Loman lopetustempo

Tänään kävin tempaisemassa Heltri cupin 20km:n tempon. Matkalla pelipaikalle edellisen päivän pitkä juoksulenkki painoi ikävästi pohkeissa ja mietin, että mitä tuskaa tästä taas tulee. Ennen lähtöä näin vielä Iinan, joka vakuutti, ettei 20km:n tempo ole ollenkaan niin paha kuin edellisviikkoinen, mutta mielessäni mietin, että noinkohan on. No, jossain vaiheessa pääsin vihdoin starttaamaan. Olin oppinut viime viikosta ja nyt ei ollut liian suuri vaihde päällä. Alkupätkä oli kivaa myötätuulta kolmisen kilsaa ja vauhti oli hirmuinen. Sitten käännyttiin, iski vastatuuli ja vähän väliä oli jotain ikäviä ylämäkiäkin. Kuninkaanmäki ylös oli rankkaa, mutta niin vain viimein eka kiekka päättyi ja aikaa oli mennyt tässä vaiheessa n. 17.20 oman kellon mukaan. Ja eikun seuraavalle kierrokselle. Ihmeen vähän oli tuskaista tässä vaiheessa ja kun taas mentiin alamäkeen ja myötätuuleen, niin mikäs siinä oli tykittäessä. Sitten tuli taas vastatuuli ja ylämäki ja alkoi tuskakin alkamaan. Niin vain väänsin Kuninkaanmäen väkisin toisen kerran ylös ja loppumatka olikin sitten vauhdikkaampaa. Loppusuoralla isoa vaihdetta silmään ja alamäessä vauhtiakin oli maalin kohdalla kivat 46km/h. Aikaa oli kulunut omalla ajanotolla jotain vajaa 35 minuuttia, mihin olen oikein tyytyväinen. Sitten vielä Kuusijärveen uimaan pari kilsaa (uinti ei oikein kyllä edelleenkään kulje) ja sitten vihdoin etanavauhtia kotiin. Oli mäet jyrkentyneet parissa tunnissa kummasti. Niin on loma sitten vietetty ja huomenna suuntaan kohti Otaniemeä.

Ei kummempaa

Loppuviikosta ei ole mitään kummempaa tapahtunut. Viimeiset lomapäivät ovat käsillä ja keskiviikkona sitten taas uuteen paikkaan töihin työmatka pyörällä on tutkittu ja on kohtuullisen sujuva, kunhan ei mene ruuhka-aikaan. Olympialaisia on katsottu innolla ja Kullervolla onnistuin kaatumaan ensimmäisen kerran ylämäessä, kun etupyörä ei pysynytkään maassa. Sipoon Pilvijärvessä oli kiva uida ja mansikkaa on pakastin täynnä. Se on kesää se. 

Onnea on...

...sanomalehti aamupuuropöydässä. Melkein vuoden tauon jälkeen taas tuli tämä onni todeksi, kun sain lehden nimipäivälahjaksi :)

Onnea ei ole se kamala tunne kun tempoa on ajettu puoli kilometriä, jäljellä on 9,5 ja jo kuolee tuskaan. Ihan kivasti silti meni ja sain raahattua itseni maaliin. Ja oli hauska törmätä uusiin ihmisiinkin ;)

Lepopäivää viettämässä

Tänään olen viettänyt hyvin ansaittua lepopäivää. Eilen meloin ekaa kertaa elämässäni kajakilla ja kaksikolla pisteltiin yli 16 kilometriä menemään. Loppukilsoilla tosin kokeneemman yksikkömelojan selkä loittoni tasaista vauhtia. Mutta kivaa oli ja huono sääkään ei haitannut. Sunnuntaina oli vuorossa elämäni pisin pyörälenkki (tähän mennessä). Alkuun oli tarkoitus polkea 150 kilsaa, mutta koska haluttiinkin karkkia, piti lisätä pieni karkkikiekaus loppuun. Ja sitten lenkki olisi ollut 158 kilsaa, joten poljettiin pari sakkokilsaa. Ihmeen kivuton oli lenkki ja mentiin melko lujaakin. Ja ei, mä en ollut peesissä todellakaan koko aikaa, ehkä 45% minä vedin. Huomenna katsotaan, ehtisikö sitä Pepen tempoon.

Kullervo, Kalervon poika

Kaksi päivää olin vain kahden pyörän omistaja, sitten sitkeän etsiskelyn jälkeen viime vuoden mallia oleva Kullervo muutti kotiin. Mökkitiellä sitä tuli jo testailtua ja kyllä se kivasti liikkuu. Kyllä nyt Helsingin katujen kunnossapito saa olla mitä vaan, niin silti pääsen töihin. Tämän päivän saldo, monta litraa mustikoita ja vähän vauhtileikittelyä, huomisen saldo on toivottavasti 150km:n pyörälenkki (ei kuitenkaan Kullervolla).

 Mökkitiellä

Kullervo ja Kipa

Farewell Trek

Sinne meni. Pistin Trekin viime yönä myyntiin ja nyt se on jo vaihtanut omistajaa (mistä voi päätellä, että olisi varmaan kalliimmallakin voinut myydä, kun kyselyjä tuli vaikka kuinka ja paljon), eli mulla on enää Lucy ja Silvia. Sitten vain maastopyörää metsästämään. Se kun lienee Trekkiä parempi vaihtoehto talven hangessa kahlaamiseen.

Ja jos joku tarvii märkäpukua, niin mulla on Blueseventyn WMS kokoinen Reaction myynnissä myös. 

Päätärinää

Sunnuntai-illalla tuli korkattua Kaitalampi melkoisessa vesisateessa. Tällä kertaa irrottelin (siis henk. koht. pyörämekaanikkoni irrotti) Garminista rannekkeen ja tungin sen lakkiin ja kas kummaa kun uintivauhti nopeutui noin 30s/100m ollen silti edelleen toki hidas. No, pää tärisi ja piippaili sadan metrin välein ja uintimatka oli varmaan realistisempi kuin edellisillä mittausyrityksillä. Hyvä juttu. Rannekkeen ruuvit tosin ovat kuulemma sen verran heikot, ettei kannata kovin usein irrotella, voisinkohan kiertää kellon nutturan ympärille?