Viikko leikkauksen jälkeen - vuosi olkapääkipua

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Niin kai se on sitten. Kaksi ekaa päivää leikkauksen jälkeen meni tosi hyvin olkapään kanssa ja olin edelleen tosi iloinen (ja olen kyllä vieläkin) rustovaurion paranemisesta, mutta sitten kolmantena päivänä olkapää alkoi jäykistyä ja olemaan kipeä. Olkapäätähän piti käyttää heti, jotta se ei kehittäisi arpikudosta ja tosiaan pari ekaa päivää tää meni ihan kivasti. Kolmantena päivänä sitten olka alkoi olemaan oikeasti kipeä ja sen jälkeen ei ole tullut helpotusta. Asiaa ei ole auttanut se, että maanantaina fyssari sanoi, että vaan joka toinen päivä pitäisi treenata olkaa, ettei se levossa mihinkään jäykisty, vaan ainoastaan kivusta, ja sitten taas ortopedin mukaan sitä pitää tosiaan käyttää aktiivisesti. Ketä mä nyt tässä muka uskon? Ymmärrän kyllä, että kipu on huono ja se ei paranna tilannetta, mutta edellisessä leikkauksessa taas olkapää oli liikkumatta kolme viikkoa, ei mitenkään kovin pahasti kipeä ja siltihän se oli jäykkä kuin mikä. Voi itku! No, perjantaina on ortopedin aika taas tikkien poistoon, katsotaan mitä se sanoo.

Jaloista en oikein tiedä, mitä sanoa, ne on vähän arat, mutta ne on niin mustelmilla ja vähän turvoksissa, etenkin oikea, ettei ihme. Ekat pari päivää köpöttelin niillä vaan kotona, mutta sen jälkeen olen ensin kiertänyt kerrostalon pari kertaa per päivä ja pikkuhiljaa lisännyt metrejä niin, että kaksi kertaa päivässä käyn kävelemässä ehkä jo 400m. Sen lisäksi tänään poljin trainerilla - ihan viisi minuuttia. Pitää edetä nyt tosi varovaisesti, että noiden paraneminen menis ok:sti. Jalat ei kuitenkaan juuri nyt huoleta ihan niin paljoa kuin toi olkapää, joka kyllä huolestuttaa ihan toden teolla ja en oikein malttaisi odottaa sitä perjantaita, no, onneksi enää pari yötä on ennen sitä nukuttava. Toivon myös, että perjantaina heltiäisi lupa aloittaa kotitoimistosta käsin työnteko ensi viikolla, koska en oikeasti kestä enää kotona hengailua - varsinkin kun olkapää huolestuttaa niin kovasti, niin olisi kiva saada ajatukset hetkeksi pois siitä.

Oikea jalka on vähän mustelmilla - kuvassa ei kaikki kauheus edes näy.

Vasuri on paljon paremmassa kuosissa.

Kompressiosukillekin löytyi jotain järkevää käyttöä.

Kylmähoito on pop!

Viikonloppuna yritän rohkaista itseni ja mennä katsomaan Tikkurilaan masters-kisoja, ne kun on mun nykyisessä kotikaupungissani. Saa nähdä kestääkö kantti mennä katsomaan, erityisesti jos olkapään kipu pysyy tällaisena, voi olla ettei pää kestä mennä katsomoon, kun tosiaan jo vuoden on nyt olkapää ollut aika huonossa kunnossa, eikä tilanne näytä oikein hyvältä. Olisi kuitenkin kiva nähdä pingviinejä, joten ehkä tsemppaan itseäni. Mä en ole pystynyt käymään yksiäkään kisoja katsomassa tänä vuonna - se on henkisesti vähän liian rankkaa, kun itse ei pääse, eikä edes tiedä, että pääseekö enää koskaan kisaamaan.