Kovimmat urheilusuoritukseni

Koska tämän kesän kisat eivät tule, niin on hyvää aikaa muistella menneitä. Kovimmat urheilusuoritukseni omasta mielestäni (voitte ihan sitten itse miettiä, miksi näitä kutsun kovimmiksi) ovat jotain muita, kuin ne, joista tässä blogissa on kerrottu, ainakin pääosin. Eli siis menneiden muisteluun:

1. Ehdoton ykkönen on Pirkan hiihto vuodelta 2005. 90km vapaalla kesti noin 8 tuntia 40 minuuttia ja suoritus oli taistelua siitä, että ehti aina huoltopaikoille ennen niiden sulkeutumista. Olin mä jotain 400 km hiihtänyt ennen tätä. Suksien luistoa ei oikein ollut, mutta suksetkin nyt olivat pertsan kalustoa, muihin ei oikein ollut varaa silloin. "Pienehkö" takaisku oli 20km hiihdon jälkeen kyynärpään kipeytyminen niin, että 70 km hiihdettiin yhdellä sauvalla. Rokkakosken lasku oli hallitsematonta poukkoilua kun edellä menneet (eli noin kaikki muut) olivat saaneet jo mullankin esiin. Jossain 70 kilometrin kohdalla tirautin oikeastikin pienet itkut, kun oli niin kamalaa. Kruununa kaikelle oli, että viimeisillä kilometreillä latukoneesta oli tippunut bensat ladulle ja suksen viimeinenkin luisto katosi. Paras etenemistapa oli tällöin vuorohiihto. Maalissa oli tarjottavana jäljellä puolikas realin viipale ja kuljetuksetkin olivat jo menneet. Selvisin kuitenkin hengissä ja seuraavan kerran kyynärpään vuoksi pystyinkin hiihtämään vasta viiden vuoden päästä....
2. Jatketaan näitä Pirkan tapahtumia. 134km 7-vaihteisella, yli 20-kiloisella Crescentillä, kaksi kertaa. Polkeminen tapahtui verkkareissa tai pelishortseissa, ritsillä oli sitten vähän vaihtovaatteita. Ylämäissä ohitin massaa, alamäessä he ohittivat minua. Saunassa joku nainen kertoi, että oli vain vähän harjoitellut ennen kisaa, mutta onneksi oli pyöräilyhousut, niin ei hiertänyt. Silloin en edes tiennyt, että pyöräilypöksyissä on säämiskä... Niin, ja ei mun pelishortsitkaan hiertäneet.
3. Ultimaten ensimmäinen SM-peli. Harrastusta takana jo miltei kaksi kuukautta. Mun tehtävä oli lähinnä juosta. Sitten alettiin pelaamaan paikkapuolustusta, ja mun piti olla siipi. WTF, mikä ihmeen siipi? Onneksi paikkapuolustus oli koriksesta sentään tuttu, joten jonkinlainen käsitys oli sentään, missä mennään. Turnauksessa onnistuin tekemään jopa yhden maalin ja saamaan jonkinasteisen aivotärähdyksen...
4. 300m:n kisa joskus 12-vuotiaana Kangasalan Kyötikkälän kentällä. 300m on pitkä matka juosta ja muistan vieläkin, että oli noin 12 astetta lämmintä ja kangistuin täysin 200m:n kohdalla. Oli aika pitkät sata metriä jäljellä. Sen jälkeen meninkin hyppäämään korkeutta. Kisassa oli kaksi osanottajaa, minä ja Hanna Mikkonen (nyk. Grobler). Kun minä lopetin, Hanna aloitti... Nämä ovat oikeastaan ainoat yleisurheilukisat, jotka kunnolla muistan, vaikka niitä aika ahkerasti kierrettiinkin (palkintopallimenestystä tuli vain, jos osallistujia oli 3 tai vähemmän).
5. Ensimmäinen harkkaduathlon Noksulla. Niin, älä syö sitä pihviä 1,5h ennen starttia.
6. No, laitetaan nyt vielä tämäkin. Tampereen maratonilla oli ennen vähän haastavampi reitti, kun Pispalan harjulle kiivettiin portaita, maratonilla kaksi kertaa. Elämän eka maraton meni silti ilman kelloa ja sellaisella musta-tuntuu harjoittelulla mukavasti 3,5 tunnin tuntumaan, joten pitihän tätä aikaa sitten lähteä parantamaan seuraavana vuonna. Jos lämpöasteita on 30 kannattaisi kuitenkin tällaisia tavoitteita ehkä vähän tarkistaa. Kävelin loppumatkasta tuollaisen 5km ja niin maratoin SM-kisarajasta jäätiin neljä minuuttia. Silti täältä irtosi voitto edellisen vuoden tapaan ja sain palkinnoksi mitkä tahansa kengät Intersportista, se oli köyhälle opiskelijalle nannaa.