Jänskättää

Kisajännittäminen on selvästi alkanut, sillä viime yönä näin unen kisoista. Ei mennyt ihan putkeen se kisa, ei. Ensinnäkin, olin unohtanut ottaa märkäpuvun Erikseltä (mitä se sielä teki?) mukaan. No, sitä lähdettiin sitten hakemaan puolitoista tuntia ennen starttia. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, missä Eräjärvi on, niin Hämeenlinnasta sinne ajelee tuollaisen 75 kilometriä. Unessa tuloksena oli jotenkin se, että join jossakin paikassa hämmentäviä hiledrinkkejä ja märkkistä ei lopulta edes otettu mukaan. Pääsin siis kisapaikalle kuitenkin kymmenen minuuttia ennen starttia. Nähtävästi selvisin uintiosuudesta kuitenkin hengissä, sillä pääsin kuitenkin vaihtoon. Reitit eivät olleet oikein selvillä (olinhan missannut kisainfon drinkkejä juodessani). Järjestäjät kuitenkin vinkkasivat, kun kirosin, että mihin piti mennä, että se vihreä viiva on juoksureitti ja punainen pyöräreitti. Jostain kumman syystä sekaannuin juoksureitille, vaikka piti pyöräillä. Ei mulla tosin ollut pyörääkään. Kiintoisan reiteistä teki se, että ne risteilivät ympäriinsä erästä sokkeloista taloa (joka muistutti rääkyvää röttelöä, if you know what I mean). Juoksureitin aikana muunmuassa käytiin erinäisissä huoneissa kääntymässä (näin saatiin reitille lisää pituutta) ja juostiin portaita ylös alas. En tiedä, miten kisa minun osaltani päättyi, mutta muistan olleeni äärimmäisen käärmeissäni järjestäjille siitä, että juoksureitissä piti mm. tehdä u-käännös vessassa. Sinänsä kätevää toki, jos on mahan kanssa ongelmia ;)

Noh, tämä oli vain uni onneksi, valmistautuminen on alkanut ja viimeisiä reenejä viedään. Alaotteeseen on alkanut jo tottua (kaikki muut, paitsi sormet, jotka kyllä puutuu edelleen) ja pyörän satulankin korkeuden ja paikan olen vihdoin saanut säädettyä sellaisiksi, että voimaa tuntuu välittyvän jotenkin paremmin polkiessa (vauhdissahan tämä ei mitenkään näy). Peesissä en tule edelleenkään pysymään, tämän todistin sunnuntain lenkillä, jossa joku poika polki mun ohitse (ei edes lujaa, vaan ehkä polki 27 km/h, jos mä poljin 25 km/h). Yritin peesata ja onnistuin siinä noin kymmenen metriä. Hienoa. Uinti huolestuttaa myös, maanantain uinti ei oikein irronnut. Lisäksi oon uinut avovedessä viimeksi harkkakisassa. En tiedä, ehdittäiskö huoltajan kanssa käydä pertsinä kääntymässä jonkun järven rannalla, että voisin muutaman sata metriä hakea itselleni luottamusta. Turussa avovesiuinti on haastavaa, koska järviä ei ole kuin kaksi (joista toinen on sinilevän peitossa ja toiseen 16 km matkaa) ja uimaan lähteminen on näin liian suuri operaatio erityisesti kun selkäkin vähän vaivaa. Mereen olisi tietty voinut mennä, mutta se on liian pelottava. Kisasää näyttää minulle todella huonosti sopivalta, sillä sateessa musta tulee vielä nössömpi pyöräillessä. Mulle sopisi helle paljon paremmin kuin sade kisoissa, mutta minkäs teet.