Hervanta triathlon

Kello lähenee puolta yhtätoista ja ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Lähtöpaikalle Suolijärvellä on kokoontunut suuri yleisömäärä, joka ui kukallisissa kokouikkareissaan ja käyvät välillä lämmittelemässä avantouimareiden kopilla. Kilpailijat asettelevat pyyhkeitään ja pyöriään hiekkarannalle, miettivät päivän varustusta ja pukevat märkäpukua päälle. Ilma on vähän kolea ja vesikin viileää, lisämausteensa kilpailuun antanee kohtuullisen navakka tuuli. Alkamassa on perinteinen, jo ensimmäinen laatuaan oleva Hervanta triathlon, jonka matkat ovat noin 200m-13,5km-3,5km. Peesikielto on voimassa, mutta kisassa sallitaan uintiosuudella kaikenlaiset lämmittävät ratkaisut jalkaterissä ja kämmenissä, jotta etuvaihtajan käyttö pyöräilyssä olisi edes teoriassa mahdollista.

Noin kello 10.35 on verryttelyt tehty ja kilpailun on määrä alkaa. Mutta hetkinen! Missä ovat kaikki kilpailijat, niitähän on täällä tasan yksi! No, kisa päätetään silti järjestää ja toimitsijakin huokaa helpotuksesta, kun kirjaamis- ja varusteiden kantourakka helpottuu mukavasti.

Startti tapahtuu vedestä. Kilpailijamme ui reippaasti, mutta melko epäsuorasti kääntöpaikalle, joka määrittyy vasta kisan edetessä. Takaisinpäin kilpailija ui varsin vinoon, näyttää siltä, että hän unohtaa tähystää koko matkalla ihan täysin.

Vaihtoon vedestä kahlaa vielä hyvävoimanen wannabe-triathleetti. Sitten alkaakin vaihto, joka kestää kaaauan. Miten kilpailija voikin olla noin hidas. Varusteiden riisuminen, pussiin tunkeminen ja erityisesti sukkien pukeminen tuottaa melkoista vaikeutta ja vaihto kestääkin miltei yhtä kauan kuin uinti.

Kilpailijan kommentit: Uinti meni ihan OK:sti, vaikka viime aikoina laji onkin takunnut melkoisen paljon, ainakaan ei ollut ruuhkaa. Vesi tuntui kyllä aika kylmältä. Vaihtoon tuhrautui aikaa, kun märkäpuvun riisuminen ei oikein onnistunut ja piti pukea paljon lämmintä vaatetta päälle. Uin pelkissä alusvaatteissa, ettei pöksyt ja paita olisi olleet märät heti kättelyssä. Toivottavasti seuraavissa kisoissa on vähän lämpimämpää, jotta voisi laittaa märäpuvun alle heti kisavaatteet ja korkeintaan sitten lisätä lyhyet sukat ja ehkä takin. En edes tiedä, sallitaanko muissa kisoissa epäsiveellinen käytös ja pelkissä alusvaatteissa uiminen? Vaikka samahan se on, kuin uisi bikineissä. Toisaalta nyt piti jättää alkkarit pyöräilyhousujen alle, mikä ei kyllä pitemmissä pyöräilyissä ole suotavaa alkuunkaan, joten lämpimämpää keliä kiitos! Lisäksi pyöräilyyn lähdettäessä totesin, että vaihdevaijeriin ei kannata ripustaa laseja ja hanskoja, koska ne valuvat alas vaijereilta. Pitäisiköhän ne teipata jotenkin pyörän runkoon kiinni? Mietityttämään jäi myös, kannattaako uimalasit laittaa uimalakin alle vai päälle.

Pyöräosuus käsitti noin 7 kilometrin mittaisen tienpätkän edestakaisin. Kilpailija paahtaa vastatuuleen ja pääsee kuin pääseekin kääntöpaikalle, mistä takaisinpäin myötätuulen siivittämänä onkin helpompaa ajella kohti viimeistä vaihtopaikkaa.

Vaihto sujuu nopeasti, alle minuutissa, vaikka lenkkarin nauhan solmiminen näyttääkin olevan hieman vaikeaa. Onko kilpailijallamme kommenttia tästä tai itse pyöräosuudesta?

Kilpailija: Juu, pyörä meni ihan kivasti, vaikka vastatuuli tekikin siitä melko raskasta. En ole noin lujaa koskaan tuota matkaa polkenut, joten tyytyväinen pitää olla. Kolmenkympin keskareista haaveillaan sitten ehkä ensi vuonna. Olin kuitenkin tosi onnellinen siitä, että laitoin kunnolla vaatetta päälle, märkä toppi paidan ja takin alla viilensi aika tehokkaasti. Vaihdossa oli tosiaan vähän vaikeuksia, kun toisen käden sormissa on taas vähän tunnottomuusongelmaa. Eilisellä lenkillä tömäytin taas kovaa vauhtia kuoppaan, kun edellä ajava ei varoittanut. En taida tämän ajokaverin kanssa enää lenkille, koska muutenkaan hänen kanssaan ei ollut kauhean hyvä ajaa. Vaikken osaa itsekään peesijuttuja oikeastaan ollenkaan, niin jonkinlainen järjenkäyttö on kuitenkin sallittu. Ei sillä, että me peesivedolla kovin pitkää matkaa olisi edes ajettu.

Juoksuosuus tulee ja menee. Kilpailija saapuu maaliin hieman alle 54 minuutin ajassa. Miltäs nyt tuntuu?

Kilpailija: Aika rankkaa oli juoksu ja en ole kyllä kilometrivauhtiin yhtään tyytyväinen, 15 sekkaa pitäisi saada vielä siitä pois. Toki juoksuharjoittelu on ollut aika vajavaista tänä vuonna. Juoksu tuntui paljon vaikeammalta kuin eilen 80km:n pyöräilyn jälkeen, jolloin juoksin saman lenkin. Toki eilen sekä pyöräilin, että juoksin paljon hiljempaa. Valmistautuminenhan tähän kisaan ei ollut kovin kummoista, ei kevennelty kyllä yhtään, eli harjoituksen kannaltahan tämän otin. Toisaalta eilisiltainen leffa ja apteekkishoppailu puolenyön aikaan olivat kyllä varsin rentouttavia, joten lataus oli ihan hyvä. Lopussa juoksussa olisi ollut vielä varaa kiristää ehkä vähän pois, kun ottaisi kunnon loppukirin. Kilpailun aikana totesin, että se uinti ei taidakaan olla triahlonissa se pahin osuus, pyöräily on aika kova ja juoksukin viimeisenä. Kisakampauksen toimivuus kaikenlaisiin urheilulajeihin tuli taas todistettua ja en aio siitä kyllä luopua. Parempaa ei vaan oo!

Mitkä ovat tulevaisuudentavoitteesi?

Tietysti muuttua wannabe-triahlonistista oikeaksi sellaiseksi. Lisäksi ensi viikolla pitäisi kyllä taas vähän panostaa tuohon uimiseen. Muuten aion ottaa vähän rennommin kuin tällä viikolla, vaikka olenkin suunnitellut taas pidentäväni viikonlopun pyörälenkkiä kympillä. Tavoitteisiini on nimittäin lisätty Tour de Helsingin ajaminen syyskuun alussa. Se on samana viikonloppuna kuin Helsinki City Triathlon, joten jos saan logistiikan pelaamaan, voisi osallistua molempiin, jos en saa pyörää, itseäni ja kamppeitani mitenkään järkevästi kisojen väliseksi yöksi pääkaupunkiseudulle, niin sitten pitää miettiä, kumman jättää väliin. Polvikin on ollut viime aikoina varsin hyvä, joten toiveikkaana katselen tulevaisuuteen. Iltarasteille aion osallistua taas kunhan järjestetään tarpeeksi lähellä, kun sain vihdoin kompassinkilähetyksenkin maalta. Vähän kyllä hirvittää tuo perusmatka ja sen pyöräily, kun ei tunnu oikein vauhtia löytyvän mistään ja kovaa pitäisi jaksaa 40 kilsaa. Loppuun haluan vielä kerran kiittää todella ansiokasta toimitsijatyötä!

Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat

On kärsitty, on, että kruunun olis syytä jostain löytyä. Mutta ei tää nyt pelkkää kärsimystä oo ollut, vaikka melkoista tuskaakin on taas koettu. Keskiviikon liikuntapäivä oli menestys, paikalle saatiin kolmisenkymmentä ryhmäläistä (miksiköhän siitä alaryhmästä, missä mä oon ei ollut ketään!) ja kaikki heittelivät ja jopa pelasivat ainakin vähän aikaa. Proffa ihan soitti seuraavana päivänä, että olinpas järjestänyt kivasti iltapäivän, kyllä lämmitti mieltä kovasti. Sitten alkoi se kärsimysosuus. Poljin Noksulle vähän reenaamaan vesitornin purtsille. Lähdin tosi ajoissa kerrankin, että jää vaikka vähän aikaa etsiä paikaa ja mulla oli karttakin mukana. Joo, ei auttanut. Pyörin sielä ja täällä, mutta ei sielä mitään vesitorneja ollut. Henkilökohtainen gps-palvelunikin oli huolehtimassa tulevan olympiavoittajan raittiin ilman saannista, joten kartta-apu oli vähän vajavaista. No, löysin onneksi paikallisen, josta mua sitten neuvottiin auliisti oikeaan paikkaan. Lopulta olin myöhässä jonkun 20 minsaa, vaikka olin ollut lähistöllä jo vartin ennen reenien alkua. Reenit sisälsi kaikkea enemmän ja vähemmän tuskallista juttua, kuten askelkyykkykävelyä takaperin ylämäkeen. Kyllä siinä taas Laurilan tyttö oli kovilla, mutta oli ihan mukavaa pitkästä aikaa tehdä jotakin niin, että oli kanssakärsijöitä. Takasin päin pyöräily sujui taas kovin hitaasti, mutta mitäpä sen väliä, kun näitä kuulemma ei lasketa eli 59 kilsaa ei ollut reeniä muka (itse olen vähän eri mieltä kyllä).

Torstaiaamulla Hesaan, kurssi oli taas kiva ja pääsin uimastadionille. Se oli kamala pettymys. Porukkaa tosi paljon, lapset hyppi niskaan ja muutenkaan en tykännyt oikein uida sielä. Lieneekö uinnin tahmaisuudella taas ollut aihetta asiaan, tuntuu, että uinti on kadonut ihan täysin ja ei kulje edes sitä vähää, mitä ennen. Kärsin lopussa vielä 400m potkuja ja tuntui, että se kesti ikuisuuden, eli edes potkut ei kulkeneet yhtään. Ymmärrän kyllä toisaalta, miksi porukka viihtyy tuola, koska mäkin ehdin saada selkääni uikkarin rajat ton yhden uinnin seurauksena. Onneksi en palanut, mutta eipä mua se rusketus ole ikinä niin kiinnostanut. Jos en kelpaa ilman rusketusta, niin sitten en kelpaa. Raahauduin seuraavaksi hotelliin ja koska olin niin kuollut, hain vaan jotain tosi epäterveellistä ruokaa ja koin hotellikuoleman. Vähän tylsää, kun enää ei ole Hesassa ketään tuttuja. En edes jaksanut lähteä etsimään sitä Kauppatoria, kun jo hotskulle menin muutaman mutkan kautta. Onneksi olin unohtanut ottaa mukaan vain sellaisia puolitärkeitä juttuja.

Perjantaiaamuna kävin Töölönlahdella hölkkäämässä. Ymmärrän, miksi porukka tykkää juosta tuola, koska olihan sielä kaunista. Kolme kierrosta oli mulle kuitenkin ihan riittävästi, kyllä siinä ehti jo tylsistyä kauniimpaankin reittiin. Juoksu muistutti oletettavasti katujyrän etenemistä, koska reidet oli ihan juntturassa keskiviikon vuoksi. Kurssin jälkeen kävin vielä vähän kirjaostoksilla. En muistanutkaan, että Akateeminen kirjakauppa Hesassa on niin ihana, melkein sen takia voisi muuttaa sinne. Sitten kun pokkarit oli vielä tarjouksessa, niin tarttuihan niitä mukaan. Harmittavasti en kuitenkaan muistanut tämän kirjan nimeä, enkä kirjoittajaakaan. Tampereella tuota tuskin on, ainakaan pokkarina, joten nyt jäi kirja saamatta :( Mutta hei, se Kauppatorihan oli ihan lähellä Akateemista. Yleisesti olin aika positiivisesti yllättynyt Hesasta. Ehkä sielä voisi asua. Illalla en saanut enää pakotettua itseäni salille, mutta tein tämän ohjelman 15 toistolla/liike. Joka välissä vielä 3 yleisliikettä, vaikkakin viimeisissä 10 setissä en enää jaksanut punnertaa tosta etunojasta. Voin myös kertoa, että pidin kyllä taukoja, viimeiset hypyt olivat jo varsin matalia ja monet ohjelman liikkeistä ei todellakaan onnistunut. Kylkikeinunta oli ihan mahdoton ja olisitte varmasti halunneet olla kärpäsenä katossa, kun sitä yritin tehdä. Huomiselle olen sopinut 80km:n pyörälenkin. Kuinkahan jaksan? Onneksi se sentään lasketaan pyöräilyksi! Ja eiköhän tää reenailu tästä muutu kohta taas vähän vähemmän tuskaiseksi. Tai ainakin toivon niin.

Ihmeellistä elämää

En ole aina ihan varma, että miten kestän itseäni, kun onnistun eksymään joka paikkaan, mutta toisaalta mulla on harvoin sellaisia kovin tylsiä hetkiä, joten en pääse tylsistymään (vaikka blogin kirjoittamistahdista voi päätellä, että iltaisin on sittenkin vähän tylsää ja tahtoisin kovasti Tanskaan ja Teknologin keittiöön takaisin). Lisäksi niin kauan, kun en havaitse, että päälläni olevassa paidassa on vielä henkari (näinkin voi kuulemma ihan oikeasti käydä), voin kai olla ihan tyytyväinen. Tänään olen onnistunut taas suorittamaan oikein kunnolla Otaniemessä päässä. Eksyin muun muassa CSC:n parkkihalliin. Niin, aina voi kysyä, että mitä ihmettä tein kyseisessä paikassa. Mun siis piti vaan vähän oikaista, mutta sitten havaitsin, että se ovi, mistä mun piti mennä olikin "Vain äärimmäisiin hätätilanteisiin"- ovi. Koska olin kuitenkin jo lukinnut itseni johonkin ihme käytävään, oli ainoa poistumistie parkkihallin kautta. Lopulta tämä reitti oli siis kaikkea muuta kuin oikoreitti, kun sieltä sitten kävelin autoluiskaa pitkin ulos. Onneksi sentään löysin sen luiskan, ensin näin nimittäin vain autopesu-oven. Ei se aamuinenkaan ihan tyylipuhdas saapuminen ollut, mutta silloin jouduin oikaisemaan (tai no, oikaisemaan ja oikaisemaan) vain niiden autoluiskien ja jonkun kuorikekasan yli, kun tietysti jäin bussista ihan väärässä kohdassa. Jos tämä olisikin ollut eka kerta CSC:llä, niin olisi suoritus ollut hyväksyttävämpi, mutta oon mä sielä ennenkin käynyt. Toisaalta tein ehkä ennätykseni Kamppi-Tampereen juna välillä, 6min fiksuissa (=epämukavissa) kengissä, sisältäen junalipun oston, joten voinen olla päivään kuitenkin tyytyväinen. Niin ja kurssi oli oikein kiva ja hyödyllinen, torstaina sitten taas jatketaan :) Kelikin näyttää hyvältä uimista ja Kauppatorin vierailua varten. Ja perjantai-aamuna ehdin varmaan lenkillekin Töölönlahdelle (jos löydän sen...). Toivottavasti uinti sujuu sitten torstaina paremmin kuin tänään, hyvistä uinneista oli vaan muisto, kun mihinkään ei kulkenut ja volttikäännökset päätyi rataköysiin ja nenä oli täynnä vettä ja ohjelmakin jäi kesken kun olin vaan niin hidas ja ehdin altaaseen niin myöhään. Eilinen pyöräilykin oli vähän tahmeaa ja kukaan vastaantuleva pyöräilijä ei moikannut, vaikka yritin kovasti kaikkia morjestaa. Ihan tylsää. Jumitus sunnuntain salisession jälkeen saattaa kyllä vaikuttaa tahmeuteen, mutta ei nyt aina voi kulkea muutenkaan.

Vaikka pahimmasta suklaanhimosta oonkin jo toipunut, niin kyllä taas oli tänään vaikeaa, kun kaikki muut söi CSC:n korruptiokarkkeja. Ne tuoksui niin hyvälle! Ja jätskiäkin tekis kovasti mieli, mutta kun ei näy pakastimessa ja ostaa ei saa :( En enää ikinä pidä karkkilakkoa kesällä (taisin tosin juuri sinetöidä kohtaloni tolla lauseella ja karkkilakko on tosiasia ensi vuonnakin).

Huomenna on töissä seminaaripäivä ja sen jälkeen vedän muille urheiluohjelmaa, eli pelataan ultimatea. Kävin heittelemässä lainaamiani kiekkoja vielä eilen illalla myöhään ja voi kun oli kiva heittää taas pitkästä aikaa, jos olisi aikaa menisin aina silloin tällöin höntsäämään, mutta enpä taida ehtiä, eikä jalatkaan varmaan tykkäis. Jos meidän ryhmäläiset on edes yhteensä yhtä innoissaan kuin minä pelisessioista (vaikken itse edes pelaa), niin hyvä siitä tulee. Nyt voisin tutkia vaikka veroilmoitustani. En ole pitänyt kauheasti kiirettä sen kanssa, kun se virallinen versio tupsahti postista "jo" viikon viimeisen palautuspäivän jälkeen. Arvostan kutienkin verovirkailijoita erityisesti siitä, että puhelimessa asiaa toukokuun alussa tiedustellessani kysyivät minulta, että onko siinä ilmoituksessani jotain korjattavaa. Helppohan se on tietää näkemättä niitä lappuja.

Päiväni murmelina

Tänään tein yhdistelmäreenin. Kolme kertaa pyörä 14km ja juoksu 3,5km ja loppuun vielä hidasta pyörittelyä 9. Treeniä tehdessäni mua tuli vastaan joka kerta samassa paikassa sama poika juosten. Lisäks vähän aiemmassa kohtaa kahdella vikalla kiekalla tuli vastaan sama mies pyörällä. Tuli oikeesti pieni murmelifiilis. Oli vähän liian pitkä ja rankka reeni kyllä mulle näin jälkikäteen ajatellen, mutta jaksoin vielä lopussa puristaa, saas nähdä miten tosta palautuu. Nää liian kovat reenit on mun perisynti ja kun kukaan ei katso perään niitä tulee vielä ihan liian usein. No, onneks ens viikolla lähinnä hengaillaan Hesassa, joten ei voi mitään kovin rankkaa juttua, vaikka sielä uimastadionilla aionkin vierailla. Muuten olen lähinnä suunnitellut etsiväni Kauppatorin (eksyn aina, kun yritän löytää sinne), kun mulla on se yks vapaailta. Illalla raahasin itseni salille. Tamppi on kiinni kesän viikonloput, joten pitää käydä alasalilla, jossa joutuu kuunteleen örinäheviä ja muutenkin se on vähän enemmän sellanen voimannostopaikka kun Tampilla. En oikein kuulu sinne.

Polvilogiikkaa

Lissabonissa oltiin. Mukaan tarttui kaikenmaailman vaatteita, jollaisia en tiennyt laittavani päälleni ja aika monta viinipulloa. Koska muka juon ne? Syyskuussa varmaan. Onkohan mulla sillon vielä kavereita, vai vedänkö täälä yksin pullollisen portviiniä, kun on treenitauko? En oo muuten ollut ikinä (enkä varmaan enää koskaan pääse) niin hienossa hotellissa, tähtiä oli viisi. Mutta ei hätää veronmaksajat, ei mee teidän rahoista varsinaisesti, koska tää oli joku EU:n kustantama juttu, jossa siipeilin aika tehokkaasti. Konferenssista en saanut mitään irti, mutta aamupala oli kyl hyvä (paitsi, että puuroo ei ollu). Kävin kaks kertaa hotskun juoksumatolla tylsistymässä. Ekalla kerralla taas meni vähän niin kuin ei olis pitänyt (kun on kerta kevyt viikko) kun intouduin kokeileen eri vauhteja. Siinä nostelin ensin nopeutta entiseen maravauhtiin ja mietin, että millä ihmeellä oon oikeesti juossut sitä vauhtia 42k? No, piti sitten kokeilla myös ex-puolimaravauhti ja se oli jotain ihan käsittämätöntä taas, on ollut vähän eri vauhdit viis vuotta sitten. Lopuks joku ihmeen hullutus sai vielä lisäämään kierroksia koneeseen ja juoksemaan kolmen tonnin coopperivauhtia minuutin. Sairasta. Ehkä mä olin sit kuitenkin silloin ihan hyvässä kunnossa, vaikka sillonkin tuntui, että paljon voi vielä parantaa. Tällä hetkellä sitä parannettavaa selvästi ainakin on. Toisen juoksumattoahdistuksen pidin aisoissa ja kurmuutin menemään 5.42 vauhdilla 9,5k. On kyllä tosi mielenkiintoista katsella itseään peilistä tollasen tunnin ajan. Juokseminen oli niin tylsää, että jouduin ottamaan vanhoja tuskankarkoituskeinoja kuten askelten laskeminen viihdykkeeksi (kannattaa kokeilla, on tosi viihdyttävää laskea 1000 askelta putkeen ja sit aloittaa alusta). Muuten ei Lissabonissa liikuttu. Polvea jäädytin kyllä, kun kävin hakemassa respasta jäitä. Antoivat niitä viinipullocooleriin. Tietäisivätpä mihin käytin ne :) Tänään pääsin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja pyörittelin hiiitaasti 60k (Silvia päätti taas alkaa pitään pahaa ääntä, voisko se samperin pyörä käyttäytyä) ja sitten vielä illemmalla uimaan. Uintitestauksen perusteella pyöräilystä on hyvä vauhtia tulossa mun heikoin laji (vaikkei tässä nyt vielä kovin lujaa uidakaan). Mut ens vuosi onkin sit pyöräilyn teemavuosi, tänä vuonna on keskitytty enemmän uintiin. Niin. Polvi on jostain ihan toisesta ulottuvuudesta. Se ei ollut esim. kipee yhtään torstaina, vaikka kävin aamulla juoksumattoilemassa, mutta auta armias perjantai-iltana, kun polvi oli kipee. Se ei varmaan sit tykännyt lentomatkasta. Tänä aamunakin oli kipee, muttei tullut huonommaksi pyörittelystä, uinti taas paransi sitä. Mun polvella on ihan oma logiikkansa. Huomenna vihdoin pitkän tauon jälkeen salille. Selkä on parantunut jo aika hyvin ja tänään pystyin käyttään etuvaihtajaakin normaalisti, vaikka sormet onkin vielä vähän heikot.

Hyvä reeni, parempi mieli

Epätoivo on selätetty, kämppä ja pyörät putsattu ja matotkin pesty. Mattojen pesu on kyllä oikeasti ihan tosi kivaa. Siinä ressi unohtuu ja muutenkin tykkään, harmi, että mulla ei ole enempää mattoja, mutta ehkä kesän lopussa vois ottaa uusintakiekan. Luin muuten tällä viikolla jostain otsikon, jossa todettiin, että "Stressi loppuu 50-vuotiaana." Enää siis reilu 20, eikun siis 30 vuotta. Ei paha.

Sitten viime kuuleman olen onnistunut tekemään elämäni pisimmän pyörälenkin (jos ei lasketa niitä kahta Pirkkaa, jotka oon kihnuttanut 7-vaihteisella), elämäni parhaiten menneen uintireenin ja tehnyt tosikivan juoksulenkin. Lisäks totesin tossa äsken, että oon sitten uinut tällä viikolla joka päivä. Metreissä päästiin tosin vaan 9k:hon, kun toi sisälsi paljon tekniikkaa ja myös pari järviuintia ja se on sellaista totuttelua vasta. Tänään järvessä oli muuten jo paljon helpompaa kuin maanantaina. Salille en oo päässyt, kun selkä on vieläkin kipeä ja ei tekisi varmaan hyvää sielä tempoilu. Pyöräkilsoja jostain kertyi viikon aikana 210, vaikka tästä ei kuulemma lasketa kuin tuo tän päivän lenkki ja du-kisan 9km. Huomenna sitten Lissaboniin, selkä ja sormet kiittävät. Sitten vielä yksityiskohtaisempaa selitystä viikon kohokohdista.

Uinti

Alkuverkassa tuntui tahmealta, ja vähän huoletti, koska päivän agenda oli:

100 fri glid
4x25 1-arm
200 ben
200 pull
---
6x25 scull+glid p:15
5x100 @T p:15
6x25 scull+glid p:20
5x100 @T-2s p:20
6x25 drill p:25
5x100 @T-3s p:20
---
100 fri

T on mulla tällä hetkellä 1.59, eli siis yhteensä 1500 metriä piti uiskennella alle kahden minsan vauhtia ja pääsetissä aika vähän lepoa välissä. No, yllätyin iloisesti, kun sujuikin oikein hyvin. Koko ajan uin pari sekkaa liian lujaa ja vaikka olin varma, että kohta ei enää pysty, niin pystyinpäs. Vikan satasen annoin vaan mennä ja aikaa menikin 1:50, eli ei mitään hätää. Lisäbonuksena volttikäännökset alkaa jo sujumaan jotenkuten. Teen niitä tosin vaan alkuverkassa/hitaassa uinnissa, koska ne vaatii vielä vähän keskittymistä. Mut erityisesti pullarin kanssa ne menee jo oikeesti kivasti.

Pyörä

Tänään oli vuorossa lenkki Kangaslan kautta Valkeakoskeen ja sieltä Lempäälän kautta takaisin. Matkaa lenkille tuli 73km ja siis mun pisin oikea lenkki ikinä. Ajoin kaverin kanssa (joka hullu ajoi koko setin fixillä!), kun kyselin joskus, josko lähtisi pidempää lenkkiä mun kanssa ajamaan, yksin on paljon tylsempää. Ei oikeastaan ajettu kun ehkä yhteensä 10 km vuorovedolla, muuten sillain rinnakkain tms. Silti keskariksi saatiin 25,5km/h, vaikka ainakin ite tunnuin olevan aika poikki jo ennen lenkkiä. Oli luvattu huonoa säätä, mutta ei edes kastuttu pahasti, pari kertaa tuli joku kuuro, mutta aika vähän aikaa vaan satoi kerralla. Olin kuitenkin tällä kertaa varustautunut ja takataskussa oli mukana mm. villasukat, kahdet ylimääräiset hanskat, säärystimet ja puffi. Ei niitä sitten tarvittu.

Juoksu

Lauantai-ilta, kello noin 22.00 51 min lenkki Pirkan loppukilsoja seuraten meno ja samaa reittiä takaisin. Mukavan viileän lämmin keli, ihana Suomen kesä ja sitten viiden minuutin ajan flow. Oi onnea.

Imen parsaa

Miten ne tekee sen? Ne reenaa viikossa yli 15 tuntia, käy töissä, kirjoittaa blogia, ei saa mitään pahoja vammoja, ehtii nukkua, syödä, pestä parvekkeen, ikkunat ja matot, laittaa ruokaa, tiskata, opiskella,siivota, käydä kaupassa, huoltaa ja pestä pyörää, pestä pyykkiä, kirjoittaa kummilapselle Afrikkaan, kasvattaa ties mitä salaatteja ja kukkia, hoitaa sosiaalisia suhteita, käydä turuilla ja toreilla ja työmatkoilla ja sitten niillä on parhaimmillaan vielä pari lastakin ja kuulemma joku katsoo vielä telkkariakin? Eikä ne näytä täysin väsyneiltä ja hiukset on hyvin ja meikkikin kunnossa ja kaiken hyvän lisäksi niillä ei ole mitään hallitsemattomia karkkiongelmia?

Mä en vaan pysty tollaseen. Ja oon sentään tehnyt kaikenmaailman logistisia ratkaisuita. Puhelimeen voi puhua samalla kun tiskaa/laitaa ruokaa/venyttelee+jumppaa. Mattoja voi käydä pyykkäämässä samalla reissulla kun käy Suolijärvellä uimassa/lenkillä, niin ei mee aikaa noihin matkoihin. Kaupassa käydään aina jonkun jutun yhteydessä, ei koskaan erikseen ja rintalihaksetkin ehtii venytteleen samalla kun pesee hampaat. Samaa ruokaa suostun nykyään syömään kolme päivää peräkkäin, niin ruoanlaittoon ei mene liikaa aikaa (ja hei, mähän tykkään ruoan laitosta, olis kivempi laittaa sitä usein). Päivän viihdeannokseksi riittää venyjumpan yhteydessä seurattu Gilmoren tytöt tai netin varmuuskopiot. Mutta silti kämppä on kuin pommin jäljiltä, pyörä pesemättä ja säätääkin sitä pitäis, parveke kauheessa kunnossa ja sosiaalista elämää mulla on seuraavan kerran ehkä ensi elämässä. Kummipojan voinen viedä tosin lenkille tässä joku päivä. Rucolan taimetkin kuoli. Enkä edes treenaa 15 tuntia viikossa. Ja oon ihan romuna, alan ymmärtää, miksi joskus sanotaan, että treenit voivat olla henkisestikin raskaita, silloin kun vaan juoksi ja pelasi ei kyllä ollut ikinä tällaista ongelmaa, no, joukkuelajeissa tietysti kuohutti reenit/valkut/joukkuelaiset/oma taitamattomuus, mutta se oli erilaista. Vasemman käden sormet on vieläkin vähän tunnottomat/voimattomat (eli etuvaihtajaa voi käyttää vain oikealla kädellä, mikä on tosi kätevää), selkä on jostain kumman syystä kipee, nukuin kai huonosti, kun se tuli vasta eilen aamulla. Polvi oli onneksi eilen ihan OK, tänäänkin ollut vaan vähän kipee. Karkkilakko rassaa ihan kamalasti (ja erityisesti, koska lakkoon on sisällytetty kaikkien muidenkin herkkujen ostokielto, jätskiäkin saa siis syödä vain, jos joku tarjoaa ja karkkia ei sittenkään). Eilen olisi tehnyt niin paljon mieli suklaata, kun vihdoin pääsin kotiin, mutta mitäpä sitten söinkään lontoonraesuklaan sijasta. Parsaa! Joo-o, onhan sekin oikeasti hyvää, mutta ei se nyt kyllä suklaata korvaa. Huomenna tai lauantaina tai sunnuntaina kyllä grillaan. Tai sitten en, koska en ehdi käydä kaupassa ja jos ehdinkin, niin Herwoodin lihahyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään jo vaikka kuinka ja kauan, joten turha kai miettiä, söisinkö makkaraa vai pihviä, kun voin korkeintaan tunkea sinne grilliin maissintähkiä, jotka ovat ihan ok, mutta ei ne lihaa korvaa. Töissäkin on monta projektia (vaikkakin oikeasti tosi kivoja ja kiinnostavia, niin välillä kyllä ahdistaa se työn määrä, kun vaikka olisi työpaikalla 15 tuntia päivässä, ei siltikään ehtisi mitään) taas jostain siunaantunut. Tänään sentään submittoin pari artsaa niin ovatpahan ainakin hetken pois käsistä. Ensi viikon Lissabonin keikalla voi jäädä aika heikolle nuo treenit, otan mä lenkkarit mukaan ja hotskussa on salikin, mutta konferenssiohjelma on taas aika tiukka, no saavatpahan sormet ja mieli levätä. Toisaalta, tuo olikin ajoitettu kevyeksi jaksoksi, mutta seuraavalla viikolla pitääkin (saa) sitten luuhata kolme päivää Hesassa ja lisäksi yhtenä päivänä meillä on joku seminaaripäivä, jossa mun vastuulla on urheiluosuus. No, Hesan kurssi loppuu onneksi jo aika aikaisin torstaina, joten ehdin varmaan käydä tsekkaamassa uimastadionin ja ehkä lenksuttamaankin.

Oon mä tässä nyt ehtinyt vähän treenaamaankin. Oon käynyt ekan kerran järvessä ja lämmintä oli, mutta uimisesta ei tullut yhtään mitään. On tosi vaikeeta, kun ei nää mitään, ja sitten tuntuu, ettei pääse yhtään eteenpäin, kun ei olekaan kaakeleita, joita seurata. Muutenkaan ei tuu helpottavia päätyjä vastaan 25m:n välein. Eilen kävin myös harkkakisassa, jossa luuseroin ja tein lyhyen matkan, polven vuoksi. Olipahan taas melkoista kuolemantekoa, vaikka eka juoksu tuntuikin paljon helpommalta kuin viime kerralla. Pyöräkin kulki vähän paremmin, mutta jälkimmäinen juoksu oli taas ihan hirveän kamalaa ja hidasta, ei taida vaan vielä kunto riittää ja vaihtoharjoitteluakin voisi kai tehdä. No, nyt ei tarvinnut sentään kävellä tai pysähtyä, mutta kyllä se aika hitaasti se toinen kiekka taas meni. Kokonaisaika parani sentään ihan kivasti, mutta kyllä olisi kiva, jos olisin sellaisessa viiden vuoden takaisessa kunnossa. Siis juoksun suhteen.