Kuulumisia

Viime aikoina on ollut sellaista meininkiä tämä elämä, että blogikirjoitteluun ei ole enää jaksanut keskittyä, kun muut jutut ovat olleet esillä enemmän. Viime viikolla yhden päivän treenitkin jäivät noiden juttujen vuoksi väliin, mutta onnekseni sain hyvin tehtyä muut treenit, ja sykkeetkin alkavat silloin tällöin olemaan kohdallaan, eli tuskallinen pk-kausi on tuonut tulosta ja puolentoista kuukauden päästä pitäisi olla sen verran hyvä pohjakunto, että kroppa kestää kovempaa rääkkiä. Sunnuntaina pystyin hiihtämään alle 130 keskisykkeellä vapaata melkein kolmekymmentä kilometriä vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Syke taisi nousta enemmän vain yhdessä parin kilsan tasatyöntösuorapätkässä. Ko. suoralla meinasi huumori ja ojentajat loppua, mutta kun keli oli mitä oli, oli vain pakko lykkiä. Hiihto on sujunut tänä vuonna muutenkin paremmin kuin viime vuonna, johtuneeko tuo sitten tasaisemmista maastoista vai ehkä paremmasta tekniikasta. Tekniikkaa olen nyt opetellut kaksi kertaa vapaan hiihtotavan kurssilla (kaksi kertaa vielä edessä) ja olen siis myös elämässäni ekaa kertaa hiihtänyt kuokkaa ja myös Mogrenia sieltä huonommalta puolelta. Ei se helppoa ole, muttei enää mahdotonta! Myös muutama muu ahaa elämys hiihdossa on ollut, etenkin sellaisessa loivassa ylämäessä, jossa ei pysty näillä taidoilla wassuttaa, pääsee kuokkaa jo kivasti liukuen eteenpäin.

Luistelu sen sijaan on ollut vähän heikommissa kantimissa, mikä on melko huolestuttavaa. Viime viikon toinen treeni jäi pois ja eilen piti olla Ogelin tuska osa 2 vuorossa. No, eihän sinne lumipyryyn ollut mitään järkeä lähteä puskemaan, kun olisin joutunut lähinnä kolaamaan kolme tuntia kenttää. Kolmen tunnin luistelu siis vaihtui kahden tunnin trainersessioon. Huh. Trainerilla olen ajellut viime aikoina jonkin verran. Uitukin vähän on ja aina silloin tällöin olen päässyt edes jonkinmoiseen uintifiilikseen, joka on ollut kateissa jo aika kauan, monta kuukautta siis. Juoksussa harrastetaan hitaita kilsoja edelleen. Parin viikon päästä mukaan otetaan tosin vähän vauhtileikittelyä. Eilinen juoksutesti (syke ja matka samoja, aika muuttuva tekijä) paljasti kyllä kivasti nopeuden parantuneen 3,5:ssä viikossa 15s/km. Tämä siis peruslenkkeilyllä, jossa syke ei saisi nousta edes ylämäessä yli 140:n. Tuo tehty testi juostaan kovemmilla sykkeillä, vähän puolimaravauhtia hitaammin.

Ensi viikolla on sitten tämän vuoden tokat kisat. Jos viriileissä suoritukset kestivät yhteensä vajaa puolitoista minuuttia, niin nyt mennäänkin sitten aika paljon kauemmin. No, onhan toki matkana saman verran kilometrejä kuin viriileissä metrejä.

Tsemppiä kaikille lumen keskellä puskemiseen. Ainakin täälä työpaikan läheisyydessä lumessa puskeminen on ihan arkipäivää, sen verran luokatonta Töölön katujen kunnossapito on.