Harkkakisassa

Joskus toivoisin, että mulla olis sellainen tusinapyörä ilman sielua. Ohessa nimittäin eräs keskustelu Lucyn kanssa:

Lucy: Tahdon kisoihin.
Kipa: OK, mennään loppukesästä Pepen tempoon kerran.
Lucy: Daa, haluan triathlonkisoihin.
Kipa: Mut kun en mä oo treenannut. Juossut lujaa sitten helmikuun 4x10sekuntia, pyöräillyt 5x5min ja uinut en ole lujaa sitten Heltrin 400m:n uinnin. Ja vaihtoja en ole treenannut ollenkaan.
Lucy: Ei ole mun ongelma. Mä olen triathlonpyörä ja tahdon kisoihin. Jos en pääse puhkon renkaan joka kerta, kun olet lenkillä ilman pyörämekaanikkoa.
Kipa: Kiristystä.
Lucy: Ei ole mun ongelma.
Kipa: Miks naisten pitää olla aina noin vaikeita.

No, ei siinä sitten muu auttanut, kun lähteä Noksulle harkkakisaan, jonka Lucy kelpuutti. Mitäköhän tästäkin tulee?

No, sadetta ainakin oli. Laitoin tavoitteekseni olla max. 2min hitaampi kuin viime vuonna uinnissa ja juoksussa ja pyörässä toivoin olevani suht. samoissa vauhdeissa kuin viime vuonna.

Viime vuotiseen tapaan kamat olivat aivan märät ja ennen kuin pääsin kisapaikalle. Mietin miljoona kertaa matkan aikana, että jos vaan kääntyisin takaisin, enhän mä jaksa sitä matkaa vetää täysiä millään. No, Lucyn uhkailut olivat kuitenkin sitä luokkaa, että nöyrästi raahustin paikalle. Olin aivan poikki ja mietin lisää, kuinka tuskaa kisasta tulee.

No, kisa alkoi sitten. Poiju näytti olevan melkoisen kaukana. Kuulemma 350m:n lenkura oli uinti. Uinti sujui ihmeen hyvin. Menin jopa poijun jälkeen jostakusta ohi. Taisin kyllä vähän kiemurtaa. Garminin uintidata ei kyllä tod. ole luotettavaa. Mä en varsinaisesti lopettanut uimista tuola keskellä järveä, vaan tulin ihan loppuun asti. T1:n alkaa myös rannalta, joten joku härö tossa nyt vaan on. Kun olin rannassa, huudettiin ajaksi 5:20. Huhhuh, sehän oli tosi hyvä. Uinnin jälkeen oli aivan tuskaiset portaat (niinkuin aina) ylös, joita en todellakaan jaksanut juosta, vaan raahustin. Muutenkin vaihto oli melkoista sähellystä, kun en yhtään tiennyt, mitä tekisin. No, sitten pyöräilemään. Ihan tarkkaa dataa ei nyt tästä ole, kun varmaan märkkistä riisuessa onnistuin painamaan uudestaan lap-nappia ja sitten pyörä ja T2 ovat yhdessä. No, keskari oli kuitenkin n. 32,5, mikä on paremmin kuin viime vuonna :) Pyöräily oli ihan yhtä kamalaa kuin aina ennenkin, mutta vain muutama mies pääsi ohi. Sitten sekoiluvaihto taas ja juoksemaan. Juoksu oli hirveää. Siitä huolimatta, että tosiaankin en ole tehnyt kuin todella hidasta pk-lenkkiä (eli lenkkien keskivauhti hitaampi kuin 6min/km) ja tehotreenausta on ollut 4x10sekunnin stridet, pääsin ihmeen kovaa. Aikaa meni muutama sekunti päälle 16 minuuttia ja 4.39min/km oli vauhti. Tämä on aivan käsittämättömän hyvin, kun reittihän on todella raskas ja sateessa kastunut pururata upotti suunnilleen nilkkaa myöten. Loppuajaksi tuli aika tarkalleen 39 minuuttia (tulokset eivät ole tulleet, joten tiedä sitten totuutta), mikä on todella yläkanttiin tällä "treenauksella". Viime vuoden aika nimittäin huononi vain noin puoli minuuttia, ja tästä suurin osa menee kyllä vähän entistä pidemmän uintimatkan (kai, ei voi tietää) ja surkeiden vaihtojen piikkiin. Juoksu tietysti ei oikein suju, mutta sekin on helppo nostaa muutamalla tehotreenillä taas parempaan tasoon. Todella iloinen olen pyöräilyn tasosta. Peruslenkkeilyllä karmeassa kelissä v-mäisellä reitillä aikaparannus. Jee.


Sitten märillä kamoilla kohti Tamperetta. Ja perillä Lucy vielä päätti motkottaa, että se pitäisi pestä. No huhhuh, en pessyt. Pysyköön sielä likaisena keittiön nurkassa. Pöh.