Hyötyajoa ei lasketa?

No niin, eilen kirjoitin, kuinka täällä vähän välillä pelottaa ja mitäs sitten teinkään. Lähdin lenkille Viikin ulkoilureiteille, joilla useimmilla ei ole valaistusta. Menomatkalla oli hämärää, tulomatkalla oli pimeää. Tosin se juokseminen ei tuola kamalasti pelottanut, koska en mä varsinaisesti metsää pelkää, koska tuskin tuola mitään hulluja liikkuu (tai mistäs sitä koskaan tietää). Pimeässä vierailla reiteillä ei ollut kuitenkaan niin kovin helppoa tietää, missä on, olenhan jo kerran onnistunut eksymään kirkkaassa päivänvalossakin tuola. Onnekseni arvasin reitin oikein ja reilun tunnin lenkki kulki kivasti.

Tänään tulikin sitten puuhasteltua lähinnä tuota hyötajoa. Iltarastit oli nimittäin Velskolassa, Nuuksion kansallispuiston lähellä. Silvialla siis töihin ja töistä kohti rasteja. Rasteille päästyäni oli mittarissa jo 42 kilsaa, ja olin jo aika poikki, joten päätin armahtaa itseni ja otin nelosen, joka oli aika helppo. Olin niin kuollut, etten oikein jaksanut edes hiekkatiellä juosta, mutta ehkä tämän väsymyksen takia tein elämäni parhaimman suunnistuksen ilman pummin pummia. Käsittämätöntä! Reittivalinnatkin olivat kohtuullisen fiksuja, eli ei mitään kiipeän kaikki mäet ylös ja alas, vaan että kierrän sata metriä ja vältän kaikki mäet. Aikaa meni reilu 56 minuuttia, vaikka siis todellakin suurimman osan väleistä laahustin lopen uupuneena. Koko suunnistusreissulle olin ottanut mukaan pullon vettä ja yhden taatelipatukan. Onneksi maalissa oli myynnissä energiapatukoita, muuten olisin varmaan kupsahtanut kotimatkalle, kun ne kolme metsässä syömääni mustikkaa ei ihan olis ehkä riittänyt. Kotiin sitten illan hämärtyessä (ilman valoja, hyi!) ja päivän saldo 74 kilsaa, mutta näitähän ei lasketa, kun ei hyötyliikunnasta ole mitään iloa, eks se niin mennyt?

Menomatkalla jouduin muuten renkaanvaihtohommiin. Eturengas tyhjeni ja vaihtaahan tuo piti. Tyrmistys vaihtaessa oli suuri kun havaitsin renkaan reunan (se michelin pro race) jotenkin sulaneen kiinni vannenauhaan (en ole saanut aikaiseksi eturenkaaseen niitä veloplugeja). Samoin sisärenkaassa on ulkorenkaan reunasta kiinni jäänyttää valkoista töhnää, WTF? Alla huonoja kuvia, joista kyllä näkee idean, eli toi valkoinen töhnä on tullut siitä ulkorenkaasta. Vaikka noi renkaat onkin tosi rullaavat ja hyvän tuntuiset, niin en ole niihin muutenkaan kauhean tyytyväinen, sillä keräävät sellaista pikkusirua itseensä tosi paljon, eli uuteen pyörään pitää sitten miettiä jotain muita vaihtoehtoja, joita ei nyt kauheasti ole pikkukiekkoihin edes olemassa. Huomena pitäisi vissiin sitten aktivoitua ja laitettua tuo rengas kuntoon (veloplugit), että keskiviikkona voi tempoilla, michelini saa nyt kyllä välttää vielä.

Loppuun vielä kuva mun nykyisiltä kotihoodeilta. Kuulostaako paikan nimi tutulta Pöpsykkä?

 

Niin ja on ehkä hyvä, että muutin pois Hervannasta. Taas sielä ihan melkein mun entisen kodin vieressä on tapettu joku ja keskellä kirkasta päivää, sielä missä mäkin kävelin melkein joka päivä. Kamalaa.