Aamulla oli vuorossa vinsta. Taas jännitti. Mitenköhän menee? Hyvin meni. Matka hapotti vaikka kuinka kolibrityylillä, mutta niin vain enkka kirjataan nykyään 36,83, eli parannusta vuoden takaiseen tuli 0,32 sekkaa. Hyvähyvä, en olis uskonut.
Päivän luuhaamisen jälkeen iltalajina satku. En käynyt vedessä verraamassa, kun lajin alkuun oli yli tunti ja päädyt ja lähtöpallit oli jo edellisissä verroissa tutkittu. Kuivaverraa siis vaan. Lähdin kerrankin vähän rauhallisemmin liikkeelle, jotta jaksan tykittää vielä toisenkin puolikkaan. Toki eka vinsta on silti aina nopeampi, kun lähtö nopeuttaa sitä. Lähtöhyppy meni hyvin (jopa valkku sanoi, että meni hyvin), käännös meni hyvin ja sitten vielä vinsta. Satku on pitkä matka, mutta kun näin kellon 75 metrin kohdalla suunnilleen, totesin, että nyt on pakko puristaa, enkka olis mahdollinen. Ja tulihan se sieltä, ja vielä uskomaton 2,28 parannus kerralla, eli tästä lähtien mun satkun enkka on 1.21,51. Se on hyvä aika mulle, tosi hyvä. Ja mä kun ajattelin, että en oo yhtään uintikunnossa. Kyllä nyt hymyilyttää, vaikka selkä onkin niin kipeä, ettei tosikaan. Sitäpaitsi, en oo ollut missään lajissa viimeinen. Se on aika hyvin, koska täälä uidaan oikeasti tosi lujaa.
3 kommenttia:
Onnea! Täällä ollaan ylpeitä susta.
Kannatti lähteä. Noilla fiilareilla jaksaa sit painaa ensi viikon!
Hienosti kauhottu varsinkin tuo 800m. Katsoin ensin ettei täällä 800metriä olekaan mutta se olikin jo edellisessä postauksessa :)
Kiitos. Tää on ihan selvä osoitus siitä, että kun vaan treenaa sinnikkäästi, niin kuka tahansa voi oppia uimaan.
Lähetä kommentti