Pelkkää valitusta

Kaikki muut on menossa Joroisille ja mä haaveilen, että voisin käydä kaupassa niin, ettei jalkoihin satu. Muiden blogit täyttyy kisojen odotuksesta, mun päivät täyttyvät seuraavan fyssarin/lääkäriajan odotuksesta. Tämä lopputeksti sisältää siis pelkkää valitusta, joten jää omalle vastuulle päättää, että lukeeko. Toisaalta, lukemalla voi ehkä hakea jotakin perspektiiviä siihen, jos itsestä oma kunto tuntuu huonolta tai on tapahtunut jotain epäreilua kevään aikana harjoittelua häiriten - vois mennä huonomminkin, jos ei pääse edes kisaamaan tai edes harjoittelemaan!

Viime viikolla kävin fysioterapeutilla, jonne olin siis jonottanut sen 1,5kk. Hänen mielestään jalkaongelmani johtuvat selvästi siitä, että ensinnäkin mun nilkka on jotenkin lukossa (pitää manipuloida auki ensin) ja mun säären etuosan lihakset on koko ajan jännittyneet, kun ne yrittää kontrolloida jalan liikettä (osin johtuen siitä, että nilkka on lukossa, ja tällöin jalkaterän lihakset eivät tee sitä, mitä pitäisi, jolloin sitten nuo säären lihakset tulevat paikkaamaan tilannetta). Ehkä se on sitten näin, toivon, että se on näin, koska tällöin asian voi korjata ensin avaamalla nilkat  ja sitten harjoittamalla lihakset toimimaan oikein. Tällä fyssarilla ei ollut aikoja kuin joskus, joten menen hänen kollegalleen ensi viikolla keskiviikkona nilkkojen avaukseen ekan kerran.  Viime viikolla ei avattu nilkkoja, kun pitää kuulemma tehdä kerran viikossa. Hieman epäilen itse vielä tätä teoriaa, mutta oikeastaan en enää oikein jaksa uskoa ongelman paranemiseen :( Ja tää on oikeastaan mun ainoa toivo! Toisaalta olisi ihan loogista, että oon kehittänyt virheelliset jalkojen liikkeet kun käsi oli kantositeessä. Se myös selittäisi, miksi jalat ei parane levollakaan, koska tuo virhe on siis läsnä silloinkin kun seison. Laskimoteorian vuoksi olen myös pitänyt niitä kompressiosukkia, mutta eivät ole kyllä mun mielestä auttaneet.

Olkapää on äitynyt pahaksi. Uimista en voi harkitakaan, en uskalla mennä tänään salille ja aion nyt kerettiläisesti jättää myös olkapääjumpan tekemättä lukuunottamatta niitä liikkeitä, jotka voin tehdä hartiatason alapuolella (eli siis ulkokierron liikkuvuusharjoitteen). Pelkään pahasti, että hauiksen jänne on tulehtunut. Tai voi se olla muutakin, mutta tämä kotinettitohtori on päätellyt näin... Olkapää on tosi kipeä. Kävin eilen uimassa aika pitkästi ja se oli selvästi tosi iso virhe, vielä isompi virhe oli tehdä vielä illalla olkapääjumppa. Käsi on ollut tämän aamun nimittäin vielä kipeämpi kuin eilen ja se on huono juttu. Epäilen, että kädessä oleva arpikudos jotenkin liittyy tähän ja se, että mun käden liikkuvuus ei ole vielä 100% (no, ehkä 90% jo kuitenkin) ja myöskin liikeradat eivät mene ihan puhtaasti niin, että lapa tukisi liikkeitä täysin oikein. Tämä varmasti sitten on hermostuttanut tuon hauiksen jänteen, kun mullahan tuo hauis on kiristänyt oikeastaan koko ajan leikkauksen jälkeen. Jos nyt jotain positiivista pitää keksiä tästä, niin kipu on eri paikassa kuin ennen leikkausta, joten nähtävästi ainakin se asia korjaantui, mitä leikkauksessa korjattiin. Toisaalta se, että leikkauksesta on mennyt jo 22 viikkoa ja olka on tässä kunnossa, ei ole mun mielestä alkuunkaan hyvä asia. Mun käden piti olla täydessä toimintakunnossa 18 viikkoa leikkauksen jälkeen ja siitäkin on mennyt siis jo kuukausi :( Menen ensi viikolla fyssarille. Koska vakuutuksen kattama fysioterapia päättyi, ja koska en ollut yhtään tyytyväinen tuohon fyssariin, menen nyt käymään toisella - sillä missä kävin ennen leikkaustakin. Koska vakuutusyhtiön kanssa oli hankaluuksia, en siis käynyt hänellä leikkauksen jälkeen, mutta menen nyt katsomaan, jos hänellä olisi vähän enemmän annettavaa tähän ongelmaan.

Välillä (usein) on siis vähän (todella) vaikea uskoa kuntoutumiseen ja siihen, että meitsi joskus Jortsussa tai yhtään missään enää kisaisi. Käden takia usko Vantaan uintikisoihin syksyllä on just nyt nolla. Käden kanssa on nyt taisteltu se 9kk ja jalkojen kanssa 3,5kk, ja kun toivoa paremmasta ei just nyt ole (no, onhan ne fyssarit), niin mieli vetää aika matalaksi. Asiaa ei auta kauheasti se, että vietän tässä mun kesälomaa (eli mulla on kaksi vapaapäivää) ja vietän sitä ihan yksin kotona möllöttäen, kuten olen viettänyt viimeiset puolitoista viikkoa yksistäni täällä toki töissä ihmisiä nähden. Illalla sentään lähden kohti Tamperetta ja Eräjärveä. Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna (ja viime viikonloppuna, kun oli myös perjantai vapaata) olisi ollut jotain hauskaa kesätekemistä, mutta ei se nyt niin mennyt. Aina ei voi voittaa ja kaikkea ei voi saada, mutta jos edes jotain? No, tulevan olympiavoittajan kanssa ollaan sentään käyty katsomassa leijonia (2 sekuntia jaksettiin) ja apinoita, joten ei kesä ihan hukkaan ole mennyt. Niin, ja olen ainakin ehtinyt lukemaan kirjoja.

Silloin kun ei ole ihan epätoivoinen olo, yritän tsempata itseäni, että mieluummin kaikki jutut nyt kerralla kuin sitten ensi vuonna jotain taas. Jos tuo olkapääkin asettuisi, niin kyllä mä Vantaalla voisin uida ja jos jalat paranisi, niin ehkä joku juoksuharkkakisa tänä vuonna onnistuisi ja ensi vuonna sitten taas triathlonia.

Kaikesta omasta kurjuudesta huolimatta toivon (jos joku tätä valituskirjoitusta jaksoi loppuun asti lukea), että muilla olisi hyvä Jortsun kisa ja muutkin kisat, vaikka kisaraporttien lukeminen tekeekin tosi kipeää. Kyllä se aurinko vielä joskus tänne munkin risukasaan paistaa varmasti - toivottavasti se joskus tulee ennemmin kuin myöhemmin.

PS. Silvia lähtee tänään siis siskolleni testattavaksi. Silvia on protestoinut tätä melkoisesti ja viimeiseen asti yritti hangoitella vastaan, tällä kertaa siten, että jumitti polkimet kiinni itseensä täysin. No, raaka väkivalta muilta tahoilta tuotti tulosta ja Silvia joutui nöyrtymään.