- Lauantaina kävin juoksemassa ja vihdoin oli tarpeeksi kylmä, että mun henki kulki
- erityislaatuinen astmaatikon ongelma, kun pitää olla tarpeeksi kylmää, mutta pääkaupunkiseudulla on niin kostea ilma, että mun hengityselimet ei oikein toimi täälä lämpötiloissa -10-+10. Tampereella toimi useimmiten heti pakkasen alettua, kun ilma kuivui, mutta täällä näemmä ei. Sitten kun mennään kylmemmäksi, on ilma tarpeeksi kuivaa Helsingissäkin (siis Vantaalla), ettei keuhkot kuole
- Voin potkia ihan miten vaan ja miten päin vaan ongelmitta
- ennen niin inhoamani kylkipotkut on ihan perustekemistä ja kädet kyljissä, ilman snorkkelia (eli happea sivuilta vuorotellen) - onko se ollut joskus muka vaikeaa?
- Ehkä jo tällä viikolla vakuutusyhtiön kanssa saataisiin ne paperit kuntoon, että pääsisin magneettiin
- saisi edes mielenrauhan, että mitään ei ole rikki ja jos on, niin sitten tietäisi, että miksi tää *%&¤&:n raaja on taas kipeämpi kuin pitkään aikaan, vaikka eilen(kään) en todellakaan mitään urheillut kuntoutusjumppaa lukuunottamatta
- Vaikka kisoja ei voikaan nyt odottaa, kun niistä ei tiedä, mutta aina voi odottaa Naantalin kylpylän reissua kolmen viikon päästä
- JEE!
maanantaina, tammikuuta 14, 2013
Jos ei pahaa, niin jotain hyvääkin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti