No niin. Viikko on vierähtänyt ja pyörää on poljettu kolmensadan kilometrin edestä, eli noin kaksitoista tuntia. Suurin osa tästä on ollut tosin siirtymäajoa reppu selässä, mutta Lucylla on menty. Kohta silläkin on ajettu jo tonni. Kun tähän lisätään pari uintia (mutta minne katosi uintivauhti?) ja jopa pari lenkkiä, niin tätä voi jo sanoa treeniviikoksi, vaikken sitä sen enempää ollutkaan suunnitellut.
Parasta tässä viikossa on kuitenkin ollut se, että enää ei ole huolettanut oma terveys. On vaan voinut painaa menemään miten huvittaa. Tietysti otan rauhallisesti ja en esim. juokse pitkiä lenkkejä, mutta tämä ei liity mitenkään tuohon kevään sairasteluun vaan enemmän siihen, ettei jänteet alkaisi taas vaivaamaan tauon jälkeen.Tänään mökkireissulta kotiin poljettuani annoin vihdoinkin itselleni luvan todeta: "Minä olen terve!"
4 kommenttia:
Niin hienoa, että nyt oot terve!!! :)
Joo, tää on parasta :)
Upea bloggaus pistää ajattelemaan. Iso kiitos
tästä tekstistä.
My web page :: paina
Olepa hyvä
Lähetä kommentti