten yksinkertaisesti voi tehdä silloin töitä. Talkoot on oikeasti mun mielestä kivoja (okei, 7 tuntia Pirkkahallin imurointia maatalousnäyttelyn jälkeen oli kaikkee muuta kun kivaa) ja maaottelua oikein odotan, koska tollaset isommat tapahtumat vasta kivoja onkin. Ensi kesää ja kevättä ajatellen tää työjuttu menee kyl tosi hyvin. Me ollaan nimittäin siirrytty kokonaistyöaikaan, eli 1600 tuntia töitä vuodessa. Tätä menoo voin sit kevään tehdä kuuden tunnin päivää ja ehdin reenaileen ihan hyvin :) Yritän psyykata näin itseäni, ja uskotella, et keväällä ei sit muka oo näin kiireistä. Todellisuudessa sillon on vielä kiireisempää, mut se on sen ajan murhe ja onhan töissä oikeesti usein ihan kivaa.