Tänään tuli sitten käytyä vaihteeksi taas lääkärissä. Sain ainakin melkein terveen paperit. Rasituskokeessakin kuulemma palautuminen oli huippuluokkaa ja yhä edelleen mun tulos oli kuulemma tosi hyvä. Olen eri mieltä, näkisivät mitä teen, kun oon kunnossa ;) Labroissa ainoa omituinen juttu on mykoplasmatestin toinen vasta-aine (IgG), joka seilaa ylös-alas koko ajan, ollen siis koko ajan kylläkin aika iso (yli 160, kun normaali viitearvo on alle 45) Tämä jää siis koholle kyllä infektiosta lopullisesti, mutta sen ei pitäisi vaihdella niin paljoa kuin se vaihtelee nyt. Joskus heinäkuun lopulla katsotaan siis vielä kerran tuo ja lämpöilyä pitäisi seurata. Toinen vasta-aine ei ollut positiivinen, eli siis tämä kertoo, että elämän ensimmäinen mykoplasmainfektio ei ole akuutti. Tämä toinen vasta-aine (IgM) ei kai sitten reinfektioissa edes välttämättä aina nouse. Lopullinen arvelu ongelmalle on siis, että mulla on vaan käynyt tosi huono tuuri, kun infektio (luultavasti mykoplasma) on iskenyt juuri silloin kun kroppa on ollut tosi väsynyt, eli heti siinä Ice Maratonin jälkeen ja sitten siitä ei ole saatu mitenkään kiinni ja sitten kävi miten kävi ja siinä meni kisavuosi. No tähänhän mä oonkin jo tottunut.
Onneksi olen päässyt jo kivasti pyöräilemään. Eilen 45 kilsaa ja nyt mennään jo paljon vauhdikkaammin kuin ekalla lenkillä. Osaan jo melkein käyttää vaihteitakin :) Viikonloppulenkkiä on kasvatettu pikkuhiljaa ja ensi viikolla on jo vuorossa 70 kilsaa. Kivaa!
6 kommenttia:
Kiva kuulla, että alkaa viimein näkyä valoa tunnelin päässä.
Joo, on ihan kivaa. Mutta sähän varmaan tiedätkin, millasta on, kun treenailut ja kesä menee pilalle ja samalla epätietoisuus kalvaa.
Jes! Täällä on seurattu ja jaettu fiiliksiä, niin hieno kuulla, että jotain hyvääkin. Tsemppiä niin sanottuun uuteen nousuun! :)
JEE!!!
\o/
Niinpä, \o/ Kiitos hengessä mukana olemisesta kaikille.
Lähetä kommentti