Mahtiviikko

Liikuntaviikko on ollut melkoisen mahtava. Luistelukelit ovat suosineet, "tanssin" ensimmäistä kertaa balettitossuilla (ei siis kärkitossuilla), tajusin, miten kobra tehdään niin, ettei selkä mene rikki, leuanvedoissa palattiin joulua edeltävälle tasolle notkahduksen jälkeen ja lauantainen 50km:n luistelureeni oli mahtava. Vähän tässä toki mietittyttää tuleva Kuopion koitos, kun pitkiä urheilusuorituksia on tehty kunnolla viimeksi vuonna 2012 ja luistelureeniäkin ehdin saamaan alle huimat seitsemän viikkoa. Yritys on kuitenkin kova ja yhteensä tällä viikolla onkin kierretty Pirkkolan ja Myrtsin ratoja 265 kierrosta, eikä oo yhtään puuduttanut, paitsi selkää.

Viikon liikunnat olivat seuraavat:

Luistelu 6h
Sali 3h20min
Baletti 2h40min
Jooga 1,5h
Potkut 1h
Pilates 1h

Yhteensä: 15,5h + kuntoutusjumppaa ja venyjä 2h

Yleisesti viikon liikuntajakauma lienee melkoisen optimaalinen terveyden suhteen, 7 tuntia kestävyysliikuntaa (luistelu ja potkut), lihaskuntoa reilut 3h (tosin myös baletti, jooga ja pilates sisältävät osin lihaskuntoa) ja kehoa huoltavia lajeja reilut 5h.

Siinä ne on, mun balettitossut (ja mun muu balettivarustus). Poseerausta ensimmäisessä asennossa. 

Perjantaiaamun mahtiolosuhteet, just for me. Valonheittimet, just aurattu rata ja jäädytyskin käynnissä. Ei ole meinaan edelleenkään muita näkynyt Pirkkolassa kuudelta aamulla.

Viisi takana, 45 edessä. Lauantain pitkä lenkki.

Onhan tässäkin maku geelille. Jatkossa nautin mojitoni kuitenkin lasista nestemäisenä, en geelinä, sellainen makuelämys tuo oli.

Puolivälissä ollaan ja hymy ei hyydy.

"Maalissa" ja mikäs sen mahtavampaa kuin negative split.

Ketä mä oikein huijaan?

Niin, jos viime viikolla väitin, että mietin, osallistunko 50 vai 100km:n kisaan jne. niin eihän tässä ole mitään epäselvää! Sataseen tietysti, ja äärirajoille mennään, kyllä joku sitten taluttaa pois radalta, kun on ylittänyt maaliviivan. Mähän en ole mikään "ylitä itsesi ja pääse maaliin"- urheilija, vaan kyllä mulle kisatunnelma tulee siitä, että sielä on vaikka ketä, joita voi yrittää voittaa! Mulla löytyy aina ylimääräinen vaihde kisaan jostakin takataskusta ja parhaat suoritukseni teen kisoissa (ja joskus teen myös karmean surjeita suorituksia siellä myös :) En ymmärrä, miksi edes mietin, että voisin sillain kevyesti luistella 50 kilsaa...

Satasen kisaa varten pitää sitten jo vähän liikuttaa luistintakin, joten niin se vaan kummasti motivaatio herätä 5.15 ja lähteä luistelemaan palannut. Vähän meinasi kyllä hymy hyytyä tiistaina, kun jäällä oli raskasta lunta viitisen senttiä ja luistin ei luistanut mihinkään, sukset olisivat olleet paremmat. Varttia vaille seitsemän tuli onneksi auraaja töihin ja pääsin viimeisen vartin sitten luistelemaan jäällä, jossa luistinkin liukui... Lauantaiaamunakaan kahdeksalta ei ollut radalla ruuhkaa, mutta vettä oli. Jää kesti onneksi vielä, joten sain ihan kelpo luistelun tehtyä. Sunnuntai-aamuna jännitin kestääkö jää. Ei kestänyt. Ei auttanut muu kuin raahautua Hiekkaharjuun, jossa jää oli siedettävä ja neljäkymmentä kilometriä pystyi luistelemaan jotenkuten.

Viikolla 3 liikuntaa tuli seuraavasti:

Luistelu 4,5h
Sali 3h 20min
Baletti 2h 40min
Fustra 1h
Pilates 1h

Yht. 12,5h + jumpat ja venyt ~1,5h

Hiekkaharjussa näytti sunnuntaina tältä

Ja Pirkkolassa lauantaina tältä, aika autiota on :)

Kisat tiedossa!

Oon vihdoin päässyt luistelemaan ja kahden kerran luistelun (yht 50km) innoittamana varasin junaliput ja hotellin Kuopioon Finland Ice Maratonille! Vielä en ole päättänyt, pistelenkö menemään 50km vai 100km, mutta kisaan mennään, jos vain ikinä pystyn! Mahtavaa. En ollut edes ajatellut ennen lauantaita tuonne meneväni, kun samana päivänä on kaverin tohtoroitumisbileetkin, mutta päätin nyt mennä ja mennä paikalle bileisiin sitten vaan myöhemmin, ehdinhän mä Tampereelle kuitenkin yhdeksäksi, jolloin bileet on parhaimmillaan :)

Luistelu on ainoa laji tällä hetkellä, joka sopii mulle, joten tämä voi olla vuoden ainoa mahdollisuus kisata (tosin, hyvällä tuurilla voisi olla toinenkin luistelukisamahdollisuus Kalevan kierroksen luistelussa). Kuntohan on tällä hetkellä surkeampi kuin ehkä koskaan, mutta luultavasti tavista parempi kuitenkin, joten maaliin tiedän pääseväni helpostikin jopa satasella. Kärkisijoista ei tänä vuonna taistella, mutta eipä tuolla niin väliä, nyt mennään nauttimaan kisasta! Vähänkö mä odotan innolla! Motivaatiokin parani ihan todella paljon. Nyt vain pitää toivoa, että kelit olisivat sellaiset, että Pirkkolassa olisi jäätä.

Kahden viikon aikana on treenattu seuraavasti:

Viikko 1:

Pyöräily 30 min
Lumikävely 1h
Uintipotkut 1h
Sali 2h 10min
Luistelu 20min

Yht. 5h + 1,5h venyjä + kuntoutusta

Viikko 2:

Fustra 2h
Uintipotkut 1,5h
Vesijuoksu 0,5h
Luistelu 2 h 35 min
Sali 35 min
Jooga 1,5 h

Yht. 8h 10 min  + 2,5h venyjä + kuntoutusta

Ensimmäinen viikko oli tosi rikkonainen, kun en ollut kotona kuin 2 kokonaista päivää ja loput päivät menossa. Puolen tunnin pyöräkokeilu ei ollut mairitteleva, kiristys polvessa jatkui, samoin kävi eilisen vesijuoksussa :( Viime viikolla päästiin onneksi sentään joten kuten arkeen, joten loppiaista lukuunottamatta ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa.

Tämä viikko alkoikin mukasti aamusalilla ja illalla on vielä balettia. Lisäksi on odotettu päivä, kun pääsen superfyssarille. Viime keskiviikon fysiatrikäynti oli melko masentava; mun kropassa ei kuulemma toimi mikään (lihasmassaa sen sijaan on kuulemma ihan riittävästi). No, sehän ei ole mikään uutinen ja asiaan on mahdollista vaikuttaa, mutta fysiatrin asenne oli jotenkin tosi inhottava. Hän vain hoki sitä, kuinka hän on huolissaan siitä, että miten jaksan kuntouttaa itseäni jne. Tsemppausta ei tullut yhtään, tyyliin, että tässä on vielä toivoa jne. Olisi kiva, että lääkäri voisi olla jollakin tavalla positiivinen, eikä potilasta entisestään masentava...

Luistelukausi auki

Vuoden alussa on hyvä asettaa tavotteita. Tälle vuodelle en laita mitään kroppa kuntoon tavoitetta (haavehan se on tietysti), koska se ei varsinaisesti ole itsestä kiinni. Toki monet väittää, että se on ihan tahdonvoimasta kiinni, mutta voin kertoa, ettei se nyt tässä tapauksessa ole. Lääkäreitä ja fyssareita on toki taas varattu, joten kyllä tässä taas yritystä on ilmassa...

Tavoitteeksi olen kuitenkin asettanut kisoihin osallistumisen. Toki nuo lääkäritoimenpiteet voivat estää tämän, mutta jos en mihinkään omimpiin lajeihin pääsisikään osallistumaan, on takataskussa tavoitteena sitten toistoleuanvedon SM-kisat. Ne ovat onneksi syksyllä, joten ehdin vielä treenaamaan hyvin. En tiedä, kehtaanko mennä, jos ei kaksikymmentä toistoa irtoa, mutta hyvällä tiellä toki tuota tavoitetta kohti ollaan menossa.

Liikuntaa olisi toki myös tarkoitus harrastaa enemmän kuin viime vuonna, jolloin liikuntatunteja tuli noin 350 plakkariin + 200 kuntoutustuntia. Tämä on toki sitten taas tuosta kropasta kiinni, jos se ei toimi, voi jäädä haaveeksi, mutta jos taas toimii, ei liene mikään kovinkaan suuri ongelma.

Vuoden loppu meni mulla todella rikkonaiseksi liikunnan suhteen. Venyttelyä olen onneksi sentään pystynyt tekemän. Joulukuu meni siis lähinnä niin, että ensin olin tosi pahassa flunssassa, sitten tein ylitöitä kuuden päivän aikana 36 tuntia ja sitten lähdinkin reissuun, reissusta tultuani ehdin sentään tehdä jotain, kunnes maakuntamatkan suuret luistelusuunnitelmat kariutuivat melko mahdottomaan keliin, vaikka kävinhän mä kokeilemassa. Alla olevasta videosta, erityisesti loppupäästä sitä, voi sitten todeta, että oli ehkä jo vähän liikaa vettä jäällä :)

Tuokoon tämä vuosi teille kaikille onnistumisia, intoa, iloa, hyvää oloa ja rauhaa oman itsen kanssa!

Ihan mun vuosi

Jos joku olisi kertonut minulle tammikuussa, että tästä tulee ihan mahtava vuosi, olisin todennut, ettei varmasti tule. Jos joku olisi kertonut minulle, että tästä tulee ensimmäinen vuosi kolmeentoista vuoteen, etten juokse yhtään juoksukisaa (tai mitään muutakaan kisaa) ja silti mulla menee hienosti, olisi nauranut noille sanoille. Jos joku olisi kertonut minulle, että vaikka en voi oikeastaan ollenkaan urheilla ja silti menee hyvin, en olisi uskonut. Mutta niin siinä vaan kävi. En voi urheilla, en ehkä enää koskaan. Silti voin hyvin. Mahdottoman hyvin. Elämässä on isoja asioita edelleen hankalasti (muutkin kuin nuo vammat) mutta silti olen onnellinen. Tänä vuonna olen oppinut ymmärtämään, että se on vain urheilua. Olen edelleenkin äärimmäisen kilpailuhenkinen ja toivon pääseväni vielä baanalle. Mutta jos en pääse, pystyn selviämään siitä, sillä:

Tänä vuonna olen oppinut elämään.

Toivotan kaikille menestyksekästä uutta vuotta. Kuullaan taas.

Koska en voinut juosta tänä(kään) vuonna maratonia, päätin käydä siellä.

Tästä ne juoksee.

Joskus voi heittää juoksukiellot metikköön ja juosta sata metriä, olihan kyseessä kuitenkin ensimmäisten modernien olympialaisten näyttämö Ateenassa.

Mun elämän voittaja.

PS. Urheilullisiksi saavutuksiksini taitavat tänä vuonna siis jäädä ennätysvauhtiset tonnin potkut, 11 leukaa putkeen ja piruetin oppiminen, taitaahan siinäkin jo olla vaikka mitä.

Mä oon viallinen...

... ja se on ihanaa!

Fyssari löysi vaikka mitä vikaa, ja nyt opetellaan taas kävelemään oikein (ei oo helppoo...). Jee!

Oon melko varma, että ens viikolla pääsen leuoissa jo ysitasolle, koska eilen jäi vajaaks enää yks, eli yhteensä 44 leukaa. 

Fyssaria odotellessa

Keskiviikkona pääsen vihdoin fyssarille. Toivottavasti sillä on jotain sanottavaa. Olkapäälääkäri lähetti fysiatrille, mutta sen ekat vapaat ajat oli tammikuulle, joten sitä sit odotellessa. Enää ei varsinaisesti odottelu kyllä haittaa, onhan tässä nyt jo pari vuotta mennyt. Ihminen oppii kärsivälliseksi kyllä, vaikka mä nyt olen tietyissä asioissa kovinkin kärsivällinen, toisissa asioissa sitten taas en yhtään.

Leuanvetotason on taas nousut, kasitasolla ollaan. Toissaviikolla vedin jo yhteensä 41 leukaa, tehkää hei perässä :) On iloittava siitä, mitä voi tehdä... Oon miettinyt, että pitäiskö mun alkaa tekeen noita lisäpainoilla. Ehkä. Uimahalliin en ole saanut väännettyä itseäni viime aikoina, mutta aloitin taas rive-treenit salilla, vaikkei toi olkapää nyt siitä kauheesti tykkää, mutta koska se olka on nyt jokatapauksessa kipeä, niin ei siinä paljon rivet tunnu. Päälle oon tehnyt sitten vielä jerk-työntöäkin  pikkupainoilla. Rivestä ei myöskään tuu polvi kipeäksi, niinkuin kyykyistä painojen kanssa, liikkuvuutta pystyn onneks parantaan valakyykyillä - siis pelkällä kepillä toki. Nyt kun mun aerobinen kunto on täysin sysip***a kun en voi tehdä oikeastaan mitään lajia, missä sitä vois edes ylläpitää, oon huomannut, että salillakin voi hengästyä, just noissa riveissä. Ennen en saanut hengästyttyä salilla, vaikka tein mitä, mutta nyt ei oo enää sitä ongelmaa...  Baletissa oon edennyt jo, uskokaa tai älkää siihen piruettiin!

Summa summarum, tällä hetkellä mun projektina on kehittää entistä vahvempi core (sali, fustra ja baletti) sekä parantaa liikkuvuutta käytännössä koko kropassa (paitsi lannerangassa, joka on tietysti sitten yliliikkuva, kun se kompensoi noita jäykkiä paikkoja), tähän auttaa tietysti mun kaikki tän hetken lajit, eli sali (lähinnä lämpät), fustra, baletti, veny ja jooga. Eräs tavote olis tehdä paluu potkureeneihin, mutta en oo jaksanut motivoitua nyt ylitäysistä uimahalleista sitten millään. Sitäpaitsi mulla on nykyään elämässä niin paljon kaikkea muuta puuhaa, etten oikein edes ehdi sinne.