Pitihän se tänä vuonnakin ajaa, satku meinaan. Sain lenkille oppaan, joten pystyin keskittymään ajamiseen, enkä kartan (minkä kartan?) seuraamiseen. Jossain Sipoossa me pyörittiin (en yhtään tiedä, että missä) ja sitten Porvooseen tultiin ja sitten vaan Itäväylää takaisin. Sipoon tiet oli kivat, Itäväylä ankea. Monella tiellä oli ihan uus asfaltti ja mikäs sitä peesissä polkiessa. Peesistä oli todellakin apua, syke laski aina toisen selän taakse piiloutuessa 20 pykälää. Ylämäissä jäin aina kyllä vaikka kuinka ja paljon, selvä kehittämisen kohde siis. Lähtöpaikkaa (tai siis sitä paikkaa, mistä osaan jo yksin kotiin) lähestyttäessä todettiin, että joudun ajamaan vielä aika paljon sakkorinkiä, jotta satanen tulee täyteen. Ankea vaihtoehto ei toteutunut, sillä päätettiin käydä vielä vähän katsomassa mulle Pepen tempon reittiä. Olin meinaan maininnut, että pitää käydä keskiviikkona kellottamassa (surkea) aika ensi vuodelle vertailukohdaksi. Minähän en mitään tempoja ole ennen ajanut, että saas nähdä, miten käy, jos nyt vain suinkin onnistun paikalle menemään. Odottaakohan ne mut maaliin? Njoo, mutta lisälenkin ansiosta mittariin kertyi lopulta reilu 102 kilsaa ja uskomattomasti osasin viimeiset reilut 12 kilsaa yksin kotiin, vaikka pitikin ajaa Kehä III:sta pitkin alkuun vähän. Vähän kyllä teki mieli kääntyä sinne St Petersburg- kyltin suuntaan...
Oli kyllä kohtuullisen paljon mukavampaa ajella toisen kanssa kuin yksinään, täytyy varmaan enemmänkin yrittää hommata ajoseuraa. Hämmentävästi muuten havaitsin, että moikkauksiin vastaamisprosentti oli nyt huomattavasti normaalia parempi lenkin ajan, paitsi nillä pätkillä, jotka ajoin yksinään, näillä kukaan ei moikannut. Yleisestikin mulle moikkaillaan tosi huonosti ja tää onkin saanut mut pohtimaan, että onko sellainen sääntö olemassa, että moikata ei saa a) tytöille b) hitaille ja c) valkoisille (ja vaaleanpunaisilla teksteillä varustetuille) pyörille. Pakkohan sen näin on olla, ei tätä muuten mikään selitä. Nytkin siis varmaan kaikki moikkaili ajokaverille eikä kukaan mulle.
Perjantain vetotreeni meni ihan reisille. Menin liian myöhään tohon Hertsikan kentälle. Se on tollainen välttävä hiilimurskarata (Uiherlaan verrattuna ihan pro) ilman viivoja, no kyllä se 600m on silti aika helppo mittailla muutaman metrin tarkkuudella ilman viivojakin. Vauhdin säätely on tosin vaikeaa, kun ei ole satasen välein merkkejä. No, vauhdit meni ihan pieleen, mutta enpä juossutkaan kuin 4x vedot. Kentällä oli meinaan hieman epämääräistä porukkaa. Alkuverran ajan vieressä pelattiin vielä tennistä, mutta kun noi tennismiehet lähtivät, alkoi pelottamaan ihan kunnolla ja treenin teon sijaan keskittyminen meni niiden ryyppäävien ja epäilyttävien porukoiden vilkuiluun. Oli pakko lähteä pois, kun oikeasti vaan pelotti ihan älyttömästi, vaikka tuskin sielä nyt kukaan mun kimppuun olis oikeasti käynyt. Enää en kyllä mene perjantaina pimeällä (valoja ei kentällä tietysti ollut) mitään vetotreenejä tonne tekemään, en varmasti. Paitsi jos mun ylivilkas mielikuvitus joskus rauhoittuu.
Eilen oli aika löysä päivä, vähän vaan kävin kehonhuoltotunnilla, jumppapalloilin, punnersin ja löpsötin puol tuntia. Meni kyllä todelliseksi löysäilyksi tuo lenkki, kun keskisyke oli 110. En mä kyllä mielestäni niin hitaasti juossut, mutta joskus käy näin. Lenkin hauskin anti oli vastaantullut setä, joka ulkoilutti hilleriä. Hillereitä vois mun puolesta ulkoiluttaa enemmänkin, ei olis alkuunkaan niin pelottavia, kuten esim. rottweilerit. Yksi sellainen meinas käydä mun kimppuun perjantaina, omistaja roikkui kaksin käsin hihnassa, kun se koira päätti hyökätä mua kohti. Lisää pelottavia juttuja siis täälä päin ja vielä en oo edes maininnut sitä karmeaa Viikistä tulevaa keveyen liikenteen väylää. Sen ja autotien välissä on meinaan sellanen reilun kymmenen metrin kaistale pusikkoa, niin ettei vahingossakaan autotieltä nää sinne kevarille. Ei oo kivaa sielä pimeessä kävellä. Pyörällä se vielä menee, mutta kävellen alkaa taas mielikuvitus tehdä tepposiaan, varsinkin kun siinä pätkällä kävelee ajoittain (mun mielestä) hieman epämääräistä ja huojuvaa porukkaa. Kun muutettiin, Pöpsy jo huomautti, että toi kvl voi olla aika pelottava pimeellä. No todellakin se on pelottava!
Tänään pyörälenkin jälkeen kokkailin feta-pinaattipastaa, eilen lautasella majaili lohi kukkakaalipedillä. Kipa ♥ tiskikone.
PS. Äippä oli tänään taas rautaa, kun maratonin taivalsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti