Pingun urheilullinen päivä

Valmiina lähtöön.

Verrat tehty, Pingu ei vaivautunut verraamaan.

Lähtölistojen tarkkailua. Laji 2,5, 50m vapaauinti, pingviinit, ratajärjestys, Rata 4, Pingu, ennätysaika 12,42.

Varustus kunnossa.

 Vanhat tädit jänisti. Kauemmin mastersikäluokissa olleet uimarit priorisoivat menojaan, joten starttaajia oli kolme. Omistajan lähtöhyppyharjoitukset eivät ole oikein tuottaneet tulosta, kun hypyn jälkeen oltiin jo pari metriä häviöllä ja saman verran hävittiin käännöksessä. Uinnissa tuli sitten vähän lisää. Ennätysaika, eli ekan kerran alle 36 sekuntia kuitenkin (vaikka olikin käsiajanotto, eli ei ihan voi verrata sähköaikaan), joten omistaja oli kuulemma ihan tyytyväinen. Pingulla meni hyvin, oli ainoa pingviinisarjassa ja aika oli 12.24, mikä on ihan jees. Ensi kerralla sitten paremmin.

Pingu poseeraa mitalin kanssa.

Kannustamassa Kooveeta ja Päikkyä erityisesti.

Paras pelaaja, aina!

Eihän se nyt ihan putkeen mennyt...

Parhaan pelaajan lohdutusta.

Lopuksi vielä piti pelastaa omistajan kenkä, kun se oli päättänyt viskoa sen keskelle Helsingin katuja.

Omistajan huollossa ollut Garmin tuli eilen. Ei pelitä vieläkään. Alla sykedataa tunnin lenkiltä. Ensimmäisen kahdeksan minuutin jälkeen meni hermo totaalisesti ja pisti sykevyön toiseen taskuun ja lähettimen toiseen taskuun. Siitähän mittari villiintyi lopullisesti ja mittasi sujuvasti loppumatkan n. 250 sykkeitä. Lopussa alkoi vielä muutella sykettä. Tosi hyvä laite, joo.

Sykedata, hyvin toimii.

Toipumista

Flunssasta toipuminen ei ole ollut kauhean nopsaa, varsinkin kun päässä on tuntunut erinäisistä syistä lähinnä siltä, että joku ameeba syö mun aivoja. Ko. olo vielä korostui, kun kävin esim. salilla maanantaina heiluttelemassa sormia, joten ei kauheasti ole houkuttanut treenaamaan, kun liikkuessa tuntuu, että pää räjähtää vielä enemmän kuin liikkumatta ollessa. Toivottavasti olo helpottaisi pikkuhiljaa. Pientä köhää on ollut myös edelleen havaittavissa, kun olen hiljalleen poljeskellut töihin, mutta muuten ei mitään ongelmaa enää sen suhteen. Eilen sitten päätin mennä kokeilemaan uimista. Juu, oli hienoa tehdä volttaria ja muutenkin uida, kun päässä vain pyöri. Ihan kuin olisi ollut jossain pilvessä. Lisäksi mulla oli ollut uinnissa taukoa taas se 10 päivää ja sehän on liikaa mun kyynärpäille, eli reeni jäi kyllä kesken, kun alkoi sattumaan taas kyynärpäiden seuduille. Ei saisi tulla tuollaisia taukoja mulle kyllä, kun ei muuten kädet kestä. Nyt pitää taas koittaa saada kädet kuntoon ja uintimoodi päälle. Sehän oli jo päällä, kunnes tuli flunssa. Blah. No, nyt ei ainakaan tuu uintitaukoa noin pitkään, koska seuraavaksi uidaan huomenna, kun uintikisakausi starttaa Keravalla vinstan vaparilla. On mahdollista, etten ole edes viimeinen masters-startissa koska kaikki ikäluokat on yhdistetty, eli mukana on myös 60-luvulla syntyneitä... Hyvää tulosta ajallisesti en odota, koska tää reenaus meni täysin reisille, mutta tuola on hyvä käydä rypistämässä yksi lähtö ennen Turun kisoja. Niihinhän onkin sitten aikaa treenata ihan viikko ennen kuin pitäisi alkaa taas keventelemään. Eipä taida tulla mulle ennätyksiä kyllä noissa geimeissä, mutta en anna sen nyt haitata.

Eilen muuten altaassa oli taas ihan uskomaton meininki. Uin useimmiten matalan pään lyhyillä radoilla, koska ne on ainoot, joissa voi hyvällä tuurilla päästä reenaan kunnolla (siis kun kilpauimareille on varattu puoli hallia, on vapaata tilaa yleensä tuolta kolme lyhyttä rataa, kaksi pitkää ja sitten sellainen ihmeellinen kahden radan yhdistetty alue. Nopeat kuntouimarit rata ei ole esim. yleisessä käytössä). No, sielä radalla oli tuohon aikaan aluksi vain minä ja joku mummo ja se mummo päätti uida edestakaisin samaa laitaa. Mullehan tuo nyt on ihan sama, joten mukauduin ja uin vaan sitä toista laitaa. Sitten tulikin radalle kolmas henkilö. Mummo jatkaa toisen laidan itselleen omimista (se muuten ei edes uinut vaan kellui selällään tuollaista 5min/100m vauhtia). Sanoin sitten mummolle, että nyt pitää uida kiertäen, että kun radalla on kolme. Siitähän mummo hermostui. Se närkästyneenä kysyi, että miksi tänne piti tulla joku kolmas. Kärsivällisesti selitin, että kun tässä nyt sattui olemaan tilaa ja täällä uimahallissa on aika paljon muitakin ja kolmas henkilö ihan hyvin mahtuu tänne meidän kanssa jne. Siihenhän mummo kimpaantui ja totesi, että hänellä on oikeus uida täälä miten haluaa ja hänen mielestään tämän pitäisi olla sellainen vanhuksille ja sairaille rata ja hän on joskus saanut oman varattu kyltin kun on käynyt pyytämässä. Totesin siitä, että siitähän menet sitten pyytämään.  Sitten se vielä kysyi, että miksette voi uida noilla pitkillä radoilla kun olette noin hyviä uimaan. Siihen sitten totesin jo aivan hiiltyneenä, että ei pysty, kun sielä pitää väistellä koko ajan joitain hitaita porukoita. ARGH! Mummo menikin sitten terrorisoimaan seuraavaa rataa, johon oli juurikin tullut tilaa ja sai sielä taas itselleen varattua puoli rataa.

Muuten uinnista ei muuta, olen tosin ottanut 100m:n sekauinnin taas ohjelmaan, kun se on kivaa piristystä aina alkuverraan ja tuollaisella viikottaisella 100m:n perhostelulla kyllä ihan heittämällä mahdollistetaan maaliintulo Viriileissä vinstoissa kaikilla matkoilla. Vielä kun se selkäuinti kiinnostais edes vähän. Tänään yritän pyöräillä vähän pidemmän reitin kautta kotiin, jos pää kestää ja ensi viikolla yritän sitten päästä taas kunnolla mukaan meininkeihin. Kivaa mennä kisaamaan huomenna! Ja nyt takas tarkistamaan opiskelijoiden harkkoja, kun teen rippeetkin jo loppuivat mukista.

Mutta siis ensi viikolla taas tätä:

Mun päivä

5.45 Pingviiniherätyskello soi. Kiroan kaikki pingviinit alimpaan helvettiin.
5.45-6.05 Ei havaintoja. Jotenkin teen aamutoimet sumun vallassa.
6.05 Kullervolla hallille, vaatteiden vaihto yms. v-mäiset uintiin liittyvät lieveilmiöt, unohdun liian lämpimään suihkuun liian pitkäksi aikaa
6.30 Kuivaverran jälkeen altaaseen
7.30-7.45 Altaasta ylös ja nukahdan suihkuun
8.00-8.10 Kullervo kohti Otskia, yritys selvitä hengissä tämäkin pyörämatka liikenteen seassa
8.40 Puurolautasen ja teekupposen ääressä töiden tekoa, maileihin vastailua, opetuksen suunnittelua, opetusta, ihmettelyä, että miksi mun tietokone ei taaskaan toimi
~12.00 Lounas
12.30 Taas jatketaan, motivaation huippu on tässä kohtaa päivää (huomaa ironia).
13.00 Lounaan jälkeinen kooma iskee ikävästi. Yritän selvitä hengissä ja pidän ansaittua (?) teetaukoa ja yritän latautua
~14.00 Hermostumista jälleen kerran toimimattomaan tietojärjestelmään, jota on pakko käyttää. Niitähän yliopistolla riittää.
16.30 Ala orientoitumaan kotiinlähtöön
17.15 Jotain tapahtui TAAS ja lähdin sitten puoli tuntia sen jälkeen kotiin kuin piti, no, pidän sitten keväällä vapaata (niin varmaan)
17.15- Kotimatkaan yhdistetty pyörälenkki Kultsulla
~19.00 Kotona. Välikuolema ja pingviinien halailua
19.30 Syömiseen orientoitumista suihkun jälkeen
19.45 ARGH. Se ruoka pitäisi tehdäkin.
19.45-20.45 Kodinhengettärenä olemista
20.45 Vihdoin ruokaa napaan
21.15 Vakaa aikomus venytellä, mutta ihan vähän vaan halailen Pingua sitä ennen
21.45 Ei enää voi venytellä, on jo niin myöhä, sitäpaitsi on tuijotettava ovisilmästä käytävään, jos Söpöliini (koira, jota en edes minä pelkää ja joka on yhtä suloisuutta) olisi lähdössä iltalenkille, näön vuoksi venytän viisi sekuntia pohkeita
Liian myöhään Nukkumaan

Aikaa vois olla enemmän joo.

9980

Sen verran kun teen vielä lähtöhyppyjä, niin ehkä osaan sen. Ainakin siis sen perusteella, että olen kuullut jostain, että 10000 toistoa tarvitaan jonkin taidon oppimiseen. Eilen aamulla kävin siis vähän hyppimässä. Kerran onnistuin jopa läpivedon kanssa plopsahtamaan pintaan vasta 10m:n kohdalta ja sillä kerralla ei reisiinkään sattunut ihan niin paljon kuin yleensä mun lähtöhypyissä, joissa lätsähdän sinne altaaseen. Muuta en oo voinut köhältä tehdä. Huomenna toivon mukaan voin edes pyöräillä töihin, sen verran rasittavaa tuo bussimatkustus kaupungin läpi täällä on.

Miehet hoi!

Ja naisetkin, mutta vain oman itsetunnon palauttamiseksi.

Muistattehan, että naistenkin tulokset on hyviä! Kuten esimerkiksi 1.40 naisilla puolimaralla on luokkarajojen mukaan vastaava tulos kuin 1.22 miehillä. Että toivottavasti onnittelit sitä tuttua naista, joka juoksi 1.39.50 C-luokkarajan saavutuksesta ja kannustit sitä 1.25 juossutta miestä, että ei hätää, kun juokset vielä 3 minsaa kovempaa, niin oot juossut jo C-luokan tuloksen (en siis sano, että mies, joka juoksee 1.25 olisi huono, mutta haluan nyt tuoda vähän esille tätä kontrastia, joka kohdistuu miesten ja naisten suorituksiin). Vai tuntuuko siltä, että se 1.25 on kovempi tulos miehelle, kuin 1.39.50 naiselle? Lisäesimerkkejä, jos ei mennyt kaaliin: naismaratoonari, joka pääsee alle 3.30 maralla on ainakin luokkatuloksien varjolla paljon parempi (B-luokka) kuin se mies, joka alittaa kolme tuntia (C-luokka). No, ei kai tietty voi vaatia liikoja, kun kilpailun järjestäjätkin hehkuttavat miesten C-luokan aikoja enemmän kun naisten A-luokan aikoja ja muutenkin, mutta kyllä mua taas kyrsi, kun luin hehkutuksia yhdellä Facebook-sivuilla, kuinka erään ryhmän miehet oli onnistuneet maralla, vaikka suhteessa kovimman ajan oli tehnyt ko. ryhmän nainen, jonka tulosta ei vaivauduttu edes mainitsemaan.

Ei mulla muuta, on taas viime aikoina ottanut kaaliin vähän se, että Suomessa ei arvosteta naisurheilua sitten pätkääkään. Ja sitten mietitään, miksi nuoret lahjakkaat tytöt lopettavat urheilun. Ja tässä vielä linkki tän vuoden luokkien tulosrajoihin, jos ette ihan vielä ymmärtäneet.  Ja ainakin naisilla on vaatimukset maralla koventuneet, joten ihan tämän voin vielä sitten tässä huomauttaa, jos jotain rutinaa alkaa kuulumaan. Asiaa saa kommentoida vapaasti ja runsasta kommentointia toivonkin, jos joku uskaltaa.

Hauskaa hakusanastatistiikkaa

Sairaana on aikaa kaikenlaiseen turhaan...

Elämän suurimpia huvejani tänään on ollu tutkia, millä hakusanoilla blogiini päädytään. Parhaita paloja ovat olleet "kumipuku"  (tämä koska märkäpukuhan on kumipuku) ja "kana ilman päätä" (Mike the Headless chicken ;). Suosituimmat hakusanat koskevat kuitenkin ihan minun blogiani (kai): "kipa reenaa", "kipareenaa" ja kaikki muut variaatiot ovat aika kovaa valuuttaa, kun katsellaan hakusanoja koko blogin olemassaolon aikana, myös kipa ja triathlon yhdistelmä ovat aika yleisiä. Hyvänä kakkosena tulee kuitenkin "Hoffan rasva" ja suosituin blogini juttu onkin "Hoffan rasva ja muut liikkuvat osat" Tämä nähtävästi juontaa juurensa siihen, että hoffan rasvasta ei ihan kauheasti infoa löydy, vaikka sitä aika usein kai polvileikkausten yhteydessä poistellaankin. Myös juoksuhame ja uimalakki hakusanat tuovat blogiini usein. Melko usein blogiini päädytään myös hakusanoilla, jotka liittyvät johonkin kilpailuun. Pepen tempoa on etsitty ja Kivitippua, Finland Ice maratonia, Kiskoa, jne. Näistä tapahtumista aika harva kirjoittelee kuvauksia, joten siksi tänne kai päädytään usein niiden kautta.

Viime kuussa on myös kokeiltu hakusanoja "akillesjänteen bursiitti" "3x300m testiuinti", pyörälaukku ja "kangashihna kelloon". "Volttikäännös takaperin" (olisko tää se käännös sekarissa selästä rintaan) ei tainnut tuottaa etsijälle oikeaa tietoa ja myöskin "kullervo maraton" taisi olla pettymys lukijalle. "Hervannan hyppyrimäen onnettomuus", "hiihdon viimeistelytreeni" ja "kaitalampi maastopyörä" hakuja käyttäneet ovat myös eksyneet väärälle sivustolle. Muutamia hakuja on tullut myös seuraavilla termeillä : "aiheuttaako pyöräily vettä polveen", "syntynyt juoksemaan", "oma ulkojää", "mykoplasma romahdutti kunnon", "syrjänmäki", "sydämen vuorokausiseuranta" ja "muuttolaatikot pidemmäksi aikaa". Nämä kertovat aika surullisella tavalla sen, mitä on viime aikoina tapahtunut. On sairastettu ja muutettu. Hämärintä on kyllä se, että kuka ihmeessä on hakenut yhdistelmällä "kipa pyöräily blogi" jotain. Voihan toki olla, että joku muukin Kipa pyöräilee, mutta... En mä kyllä pyöräilijä oo, vaikka aika monta kilsaa onkin tullut veivattua. 

Tekstien ylivoimainen ykkönen on siis Hoffan rasva päivitys, sitten tulevat Bikefittingistä kertova juttu ja seuraavaksi tosiaan tulevat kisaraportit, vaikka rengasrautatesti kiilaakin väliin. "Menestyminen" on tuonut myös kuuluisuutta, sillä Duathlonin SM-postaus on pompsahtanut alle kuukaudessa top-kymppiin. Pitäis varmaan takoa kun rauta on kuumaa eli on oikea aika alkaa hankkimaan sponsoreita ;)

Katsotaan, muuttuvatko hakusanat, kun saan pari suunnittelemaani tekstiä kirjoitettua: juoksuvammat ja uintilelut tulevat olemaan näiden postausten aiheena. Ensimmäisestä minulla on vankkaa kokemusta ja vinkkejä niiden selättämiseen ja kymmenen vuoden ajalta (tosin nämä vinkit eivät yleensä kelpaa useimmille, koska ei malteta parantua kunnolla, vaan koska halutaan kaikkimulleheti) ja uinnissa käytän paljon noitä välineitä tekniikan parantamisessa. Mutta nämä siis kun on aikaa, mikäli sairaus pitkittyy, niin kenties jo ihan pian. 

Aivan mahtavaa

Tämä sairastaminen. Vielä viime yönä kello yks kuumetta oli 38,5 ja mietin, että mihinköhän mä soittaisin, että luokan ovessa olis lappu klo 8.30, että opetus on peruttu ja että pitäisi jaksaa lähettää mailiakin opiskelijoille, jos joku vaikka lukisi maileja vielä (ainakin harkkoja oli palautettu täysin epäinhimillisiin aikoihin, joten olis vaikka voinut lukeakin...). No, aamulla kuume oli onneksi tiessään ja raahauduin Otaniemeen pitämään opetuksen. Selvisin hengissä, vaikka kurkku oli niin kipeä, että demojen kesken piti käydä vähän keräilemässä itseään hetkeksi, etten olisi tehnyt Justin Biebereitä . No, selvisin hengissä ja raahauduin takaisin kotiin todella tyytyväisenä itseeni, koska vältin monen tunnin lisätyön ja stressi helpotti heti. No, ääni meni, mutta mitä sillä tekee. Seuraavan kerran on pakko puhua vasta lauantaina ja silloinkin voi keskittyä enemmän hääkakun syöntiin kuin puhumiseen :)

Ai niin, uintikisailmot Turun masterseihin ovat nyt sisässä, eli 5 lajia (50,100,400, 1500 VU ja 50 RU) + mahdolliset viestit. Lisäksi parin viikon päästä olisi Keravalla kisat, joissa 50m vapari, jos seura ehtii ja suostuu mut vielä ilmoittamaan sinne, menen tekemään sinne esistartin. Onneksi olen harjoitellut starttihyppyjä tänä vuonna jo 8 kappaletta, ja nyt kun oon kipee, en tietty voi tehdä mitään. Jos olo tästä nyt vähän tokenisi, vois tietty mennä harjoitteleen pelkkiä startteja, se kun ei ota henkeen niin kovasti.

Ai niin, olin mukana työpaikan kilometrikisassa. Kun kirjasin ylös kaikki kilsat, myös työmatkat, niin kilsoja touko-syyskuu tuli yli 3300! Aika paljon, kun toukokuun kilsat yhteensä oli 140, kesäkuussa olin reissussa ja kipeenä ja syyskuussa lähinnä maasto- ja työmatkapyöräilin. No, heinäkuuss pistelin menemään tollaset 1600 kilsaa pyörällä, vaikken mä mielestäni edes polkenut paljoa ja hyötyajokilsoja oli noin 10. Ehkä tää pyöräilytason nouseminen vois johtua noista kilsoista.

Isku

Nimittäin flunssan isku. Eilen aamulla kävin vielä hajoilemassa Märskyssä (ihan oikeesti hei, jos uit vaparia 25 m siinä ajassa kun minä 50, et ole nopea kuntouimari ja ne potkuharjoituksetkaan ei kuulu sille radalle, jos et ole joku phelps). No, mitään outoja tuntemuksia ei ollut ja pääsin töihin ihan hyvävoimaisena. No, hyvävoimaisuus katosi pikkuhiljaa päivän aikana, kurkkua alkoi kutittaa ja kun vihdoin pääsin lähtemään kotiin, jätin suosiolla pyöräilyn pitemmän kaavan kautta pois ja yritin vain selvitä kotiin asti. Vielä illalla mietin, että josko olo siitä korjaantuu, mutta aamulla ei tullut ääntä ja olo on aivan karmea. Eli ei korjaantunut.

Flunssan sain varmaan Ruotsin keikalta ja kun su-ma yönä en saanut unta ja muutenkin nukkuminen on ollut heikkoa (nukkumatti ei vaan tuu) ja töitä on ollut liikaa, niin vastustuskyky sanoi sopimuksensa irti ja tässä sitä ollaan. No, aika flunssalle ei ole pahin mahdollinen, joten eiköhän tämä tästä. Huominen kyllä huolestuttaa. Mulla olis opetusta 4h. Joo, oikeastihan järkevintä olisi jäädä pois, mutta jos en käy pitämässä opetusta, olen niin sanotusti kusessa. Viime vuonna kun väliin jäi yhdet harjoitukset, oli seuraavat viikot pelkkää stressiä. Yliopistossa sijaisia ei noin vain löydy ja vähissä tuntimäärissä pitäisi ehtiä opettamaan vaikka mitä. Jos siis osaat etsiä laskennallisesti syöpä- ja normaalinäytteistä sekvensointidatasta erilailla käyttäytyviä geenejä, klusteroida niitä ja ohjelmoida kaiken tämän Matlabiin, niin ilmoittaudu pian mulle, olis keikkatyötä tarjolla! Taidan itse vain napata buranaa naamaan ja yrittää selviytyä. Siinähän ei ole mitään fiksua, mutta mieluummin kärsin vain neljä tuntia, kuin väkerrän seuraavat viikot tuntikausia  korvaavaa, kaiken selittävää materiaalia opiskelijoille kaiken muun työn ohessa seuraavat viikot.