Sata lasissa

Uskokaa tai älkää, mutta tää on mun sadas blogiteksti. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille ja kiva kun joku joskus kommentoi. Siitä tiedän, että tätä lukee ainakin neljä henkilöä ;) Vähän naurattaa kyllä, kun katsoo niitä ekoja tekstejä. "Sit päätin vielä testata, että jaksanko uida vaparia putkeen satasen. Jaksoin ihan hyvin ja sit uinkin 200, en tajua, miten oikeesti jaksoin." On tässä vähän kehitytty vissiin :) Ja jalatkin toimii vähän paremmin kuin silloin, silloin ei voinut kuin kävellä. Nykyään vain polvi on kipee ja sekin viime aikoina lähinnä aamuisin (olisko se oikeasti parantumassa?). Eilinen lenkkikin meni ihmeen hyvin ilman suurempia polvisuruja :) No, tänä aamuna taas polvi olikin ihan kunnolla muistissa.

Niin, mutta tämän sadannen tekstin kunniaksi julkaisen suunnitelmia. Tällä kertaa olen niin viisas, että julkaisen sekä Plan A:n, että Plan B:n. Toivon Plan A:ta, mutta olen kyllä jo henkisesti varautunut Plan B:hen.

Molempiin planeihin kuuluvat:

19.6 Mun ihan eka tri-kisa, eli harkkatriathlon Noksun hoodeilla. Jännittää jo nyt :)
3.7 Kisko-triathlon, perusmatka. Tavoite alle 3h (tosin eilisen pyörälenkin jälkeen aloin miettiä, josko tavoitteen pitäisi ollakin vähän kovempi, kun toi kuulostaa kuitenkin ihan mahdolliselta mulle, jos jutut menee nappiin?!).
15.5-3.7 n. klo 14.59 karkkilakko (huomatkaa taktinen lakon loppumisaika, kun kisa alkaa 12.00, niin jos tavote toteutuu, pääsen heti syömään karkkia :)
4-8.7 Ljubljana med Leena
25.7 Kaukajärven yliuinti (~1.6k) (ilman pukua)
26.7-29.7 Tukholma med LM+Sonja
30.7-1.8 Århus :D
7.8 Vanajavedellä uiskentelua 1250/2500 (puku ok kuntosarjoissa)

Plan A. Jos polvi ei kipeä

14.8 Kuntosprintti Noksulla
29.8 Varalan 1/4 maraton
(Helsinki city triathlon?)
ecross taitaa olla tältä vuodelta peruttu :(
Peruskunto nousuun ensi vuotta varten.


Plan B. Jos polvi kipeä.

4.7-1.8 Vain uintia ja punttia (mutta paljon). Jos polvi vielä aamuisin kipeä elokuun lopussa, niin sit tää jakso pitemmälle.
2.8 -> uintia paljon, punttia paljon, pyörä+juoksu mukaan taas kerran vääähitellen=aloitetaan myös siinä pyöräilyssä niistä 5 minsan lenksuista ja totutetaan jalat, viikottain lisää pituutta. Tällä keinolla pitäisi vuoden vaihteessa olla jo mahdollisuus ihan kivaan viikottaiseen määrään. Tuskallista, mutta pakko yrittää. Jos tääkään ei tehoa, niin sitten lähden taas lääkärille itkemään.

Tänään kävin vähän uiskentelemassa ja pyöräilemässä ja salittamassa. Pyöräily oli virhe. Mulla oli eilisen lenkin jälkeen vasemman käden sormet vieläkin ihan tunnottomat ja eipä asia ainakaan parantunut. Pikkurilli on oikeasti ihan voimaton ja ei ne muutkaan sormet oikein tunnu olevan kunnossa. Taitaa olla hermojen kanssa ongelmaa, vissiin se sama hermo, joka kiukuttelee aina hiihtäessä. Täytyy varmaan nostaa vähän ohjaustankoo, se taitaa olla liian alhaalla nyt, kun oon nostanut satulaa ihan urakalla. No mut jos se nyt levolla paranis ja sit toukokuun vikalla viikolla sormet saakin levätä ihan urakalla, kun on taas joku typerä työreissu. Tulis tuhkapilvi, ettei tarttis mennä :) Joo, mut taitaa siis jäädä huominen Noksun keikka taas väliin, et keskiviikkona pääsis. Taidan sen sijaan mennä uimaan Suolijärvelle. Kai sielä jo tarkenee lyhyen lenksun heittää, jos Näsijärvessäkin on muka pintavesi 17,6. En kyllä usko tota, mut Suolijärvessä vois ollakin.

Nyt venyjumppa. Onneksi on Gilmoren tyttöjä lainassa. Olin tosin idiootti ja aloitin levystä numero neljä. Eihän sitä nyt voi tajuta katsoa niitä levynumeroita. Niin ja hukkasin eilen taas paidan. Se oli vielä oikeasti hieno ja kallis. Onko mun aivot ihan oikeasti pehmennyt täysin?

Mahtavuutta

Alkuviikko meni flunssaa pakoillessa ja onnistuin kuin onnistuinkin välttämään sen. Torstai-iltana sitten lenkille, joka suuntautuikin hieman suunnitelmista poikkeavaan suuntaan, sillä unohdin avaimen sisälle. Onneksi vara-avain sijaitsee vain viiden kilsan päässä, joten sisällyttämällä alku- ja loppukävelyverrat lenkkiin siitä ei tullut yhtään ylipitkä vaan just sopiva. Viikko on mennyt muutenkin hieman hajamielisesti, sillä unohdin nimiäisvaatteet ekalla reissulla kotiin, sitten takaisin tullessa olen nähtävästi onnistunut hukkaamaan henkarissa roikkuneen juhlapaitani ja hameen vyön (siis oikeasti, en tajua, miten se on muka mahdollista edes, bussissa se paita vielä roikkui henkarissa), koska niitä ei näy missään ja sykemittarin lähetinosan remmi on hukassa. Olenhan hukannut niitä tähän mennessä vasta yhden. Toisaalta en ole kävellyt mitään ovenkahvaa enkä mitään muutakaan päin kertaakaan, ainoastaan onnistuin lyömään itseäni kyynärpäällä toiseen kyynärvarteen, ja hankkimaan mielettömät hiertymät kesäkengistä jalkoihini, joten oikeastaan viikko on mennyt ihan tosi hyvin. Perjantaina ehdin vain uimaan ja ikävä kyllä kyynärpää muistutteli itsestään. Tällä kertaa vuorossa oli vähän nopeampaa uintia, ja jestas kun voi 75m tuntua pitkältä, kun se pitäisi täysiä uida.

Tämän päivän teemana oli rauhallinen yhdistelmäharjoitus. No, koska sykemittarin osia puuttuu, en voinut ottaa sitä mukaan, ja reeni taisi olla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Ensin poljin 60km mukavassa säässä (oikeasti lenkki oli kyllä 59km, mutta 0.5km:n kohdalla havaitsin, että mullahan ei ole juomapulloa mukana -> takaisin). Vauhti lähti vähän käsistä ja jostain ihmeestä kaivoin lenkin keskinopeudeksi 26,8. Siis hä, viime viikon lenkki kesti 5 minsaa kauemmin ja oli 6km lyhyempi! Silvia taitaa muuten olla vaan lämmöstä tykkäävä neiti, kun nyt se ei pitänyt ollenkaan niin pahaa ääntä kuin viimeksi ja en tasan ole huoltanut sitä tässä välissä yhtään. Mutta mikäs siinä oli polkea hieno hihaton pyöräilypaita päällä (kiitos vielä Päivi, tää on mahtava!) ja kun alkumatkasta oli myötätuuli ja vähän tavallista enemmän alamäkeäkin, niin aluksi mentiin lujaa. Keskivaiheilla oli vähän vaikeampaa, mutta vasta ihan vikalla neljällä kilsalla vastatuulesta ja ylämäestä ja janosta johtuen alkoi vähän väsyttään. Silvian huono puoli on, että siihen ei mahdu kuin yksi juomapullo ja sekin vain sellainen 650ml:n kokoinen. Kotiin päästyäni pyörä sisään, pientä kenkien fiksausta, juoksuhame (!) päälle, juomista ja menoks. Aika tappoa oli taas juoksu, mutta koitin mennä hiljaa ja 48 minuutin raja saavutettiin just sopivasti kotiovella. Juoksuhame oli ihan huippu, miten oon ennen pärjännyt ilman sitä? Teinit kommentoi sitä muuten kovaan ääneen :) Nyt on kiva olo. Vähän toki lähti tuo reeni käsistä tuon pyöräilyn suhteen, mutta oli se sen arvoista.

Ai niin

Unohdin hehkuttaa (miten saatoin!?). Pyrintö on Suomen mestari!!!!!!

Villa- ja muut sukat

Sain sukat postissa. Ne on kivat. Ne jalassa voi seistä Suolijärvessä helposti kymmenen minuuttia ilman, että kuolee kipuun. Tätä tuli kokeiltua sekä la, että su. Lauantaina vuorossa oli pyörälenkki, aikaa meni joku 2h 15 min ja kilsoja tuli yli 50. Hitaasti siis mentiin, mutta olin ottanut lenkin teemaksi KKMS:n eli "korkea kadenssi, matala syke" ja melkoisen hyvin tavoitteeseeni pääsinkin. Lopussa vastatuuli meinasi vähän puuduttaa, mutta sitten muistelin talvisia vastatuulia ja totesin, että tämänkertaisen olleen vain vieno henkäys. Lenkkihän oli siitä "hieman" inhottava, että alkulenkin satoi ja loppulenkin kamat oli märät. Ja pyörä aivan kurassa. Pesin sitä sunnuntaina tunnin! Se pitää vieläkin muuten polkiessa vinkunaääntä, enkä todellakaan ole pystynyt paikantamaan äänen alkuperää :( Juu, mutta lenkiltä poljin suoraa Suolijärvelle ja seisoin järvessä hetken, varpaat oli valmiiks jo ihan jäässä. Taas oli muilla ihmeteltävää, kun täysin kurassa oleva tyyppi kurvaa kilpurilla järven rantaan, kiskoo puntit ylös ja kahlaa järveen. Hulluja nuo urheilijat - tai no, kuntoilijat tässä tapauksessa.

Sunnuntaina "aamulla" sitten lenkille. Jo 45minsaa sai juosta, kivaa. Sitten taas järveen seisomaan ja taas muita ihmetyttää. Tämän jälkeen matka veikin uimahalliin. Vuorossa oli "testisessio", jossa oli tarkoitus uida 3x300 puolen minsan palautuksilla. Juuri kun laitoin laseja verran jälkeen päähän, päätti niiden nauha katketa. Jepjep. Sain sen kuitenkin jotenkin askarreltua kiinni (mutta lasit oli kyllä "vähän" kireällä tämän jälkeen). Kaikki menikin sitten hyvin vikan toiston 260 metriä, kunnes lasit päätti pudota. Sen verran vähän kuitenkin oli matkaa jäljellä, että päätin uida ilman laseja. Puolisokeena selvisin jopa käännöksestä ja pääsin loppuunkin, vaikka aiottu loppukiri jäikin toteuttamatta. Keskimääräiseks 300 ajaks sain 5.55 ja vika oli kaikesta nopein laseista huolimatta, joten olen ihan tyytyväinen. Mut ens vuonna tähän aikaan aion kyllä uida ainakin 25s nopeempaa. Illalla kävin vielä salilla. Tänään piti mennä taas uimaan Noksulle, mutta kun pyöräilin ensin urheilukauppaan ostaan uusia uimalaseja, totesin, että nyt on sen verran kipee olo, että kannattaa mennä takaisin varsinkin kun edelliset kaks tuntia olin arponut, että oonko terve vai en. Uinti jäi siis väliin :( Ostin lohdutukseks suklaata.

Opetus viikonlopusta oli: villasukat järvikeikoille ja pyörälenkeille mukaan, jos on alle 10 astetta lämmintä. Mä tykkään villasukista.

Nousukiitoa

Onpas tässä ollut kolmelle päivälle kaikenlaista juttua. Maanantaina kävin iltarasteilla ekaa kertaa noin kuuteen vuoteen, kun ne oli tossa naapurimettässä. Otin helpon, kolmen kilsan radan, koska suunnistustaito on hieman hakusessa. Sunnuntai-iltana tajusin onneksi viestittää kaverille, josko se voisi lainata kompassia. Olihan siitä sitten apua, kun olin vähän eksyksissä ja piti suunnata karttaa. Niin, mutta ekasta rastista juoksin tietysti heti ohi (sijoitus rastin jälkeen joku 96/122), mutta sitten seuraavat menikin jo paljon paremmin. Itse asiassa niin hyvin, että kutosrastiin mennessä olin kolmella rastivälillä tehnyt parhaan ajan (jotta taas ei kuulostais liian hienolta, niin tolla reitillä suunnistaa lähinnä lapset ja aloittelijat ja kunnottommat). Näillä väleillä ei kyllä tarvinnut pahemmin suunnistaa, yhdellekin juoksin käytännössä pelkkää asfalttitietä. No, sitten tuli rasti numero 7. Matkaa edelliseltä rastilta noin 250m. Etsin sitä sitten melkein 13min. Että semmosta. Oli tosin varsin hankala rasti vissiin kaikille, koska olin kuitenkin tällä rastivälillä 44. paras. Loput kaks rastia onnistuin myös pummimaan oikein urakalla, mutta siitäkin huolimatta (ja koska juoksin ihan hulluna), olin lopulta 21. Oho! Ja oli muuten huikeen kivaa. Sitten vielä illalla Noksulle uimaan, tein tonnin lähinnä tekniikkaa ja sitten lilluttelua ja jotain käsivedon hiomista. Paluumatkalla onnistuin hajottaan Silviasta takakumin. Oli tosi kiva alkaa vaihtaan sitä jossain viiden asteen lämmössä. Totesin, että kilpurin ulkorengas ei sitten lähdekään ihan helposti irti vanteelta. Sitä siinä aikani yritin, mutta eihän se onnistunut. Onneksi paikalle tuli avulias henkilö, joka sitten vaihtoi sen renkaan mulle. Vähän noloa, että mulla on hieno pyörä, mutten saa siihen rangasta vaihdettua... Kiittelin sitä tietty kovasti. Sit kun lopuks vielä laitoin rengasta kiinni, niin joku toinen pysähtyi vielä paikalle ihan autolla! Eli kyllä vielä löytyy auttamishalua. Kiitos tästä.

Tiistaina oli sitten aamulla fyssari. Mulla on sellanen fiilis, että sillä ei oo mitään visioo siitä mun polvesta. Se meinaan koitti akupunktiota. Joo-o, poisti se sen kivun ehkä vartiks, mutta muuten siitä ei ollut mitään iloa. No, mulla on enää yks kerta jäljellä tota joskus kesäkuussa. Illalla uintireenit Pingviineissä. Lopussa otettiin taas piikkejä. Eka omalla lähdöllä meni jotain 17,4 tms. Eli ei kovin hyvä. Toka otettiinkin sitten "kisana". Sain vinkkejä lähtöhyppyyn ja sit kun vieressä oli toinen, niin jopas alkoi taas kilpailuhenkisyys kohoamaan huippuunsa. Hyppy meni heti paljon paremmin, kun otin lähtöpallista kiinni ja aikaa menikin sit vaan 16,7, vaikka tää oli siis lähetyksellä! Koko ajan pelkäsin, et kaveri saa mut kiinni, mutta sen lähtö meni pipariks, eikä se koskaan tullu. Käännöksiäkin muuten harjoteltiin, mut aika heikosti ne kyl meni.

Tänään olikin sitten mun duathlonuran aloituspäivä. Pyörällä Noksulle ja sitten 3,5-9-3,5 duathlon ohjelmassa. Aikatavotteeks olin laittanut yhden tunnin. Porukkaa oli paikalla tosi paljon, ainakin mun mielestä. Juoksureitti oli aikas pehmosta pururataa, mutta silti juoksin aika reippaasti ekan osuuden. Vaihdossa oli mennyt aikaa jotain 16-17 minsaa kai, en oikein tiedä, kun unohdin katsoa. Jo juoksuosuuden jälkeen tuntui pahalta (tai siis tosi pahalta). Vaihto meni melko hyvin, vaikka unohdinkin jo juostessa laittaa hupun päähän ja sitä piti sit vähän säätää siinä. Enkä mä osannut oikein lähteä sillain nopeesti polkeekaan, mitenköhän sekin juttu pitäis hoitaa? No, pyöräily meni oikeestaan aika hyvin, olin odottanut jotain ihan muuta. Vaihdossa olin n. 36 minsan kohdalla about. Eikä lenkki ollut edes paha, mäet tuntui varsin maltillisilta (kiitos Tanska!). En edes eksynyt, vaikka yhdessä risteyksessä vähän katselin, et mitenkäs se reitti menikään. Keskari oli jotain 27,5km/h, mikä on kyllä mulle tosi lujaa, varsinkin, kun nyt viime aikoina on ollut aika heikkoo toi pyöräily. No, unohdin irrottaa polkimet hyvissä ajoin, juoda siinä lopussa ja muutenkin vähän sekoilin siinä vaihdossa. Kaiken hyvän lisäks oikee pohje alkoi vähän kramppaan. No, lähdin sitten viimeiselle, tuskien taipaleelle. Siis todellakin tuskien taipaleelle. Juoksu oli ihan kamalaa. Pohje vertyi kyllä onneksi pian, mutta sitten alkoi mahaan sattumaan. Lisäbonuksena noin koko matkan oksetti ja tuntui, että taivallus oli pelkkää taapertamista. Oli pakko pysähtyäkin kerran mahan takia ja yhden pienen mäen kävelin (siis apua!!!) ylös, kun ei vaan pystynyt. Maalissa aikaa oli mennyt kai jotain 54 minsaa ja meinasin kuolla. Kotiin poljin ihan järjettömän kauan ja oikea pakara oli ihan tulessa koko ajan. Mut eka kisa takana, vaikka siitä noin koko aika olikin ihan hirveen tuntusta (ihme kyllä pyöräily meni helpommin kuin juoksu), niin nyt on olo jo paljon parempi :) Tästä se lähtee.

Kivasti on kyllä mennyt nää kolme päivää sit kuitenkin, vaikka onkin ollut vähän rankkaa. Huomena onkin sitten lepopäivä urheilusta ja muutenkin nyt on vähän kevyempää ainakin muutaman päivän ajan. Mut polvijumppaa ja venyttelyä nyt, ei oikein kyl inspais toi setti Y-H-T-Ä-Ä-N.

Nakkimakkara

Ou jeah. Kävin tosiaan testaamaan sitä nakinkuorta Kalevassa. Olihan se, öö, outoa. Tai siis ihan kamalaa. Ensinnäkin sen pukeminen oli, jos mahdollista, vielä vaikeampaa kuin eilen. Luulen, että tämä johtui siitä, että iho oli märän nihkeä, kun kävin tietty eka suihkussa. Pitäisi varmaan siis kuivata ensin. Tai mistä mä tiedän. Muutenkin tuntui, etten saanut sitä pukua niin hyvin päälle kuin eilen. Tai siis, että se ei ollut niin "toinen iho", no ne eiliset vekit polvien kohdalta oli tietty pois, mutta muuten tuntu hassulta. Olisi myös pitänyt uskoa kaikkia vinkkejä, että se kaulus pitää oikeasti laittaa kireälle, mutta kun se ahdistaa... No, puvun sisään solahti vähän vettä, ja sielä se sit lainehti. Ens kerralla sit kireemmälle. En tosin tiedä, koska on sit ens kerta, tolla uinti ei kyllä ollut yhtään nautinnollista. Lisäks jotenkin vasen ojentaja tuntu oudolta tossa uinnissa. Verrassa yritin myös rintauintia. Siitä ei tullut yhtään mitään, olin ihan liian pinnassa. Niin siis olin odottanut, että uinti olis jotenkin kevyempää tolla puvulla, mut ei kyl ollut yhtään. Kyllähän se joo kellutti ihan kivasti. Ja kai se nopeuttikin, koska yht. 2,6k meni tuntiin ja siitä oli kuitenkin taukoja yht. ehkä joku 8 minsaa ja pari sataa selkäuintia. Niin ja ei tietty koko ajaa uitu täysiä. Ennen loppuverkkaa piti vetää vielä 2x300 negative splitillä. Onnistu just ja just, ekassa eka puoli 5 s. hitaampi ja tokassa 3s... Vielä pitäis siis vähän tsempata ja yrittää hidastaa alussa. No, ehkä märkäpuku saa nyt odottaa hetken. En ainakaan meinaan nyt ihan heti sitä mee uudestaan koittaan halliin ja järveen ei tod. voi mennä vielä, mun jalkaterät ei ikinä tuu kestään kovin kylmää vettä.

Mulla on muuten Silvian kanssa vähän vaikeuksia. Oon nyt nostanut sen satulaa jo 5cm (osissa), ja nyt ehkä on tarpeeks korkeella. Miten oon voinut ajaa niin matalalla satulalla? Etureidet jumittaa vieläkin. Tai ei jumita, mutta niihin sattuu, kun polkee. Satulan nosto tosin autto tosi paljon tohon, et varmaan on ajoasennosta kiinni. Pitäis kyllä säätää vähän lisää, mutten tiedä, ehdinkö huomena. Muutenkin tänään kun testailin sitä satulankorkeutta (ajelin siis sinne uimaan), niin totesin, etten pääse sillä pyörällä mihinkään. Oikeesti, meen Trekillä lujempaa, vaikka se on painavampi ja siinä on leveemmät ja kuviolliset renkaat! WTF? En tajua. Poljenkohan liian pienellä vaihteella Silvialla? En kyllä vaihda pienimmälle eturattaalle kun joskus mäissä. Kadenssi oli ihan ok, pysy 90:ssä melkein koko ajan, kyl se siitä taas paranee. Tai ehkä en saa voimaa välitettyä kunnolla, jos ajoasento on väärä.

Jep. Mutta illalla kävin vielä vähän salilla, oli askelkyykkypäivä, joka on ehdottomasti kivoin noista mun kolmesta ei salipäivästä. Polvi on ihan omituinen, se oli kipee, kun menin salille, muttei enää kun tulin sieltä. Kaikista kipein se on viime aikoina ollut aina aamulla, tosi hämärää.

Wappukivaa

Viime viikonloppu meni siis nivusta parannellessa. Paranihan se jonkin verran, eli pystyin taas kävelemään ihan kivasti. Sunnuntaina menin jopa salille ja tein sitten soveltavasti päivän ohjelmaa. Esim. lonkan ojennus ja koukistus oli kielletty, mutta jalkaprässiä pystyin kyllä tekemään. Maanantaina tuli taas pyöräiltyä Nokialle ja koin vähän ahaaelämyksiä uinnissa. Pienellä käsivarren käännöllä pääsinkin kummasti aikaisempaa enemmän eteenpäin. Tämä oli viikon kohokohtia ehdottomasti. Polvi oli ihmeen hyvässä kunnossa, vaikka matkaa hallille tuleekin suuntaansa 25km. Tiistaina jatkettiin sitten uintitreenejä. Vähän perhosteltiin ja tehtiin vähän muutakin kivaa. Loppuun otettiin vielä pari piikkiä omalla startilla. Eka meni vielä päälle 17s:n mutta toinen meni jo 16,9s. Jihuu! Muut meni sit ihan omia sekuntilukemiaan, mutta kyllä mäkin tosta parannan, jos oppisin hyppään vähän paremmin. Nythän se on lähinnä mallia tipun mahalleni metrin päähän lähtökorokkeesta hukaten samalla uimalasini. Mua muuten kosiskeltiin mukaan myös Kaukajärven yliuintiin, voishan tota harkita. Ainoo, et ei saa uida puvulla, niin en tiedä, iskeekö hypotermia. Tai vaikka se kuuluisa piraija! Keskiviikkona taas salisettiä ja torstaina sitten uimaan. Tein kestävyyteen painottuvan treenin, jossa oli ekaks aika pitkät verrat sisältäen mm. 300 pullarilla, 300 potkuja ja sit sama setti 200m:llä. Voin suositella, että pullarilla uidessa käytössä kannattaa olla toimiva pullari. Ei siis sellainen malli, jossa ei ole korkkia, koska kyllä, se kerää sisäänsä vettä. Vika 100m kolmesatasesta pullarista oli vain haittaa. Kävin sitten rakentelemassa vessapaperista sellaisen tulpan tuohon, kun se oli ainoa vapaana oleva. Toimi ihan hyvin ja 200m meni taas paremmin. Päivän pääsetti oli 1000m niin, että 200m:n välein oli tarkoitus hieman parantaa vauhtia. Mullahan ei ole oikeasti viittä eri vauhtia, joten tää ei ihan mennyt varmaan niinkuin piti, mutta kyllä vika 200 oli nopein. Aikaa meni muuten aika tarkkaan 20min, tosin tarkkuus hieman kärsii siitä, että ainoa ajanottolaite oli hallin kello, jossa on siis tasan minuutti- ja tuntiviisari. Tahdon sellasen digitaalisen kellon kun Tanskassa oli! Ja mielellään sijoitettuna fiksusti sinne altaan sivulle, ei päätyyn. Illalla vielä juoksentelemaan.

Vapunaatto olikin sitten varsin kuiva. En taida olla enää edes paperilla opiskelija (vaan tuplamaisteri!), joten sinänsähän tämä ei haitannut ollenkaan. Aattoa vietin siis lenksuttamalla Eriksellä (oli huippuilma juosta) ja tekemällä jumppapallo-ohjelmaa. Vinkkinä muille, suosittelen tekemään ohjelman ennen eikä jälkeen kuuden munkin syöntiä. Tämän päivän missio oli nimeltään "Silvia kotiin." Pyörä tuntui tosi oudolta cc:n jälkeen, ajoasento oli tosi paljon erilainen. Satula oli superalhaalla ja etureidet veti ihan jumiin! Nostin satulaa matkan aikana, mutta nähtävästi pitäisi nostaa vielä pikkasen. Ja ehkä vois oikeasti miettiä sitä ehdotusta, että vaihtaisin Silvian ja Trekin stemmit päikseen. No, poljeskelin jonkinlaista vauhtia kohti kotia, mutta kun mittari oli unohtunut, niin vauhdista ei tietoa. Alkumatkan satoi ja olinkin ihan kurassa. Pysähdyin Kuohussa uiskentelemassa ja tein 2200m:n tekniikkatreenin. Kummasti muuten yhden uinnin aikana sain alkuverran kivirekifiiliksen vaihtumaan kohtuullisen ok:hon uintituntumaan. Ihan lopuksi ennen loppuverkkaa testasin ottaa aikaa sataselta ja pääsin 1:50:n, mikä oli ihan kiva aika ottaen huomioon väsyn ja sen, että yks käännös meni ihan pipariksi. En siis tehnyt tosiaankaan vielä volttikäännösiä, vaikka niitä kovasti ton treenin aikana muuten harjottelinkin ja kerran jopa melkein onnistuin! Sitten vielä jo valmiiksi märät ja mutaiset pyöräilyhousut jalkaan ja eikun menoks kohti Tamperetta. Polvi on aika kipee ollut nyt taas, nivunen on vähän kipee. Huomena vielä viikon vika ja viides uintikerta. Muuten en menis, mutta mun kumipuku tuli vihdoin! Olin harjaamassa perjantaiaamuna hampaita pukeutuneena melkoisen lyhyeen ja muutenkin kangasta säästelevään (ja vielä rikkiolevaan...) yöpaitaani kun ovikello soi 8.01. Ihmettelin kuka sielä nyt voi olla, mutta päätin kuitenkin avata, kunhan ensin olin pyyhkinyt suurimmat hammastahnat naamasta ja puettuani siveellisen teltta t-paidan päälleni. No, mikäpä siellä olikaan, lähetys Englannista :) Olin ehtinyt jo huolestumaan kovasti, koska tilauksesta ei ollut kuulunut mitään ja olin kysellytkin pari kertaa sen perään, mutta en saanut vastausta. Luottokortilta ei ollut mennyt kyllä rahaa myöskään. No, tilauskaavakkeessa oli lopulta päivämääränä päivä, jolloin lähetin toisen ja melko moittivan tiedustelun tilauksestani, joten ehkä viesteistä oli sitten kuitenkin apua. Paketissa oli muuten mukana numerolappuvyö. Ou jee. Sukkia en saanut, en tiedä, tulevatko ne myöhemmin vai ei. Päätin, että puku on valmistujaislahja ja juoksuhame oli sitten palkinto hyvinmenneestä G:stä, joten oikeastaan olen tilannut itselleni ekstraa tasan ja vain ne sukat ja nekään ei sitten tosiaan tulleet, joten omatunto hankintojen suhteen on täysin puhdas. Sitäpaitsi mulla meni wappuun rahaa 0e, ja ku joskus siihen on mennyt jotain puolikkaan märkäpuvun verran, niin oikeastaan olen plussan puolella. Märkäpuku piti jättää kotiin odottamaan, vaikka olisinkin sitä halunnut kokeilla jo heti sen saapuessa. No, tänään sitten kotiin tultuani (ja toista kertaa tunnin sisään suihkussa käytyäni) kokeilin pukua. Sehän istui oikein hyvin, eli kun se oli päällä, ahdisti sopivasti ja tunsin itseni läskiksi, joka on tungettu liian pieniin vaatteisiin. Uhkapeli koosta siis kannatti ja kukkaro kiitti. Oikeasti hyvä puku ja mun mielestä ihan hyvään hintaan. Pukeutuminen ei ollut helppoa ollenkaan, mutta kun vihdoin sain sen päälleni, niin kädet tuntuivat pyörivän ihan kivasti. Ensi kerralla (eli huomenna testiuinnissa) on kyllä oltava tarkkana, nyt onnistuin jättämään kamalat rypyt polvien kohdalle. Vetoketjun kiinnisaaminen oli oma taiteenlajinsa, mutta tajusin, että lapoja lähentämällä tämäkin onnistui. Voin muuten kertoa, että verrattuna märkäpukuun, pyöräilyhousut näyttävän päällä lähes kivoilta. Puku pois ja olisin tarvinnut kolmannen suihkun vielä, sen verran hiki tossa tuli, mutta päätin jättää väliin. Nyt haisen ihan märkäpuvulta. Lisäbonuksena naapurin koirat ovat ulvoneet nyt puolitoista tuntia putkeen ja en ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, vaikka huhtikuun loppuun mennessä kaikkien olis pitänyt saada se. Verottaja voisi unohtaa mun olemassaoloni myös siten, ettei mun tarttis maksaa veroja ollenkaan, kun eivät vaivaudu lähettään mulle verokorttia tai -ilmoitustakaan. No, pikkujuttuja, fiilistelen vähän tota märkkistä (en sen hajua) vielä.