tiistaina, helmikuuta 02, 2010

Onnen hetki

Vihdoin reilu viikko sitten sain selätettyä flunssan ja jatkoin treenaamista. Aluksi mentiin tietysti vähän hitaammin, kun oli kuitenkin miltei kaksi viikkoa tullut vain köhittyä ja ei se olo nyt ihan priima vieläkään ollut. Salireenillä aloittaminen on kuitenkin aika helppoa, koska siellä voi vähän löysäillä ja tehdä pienemmillä painoilla. Jumppapallo ei kuitenkaan armahtanut ja eihän se ohjelma nyt ihan puhtaasti mennyt... Typeränä menin tietysti pyörällä salille ilman lukkoja ja polvi ei oikein tykännyt. Sunnuntaina oli sitten pitkästä aikaa uinti ja juoksu. Lenkki meni ihan kivasti (3km) mutta reeneissä järkytys oli melkoinen, kun havaitsin lyhyimmänkin ohjelman olevan 3200m pitkä ja paha aavistus reenien päättymisestä ennenaikaisesti tuli mieleen. Ja näinhän siinä kävikin. Vaikka kuinka yritin rentouttaa kättä niin kyynärpää pakotti lopettamaan 1600m:n jälkeen. Eikä tästä ollut edes puolet vaparia. Voivoivoi.

Maanantaina sitten mentiin salille, kun polvi oli vieläkin vähän kipeä ja en uskaltanut lähteä pyörittämään. Vihdoin viimein sain jumppapallo-ohjelman valmiiksi!!! Syvät vatsa- (ja monet muutkin) lihakset ovat kyllä saaneet aikas hyvää reeniä tuosta ja väitän, että ne on ihan kivasti kunnossa, vaikka ainahan voi parantaa. Jumppapalloilua jatkanen vähintään joka toisella salikerralla tästäkin eteenpäin. Täysimittaista ohjelmaa ei oikein viitsi joka kerralla tehdä, kun se vie aika paljon kuitenkin aikaa ja kaksi tuntia salilla on jo aikas pitkä. No, tiistaina menin kuitenkin sitten uimaan, vaikka kyynärpää pelottikin aikas lailla. Ja ihmeiden ihme! Sain sen pidettyä kurissa! Jihaa! Ja tänään uitiin käytännössä pelkkää vaparia, sitä taisi tulla 2k ja muuta sitten 400m. Sen lisäksi harjoiteltiin taas mun "lemppareita", lähtöhyppyjä ja volttikäännöksiä. Yhden kerran sain volttikäännöksen melkein jopa onnistumaan, ainoa virhe oli, että lähdin vähän vinoon takaisinpäin. Uinnissa on alkanut nyt selvästi paljon rankemmat reenit ja tekniikkaa ei pahemmin harjoitella. Keskiviikkona oli vuorossa lepo ja torstaina sitten taas salille.

Perjantaina ehdin vielä juoksemaan ja uimaan ennen vieraita. Juoksua oli tällä kertaa jo 3,5km. Mutta sitten siihen onnen hetkeen. Reeneissä uitiin yhteensä 2800m, ja ne oli rankat, ensin oli verkkojen jälkeen 4x(8x50) (10s tauko+ 30s ekstratauko settien välissä), joista aina kahden 50m:n välein lisättiin tempoa. Vikat setin vinstat olivat jo aikas kärsimystä. Tämän jälkeen sitten otettiinkin rauhallinen 400m yhteen menoon ja jaksoin ihan hyvin potkia kuustahtipotkua koko matkan ja olisin uinut vielä helposti pitemmästikin. Lopussa sitten vielä tehtiin sprinttejä lähtöhypyillä. Tämän seurauksena en tietysti nähnyt mitään, kun uimalasit menivät täyteen vettä. Vapari meni 20s ja 21s, rinuli 23s ja halusin vielä kokeilla perhostakin, kun kerran joku otti aikaa ja siihen tuhrautui 26s, tosin viimeiset viisi metriä olivat tässä täyttä tuskaa ja hidasta vaapuntaa. Lisäksi uimalasit eivät tällä kertaa pysyneet edes päässä... Että näin. Nämä reenit olivat ihan huiput ja reenien jälkeen, siinä se oli. Pitkästä aikaa se sellainen järjetön onnentunne, jonka aina välillä urheilun vuoksi kokee. Endorfiinihumalaa se kai on, mutta tuli kyllä niin tarpeeseen kuin vain voi, vähän kun on taas välillä pyörinyt mielessä, että mitä järkeä tässä mun touhussa on, kun ei paikat vaan kestä. Vastaus tuli siis tuossa.

Viikonloppuna oli taas Suomesta vieraita, mutta eilen pääsin pitkästä aikaa pyörittämään. Maltoin ja tein vain tunnin lenkin, jottei polvi tulisi kipeäksi ja eihän se tullut :) Koska yskitti jostain kumman syystä kovasti, maltoin polkea vielä melko rauhallisestikin. Krossari esitteli taas parhaita ominaisuuksiaan lumisilla teillä kuin myös tänään, kun paikallisen lumimyrskyn vuoksi tiet olivat aikas tukossa. Siellä sitten muut työmatkalaiset taluttivat pyöriään, kun minä ja ne, joilla on MTB poljimme iloisesti (mutta melko hitaasti) lumipöperössä eteenpäin. Suosittelen siis täten cc-pyörää kaikille, on se niin kiva peli.

Ei kommentteja: