Ronssia rantakympillä

Snorkkeli reppuun ja kehonhuoltotunnille. Selkä kuntoon ja kohti Otaniemeä, onneksi jokerilinja kuljettaa, niin ei tarvitse pelätä eksymistä. Kisapaikalle ehdin passelisti, sillä en joutunut jonottamaan kovin kauaa. Kohta paikalla olikin sitten muutaman sadan metrin jono, mitä en kyllä yhtään ihmetellyt, sen verran hidasta toiminta siinä tiskillä oli. Pitkät verrat ja vk-lenkki alkakoon. Hetkinen, viisi minuuttia ennen lähtöä kerrotaan, että lähtöä siirretään, koska kaikki ei ole ehtineet hakea numeroansa. Hieno homma, t-paita ja shortsit tällä kelillä on vähän viileet ja en nyt viittisi enää verrata lisää.

Vielä kolme sekuntia ennen lähtölaukausta kuvittelen juoksevani kivan vk-lenkin 4.30 vauhtia, puoli sekuntia lähtölaukauksen jälkeen olen jo päättänyt yrittää 4.10 vauhtia ja jos ei olla kympin sakissa niin karkkipäivää ei tällä viikolla sitten ole. No niin Kipsukka, juokse nyt suklaankiilto silmissä.

Eka kilsa 4.00. Jahas, tänään tapahtuu katkeaminen. Toka kilsa 4.00. Jahas, katkeaminen taitaa tulla aika pian. Kolmas kilsa 4.05. Parempaan suuntaan mennään. Sitten ei enää ollutkaan käsitystä kilsa-ajoista, en nimittäin tietenkään muistanut, että mun mittarissahan on se lap-toiminto. Neljännen kilsan jälkeen alkaa tuntua kamalalta. Niin kamalalta, että sellaiselta saisi tuntua vasta kahdeksan kilometrin jälkeen. Kuudennen kilsan jälkeen on reitin ainoa mäen tapainen, pahalta tuntuu, mutta lyhyt se oli. Varsinkin kun kymmenen metriä edessäpäin viuhtoo poninhäntä, jonka olen jo kauan aikaa sitten päättänyt ohittaa. Poninhäntä pinkoo aika kivaa vauhtia ja vähän alkaa huolestuttaa, josko sittenkään pystyn ohittamaan. Kahdeksassa kilsassa tiedän, että selviän tästä. Alle 10 minsaa jäljellä ja menen poninhäntätytön ohi. Sitten alan yökkäilemään. Voi apua, tämän pitäisi tapahtua vasta loppusuoralla. No, paha olo helpottaa, kun  alan metsästää seuraavaa naista, joka on selvästi väsähtänyt melko pahasti. Yhdeksässä kilsassa saan seuraavan "uhrin" kiinni, mutta tyttöpä ei päästä ohi vaan kiilaa. Sillä lailla. Ohitan sitten, mutta tyttö menee heti takaisin ohi. No, jäänpä vähän hiillostamaan tähän taakse. Sadan metrin hiillostus riitti ja tyttö jää taakse. Mutta missä on maali? Tätä vikaa kilsaa on juostu jo kolme minuuttia ja kun kentälläkin juostaan vielä kolmesataa metriä, niin pitäis kyllä kohta alkaa tulemaan. Ei se tule. No nyt tulee aukio, tossa on kympin kyltti, aikaa mennyt alle 41 minsaa. Hienoa, täähän on ylipitkä. Ja mä en jaksa enää yhtään. Ollaan kentällä. En pysty, tuskaa. Hyytymistä, mutta niin vain pääsin maaliin ja loistava kolmossija plakkarissa. Jos matkaa olisi ollut vielä puoli kilsaa, musta olis kyllä menty ohi, sen verran vauhti kyllä hidastui lopussa. Matkaa oli siis pirulliset 460 metriä liikaa ja aikaa meni 42.34. Vauhti 4.05, mistä en uskaltanut uneksiakaan. Palkintojen jaossa selviää, voittajan nimen kuultuani, miksi samalla radalla uintitreeneissä uivaa seurakaveria ei näkynyt enää lähdön jälkeen, on vähän eri tason juoksija kun minä. Palkinnot olivat muuten kohdillaan, 50 lahjakortti Sellon Intersportiin ja karmean ruma pokaali. Kun työnantaja maksoi osallistumisen, niin tässähän tuli ihan tienattua :)

Sitten kohti Märskyä ja palkintona loistokisasta inhokkejani potkuja (siksi se snorkkeli oli mukana...) ja lähtöhyppyjä. Mutta sitä ennen suklaata ostamaan.

Olen tosi iloinen. Iloa ei hälventänyt edes täydellinen eksyminen kun yritin Märskystä kotiin. Miksi bussi, jossa lukee Oulunkylä, ei mene Oulunkylän asemalle? Tarvitsen jonkun paikallisoppaan tänne. Puolet uintikamoistakin unohtui Märskyyn, mutta haetaan ne sitten huomenna. Samaan tapaan kun eilen tuli haettua Pirkkolasta sinne torstaina jäänyt uikkari. Oppaan lisäksi tarvitsen jonkun muistuttelijan.