sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Elämän eka oikeasti uitu mitali

Päivä alkoi mix-vapariviestillä. Viestit on aina kivoja, vaikka päivän ekana lajina puristusta on vähän vaikea löytää. Lähtöjärjestystä vähän muutettiin, etten joutuisi oleen eka (se lähtöhyppy...), eli mulla oli toka osuus, tokihan siinäkin pitää hypätä, mutta lentävä lähtö on edes vähän helpompi. Hitainhan mä meidän porukasta olin, mutta puristin osuutenki kuitenkin alle 37 sekunnin. Tämähän ei ole siis vertailtavissa yksilövinstaan, kun on viestilähdöllä. Joukkue ui ihan kivasti, mutta sarja on kivikova, joten viimeiseksi taidettiin jäädä. Reidet oli ihan hapoilla viestin jälkeen, kun kolibrityylissä tiheän käsivetofrekvenssin lisäksi potkun kuuluu lähteä reidestä ja niitä kuuluu tehdä paljon (asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että potkun kuuluu tietysti lähteä lantiosta, eikä reisistä ;)

Sitten vielä 200m vaparia, jossa happoja ei enää onneksi tuntunut. Tiesin, että nyt on elämäni mahdollisuudet saada mitali uimalla, koska sarjassa oli neljä osanottajaa ja olin voittanut sen neljännen joka lajissa. Aiemmat uintimitalithan mulla on ollut niitä, "onneksi olkoon, sarjassasi oli vain kaksi osallistujaa ja jäit siitä toisesta yli viisi minuuttia, tässä hopea". Uin ekan satkun aika maltilla (n. 1.30), koska en oikein tiedä, miten 200 pitäisi uida, kun en ole sitä ennen kisoissa uinut. Se mun kilpakumppani oli aika tasoissa vielä satkun kohdalla, mutta sitten mä vähän kiristin, se ei. Kelloa vilkuillessa totesin pienet mahkut kolmen minsan alitukseen ja se antoi vielä lisäpuhtia. Maalissa olin lopulta ajassa 2.59.51, eli kirkkaasti alle kolme minsaa ja kolmas sija! Enkä muuten jäänyt hopeasta kuin kolme sekuntia. Ensi kerralla osaan ehkä uida fiksummin, ja ajasta saa jonkun sekunnin vielä pois, nyt satkut oli yhtä nopeat, kun tasaisella vauhdilla startin vuoksi pitäisi ekan olla nopeampi ja voimiakin oikeastaan jäi.

Kokonaisuudessaan nää kisat oli ihan loistavat. Vähän kyllä hämmentää, koska oon tehnyt tasan kaksi kovaa reeniä ennen näitä, ja silti tuloksena oli pelkkiä ennätyksiä ja mulle hyviä aikoja. Tekniikkakin on varmaan parantunut, koska seurakaverit kommentoi, että mun uinti näyttää hyvältä ja liukuu kivasti (paitsi vinstalla, jossa kolibri palaa kehiin). Eivät meinanneet uskoa, että se olen minä siellä altaassa, eikä joku klooni. Tästä on hyvä jatkaa, taas on paljon uintimotivaatiota.

10 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Vau! Hienoa, onneksi olkoon!!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiva lukea näitä iloisia uintiuutisia kolariuutisen jälkeen :)
Onnea mitalista ja ennätyksistä!

Kauramoottori kirjoitti...

Mahtavaa uintia! Onnittelut mitalista. Oot uinu kuin pingviini!

Päpä kirjoitti...

Onnittelut mitalista! Hienoo et meni nappiin sulla siellä ja meillä peleissä. 4 pinnaa tulo :)

Kipa kirjoitti...

Kiitos! En ymmärrä, miten en vielä muutama vuosi sitten tykänny uinnista yhtään, nyt uinti on vaan ihan mahdottoman kivaa ja veden loiske korvien vieressä rauhottaa.

Ninni (energianurkkaus.vaikuttajamedia.fi) kirjoitti...

Jee, hyvä sinä!! Suuret onnittelut! :)

Heikki kirjoitti...

Onneksi olkoon :)

Olitko muuten viestissä vielä pingviineissä vai vaihtanut jo johonkin pääkaupunkiseutulaiseen seuraan?

Kipa kirjoitti...

Kyl mä oon ja myös pysyn aika kauan pingviininä, ei oo hesa-seurat soitellut ja kyselleet, josko vaihtaisin seuraa :o

Unknown kirjoitti...

Hanna-Mari Seppälä vaihtoi pari vuotta sitten seuraa. Tästä päättelen, että Keravan Uimareissa voisi olla haku päällä :)

Kipa kirjoitti...

Blah, keravalaiset sai vähemmän sarjapisteitäkin kuin me. Mä haluan olla menestyvässä seurassa ;)