Hyviä uutisia leikkauksesta!

Eilen mua sitten puukoteltiin ihan urakalla. Aamulla ortopedi vielä kysyi, että leikataanko jalatkin ja totesin, että leikataan vaan. Sitten sitä vaan mentiin, nukahdettiin ja herättiin noin parin tunnin päästä. Tällä kertaa sain kunnon pahoinvointidropit, joten nukutus ei ollutkaan niin kamala. Pahoinvointilääkkeet tekivät tosin olon tosi tokkuraiseksi (vähän kuin olis pahassa jetlagissa ollut), joten olo oli silti aika ankea. Ekan 2,5h:n aikana olo edistyi kuitenkin huomattavasti. Pari kertaa kävin vessassa pyörätuoliavusteisesti, mutta kolmannella kerralla jo kepeillä. Vaatteet pääsin vaihtamaan keppien kanssa ihan yksinään ja vaivatta. Jaloissa tuntui vähän
painetta, mutta olkapää ei tuntunut edes leikatulta, niin kivuton se oli. Leikkauksen jälkeen en ole tarvinnut kipulääkettä ollenkaan, ainoastaan olen ottanut voltaren-tabuja tulehdusta estämään.

Ortopedin uutiset olivat olkapään suhteen aika hyvät. Rustovaurio on parantunut tosi hyvin! Olin tästä tosi onnellinen, koska iso pelko oli, että se ei olisi parantunut ja sitten tilanne olisi ollut aika kinkkinen. Vapautuksia tehtiin ja kättä saa (ja pitää) liikuttaa mihin suuntaan vaan niin paljon kuin sietää. Onhan se voimaton toki, mutta yleisesti tosi hyvä ja taipuu melkein sinne, mihin ennen leikkaustakin.

Jalkojen suhteen ei voi sanoa mitään, tilanne on "toivotaan, toivotaan". Niistä ei leikkauksessa näe mitään, joten vasta kokemus sitten kertoo auttoiko. Tänään olen kävellyt jo ilman keppejä sisällä pientä köpöttelyä. Lähinnä kuitenkin makaan, sillä jalat tarvitsevat perinteistä KKK-hoitoa. Maanantaina sitten fysioterapiaan viikon päästä perjantaina tikkien poisto.

Tästä se toivottavasti taas lähtee - mun urheiluni!