Kohta voin ehkä osallistua triathlonin uintiosuudelle potkimalla :) Tänään paransin taas tonnin enkkaa reilun minuutin, kun aikaa meni 26.28 (kyllä, olen suorituskeskeinen ihminen). Sinänsä ihan kivasti, koska joskus, kun aloin opettelemaan uintia, muistelen uineeni tuhatta metriä yli 28 minuuttia, enkä usko, että tälläkään hetkellä uisin tonnia alle 20 minuutin, uintilihakset eivät varmaan jaksaisi. Tuli siinä potkujen jälkeen myös vähän uitua, se ei ole kiellettyä, se ei itseasiassa satu (vaan kipeyttää olan jälkikäteen) ja olkapää on joka tapauksessa kipeä, joten aika sama, jos uinkin (jos sitä voi uinniksi kutsua, taito on aika ruosteessa). Lääkäri antoi synkän tuomion olkapäästä tiistaina, mutta sain sentään ruikutettua vielä magneettikuvat, jos niistä joku syy löytyisi, huomenna täytyy varmaan taas soitella vakuutusyhtiöön (ne varmaan vihaa mua ja tunne on molemminpuolinen, tässä parin vuoden aikana olen soittanut vakuutushtiöön useammin kuin muille yhteensä). Vaikka lääkäri onkin luovuttamassa, mä en ajatellut luovuttaa, mutta katsotaan ne magneettikuvat ensin.
Kävin tänään myös "juoksemassa", eli viisi kertaa 5min juoksua ja 3min kävelyä. Polvi oli ihan jees. Mua vaivaa siis ainakin teoriassa juoksijan polvi, joka ei vaivaa juostessa, vaan pyöräillessä. Lääkäri oli hieman ihmeissään kyseisistä oireista, mutta niinhän nää mun vammat on aina vähän erilaisia.
Tänään tuli leivottua kahta mun monesta lempikakusta, kun töihin on tapana viedä synttäreinä kakkua (synttärithän olivat jo kymmenen päivää sitten, joten vähän myöhässä tulee). Mutta jos siis tarvitset hyviä kakkuohjeita, ei nämä petä: key-lime pie ja vanilja-raparperikakku. Ensimmäinen on helppo ja nopea tehdä, toinen vaatii sitten vähän enemmän kärsivällisyyttä ja ainakin teoriassa vähän leivontakokemustakin.
2 kommenttia:
Tervetuloa takaisin,
muistan lukeneeni sinun blogiasi tosi ahkeraan, kun harrastin paljon lenkkeilyä ja sitten kun vaikeudet (astma, juoksuvammat, suhdekoukerot) alkoivat, niin muiden blogit jäivät.
Lueskelin vanhoja päiväkirjamerkintöjä vuosien takaa ja yhden erityisen innostavan tekstin, jonka olen oikein tulostanut ja lukenut läpi varmaan sata kertaa. Se menee näin:
Kipan treeniblogista motivaatiota:
"Ensinnäkin: juoksen aika vähän. Maksimiviikolla on tullut mittariin noin 35 kilometriä ja tyypillisesti juoksumäärä on 20-30 km viikossa. Olen aina vähän ihmetellyt muiden suuria juoksumääriä..."
Tuo teksti tuo vieläkin mieleen sen tunteen, että ehkä minäkin vielä joskus. Yksi, vieraan ihmisen kirjoitus on kulkenut minulla mukana kaikki kivuliaat vuodet ja nyt kun olen päässyt noin kolme kertaa peräkkäin, siis saman kuukauden aikana lenkille, niin teksti pompsahtaa esille.
Sinä kirjoitit ja loit uskoa, enkä varmasti ole ainoa. Iso kiitos ja toivottavasti saisin täältä puolelta samanlaista uskoa valettua sinuunkin päin.
Moi Tuulikki!
Kiitos ihanasta kommentista. Siitä tuli tosi hyvä mieli!!! Kiva, että olen saanut jotakuta tsempattua, se tuntuu hyvältä ja kiitos tsempeistä tähän suuntaan, niitä kyllä tarvitaan.
Ja ihan mahtavaa, että olet saanut juosta noin monta kertaa! Sillä kolme kertaa on paljon, jos on ollut vaikeita aikoja. Toivon, että pääset juoksemaan vielä monta monituista kertaa. Kun on ollut vaikeaa, se tuntuu ihan juhlalta.
Lähetä kommentti