sunnuntaina, kesäkuuta 27, 2010

Juhannustaikoja

Juhannuksen aatonaattona tuli melkoinen kiire pois Hervannasta, kun melkein naapurista oli löytynyt tapettu mies. Jos asun täälä parhaimmalla Hervannan alueella, niin mitä sielä muualla sitten tapahtuu? Kun työkaverin kanssa juteltiin asiasta, hän mietti onko nähnyt tappajan, koska oli tullut illalla kotiin juurikin sellaiseen aikaan, että etsitty mies olisi voinut osua kulkureitille, mutta kun tapahtuneesta julkaistiin lisäinfoa, tajusin, että mähän oon tullut just siihen aikaan kotiin, kun sen miehen on ilmoitettu liikkuneen täällä. Apua! Silvia siis kohti Eristä. Liikennettä oli inhottavan paljon, mutta keli tyyni, joten pyörä kulki ihan kivasti, ja pääsinkin perille juurikin kahdessa tunnissa, vaikka viimeinen hiekkatien pätkä olikin melkoista nimismiehenkiharaa ja meinasi hampaat tippua. Joskus olen muuten kolmivaihteisella polkenut samaa matkaa kolme tuntia, mutta silloin oli kyllä reppu selässä ja tosiaan pyörä ehkä vähän eri kaliiberia. Matkalla pyrin ajamaan mahdollisimman paljon alaotteelta, kun se olisi kai ihan kannattavaa kisoissa.

Juhannusaattona jätin seitsemän kukan keräilyt ja alastomana yhdeksällä niityllä kieriskelyt väliin, mutta päätin kokeilla, josko viiden ulpukan uintikierroksen jälkeen huurustuneissa uimalaseissa näkyisi tulevaisuuden paras triathlonsaavutus. Taika ei kuitenkaan toiminut, mutta jälkikäteen kuulin, että toimivuuden voi taata tekemällä kierrokset myötäpäivään. Pahus, kierrokset meni juurikin väärään suuntaan. Uidessa ei tarvinnut pelätä ruumiita. koska niitä järvessä ei tiettävästi ole, mutta Eräjärven ykköspelonaihe (voittaa jopa hauet ja hait) on kyykäärmeet, ne kun osaavat uida ja niitä melko usein meillä päin näkyy. Juhanusaattoilta menikin sitten mukavissa merkeissä grillailun, hyttysten tappamisen, kokon ja sadan noppapelin parissa. Lasin hölmöilevääkin otin, joten voin laskea itseni kunnon suomalaiseksi.

Juhannuspäivän lenkkiä varten tankkasin Kinuskikissan vaniljaraparperikakulla, jota olin väkertänyt monta tuntia edellisenä päivänä. Kakku oli tosi hyvää, joten jos aikaa piisaa, niin suosittelen kokeilemaan. Tankkausruokanakin tuntui toimivan ihan mukavasti.

Tämän päivän agenda olikin sitten päästä kotiin. Keli ei ollutkaan enää tyyni, paluuliikennettä oli aikas paljon ja kun tuolla reitillä piennarta on melkoisen vähän (joskus ei ollenkaan), niin aika paljon hitaammin poljin kuin mennessä, päätinkin sitten ottaa taas teemaksi kadenssin ja iha kivasti teema matkalla toteutuikin. Matkalla koin taas yhden elämäni huippuhetkistä, kun tiellä kohtasivat samaan aikaan yksi kpl vastatuuleen puskeva pyöräilijä, täysperävaunullinen rekka, traktori ja routavaurioinen asvaltti. Ei ollut mukavaa ei. Kotiin päästiin kuitenkin hengissä ja vasemman käden sormet on taas melko tunnottomat, o-ou. Meinasin mennä vielä salille, mutta tajusin, ettei taitaisi olla tässä vaiheessa fiksua jumittaa itseään, jos ensi lauantaina on kesän kohokohta tiedossa. Äsken kruunasin kivan viikonlopun ja kävin jynssäämässä taas yhden maton, kun sain niitä vähän muista osoitteista lainaan. Kumman auliisti muut luovuttavat mattojansa mulle pestäviksi :o

4 kommenttia:

perttu kirjoitti...

Sen verran herkullisen näköinen kakku että pitää varmaan joskus kokeilla. En kyllä oo kovin varma onnistunko noin hankalassa, pannari on pikkasen helpompaa :)

Kipa kirjoitti...

Se kakku ei kyllä ollut yhtään vaikee tehdä, mutta varsin isotöinen. Siispä niinä päivinä kun on elettävä excel-taulukon mukaan, ei kannata ehkä kokeilla. Ja kaikkia aineita ei kyllä löydy lähi-Siwasta, eikä edes Herwoodin S-marketista, joten valmisteluihinkin menee aikaa.

Heikki kirjoitti...

Onko tuo matonpesuharrastus osa treeniä? käsien lihaksille?

Mitä reittiä poljit, Kansagala-Oriveden asema, Kangasala-Sahalahti vai Oriveden asema-9tie?

Kipa kirjoitti...

Mattojenpesu menee tonne psyykkisen treenin puolelle, kutsutaan myös hermolevoksi ja onnellisuuskoulutukseksi, kai siinä silti niskahartiaseutukin kiittää.

Kotikoti sijaitsee sellaisessa paikassa, että fiksuiten sinne polkee Herwoodista Sahalahden ja Kuhmalahden kautta. Kerran oon polkenut ysitien kautta, mut se ei oo oikein kiva.

Ja päätin sittenkin lähteä rasteille, kun sattui kyyti kivasti järjestymään ja kun en sitten taida päästä piiitkään aikaan taas.