Tänään kävin pyöräilemässä. Keli oli siis tosi kiva joo ja lähenteli välillä enemmän maasto- kuin maantiepyöräilyä tuo lenkki. Siellähän matelin lunta korvissa, varpaat jäässä ja suolaa silmissä tunnin ja olin kerrankin miltei onnellinen siitä, että yli tunnin pyörälenkit ovat tällä hetkellä pannassa. Mieleen pyrki monta kertaa seuraavankaltaisia ajatuksia: "Oonko mä hullu, kun teen tätä ihan vapaaehtoisesti ja tuloksena on parhaimmillaankin joku toiseksi viimeinen sija jossain hikisessä mökkitriathlonissa." "Jos vaan juoksis, ei tarttis reenata alkuunkaan näin paljon." "Mitä jos kuntoilis vaan ihan huvikseen, eikä edes yrittäis mitään triathlonia." "Ei siitä uinnistakaan mitään tule." "Kenen idea se karkkilakko taas oli?" Mutta sieltä se sitten taas tuli, muisto siitä, kuinka kivaa onkaan ylittää maaliviiva kaikkensa antaneena ja uusia juttuja tehneenä. Ja muisto siitä, kuinka kivaa onkaan oikeasti osallistua ja tehdä näitä itsensävoittamisjuttuja (mitä juoksussa aika harvoin pääsee kokemaan, kun ei juoksemisessa ole mitään itsensävoittamista) ja kuinka kyllä siinä juoksussakin pitäisi treenata nykyään jo vähän enemmän, että ennätykset paranis ja ei ne jalat kuitenkaan pelkkää juoksua kestäis ja onhan se kivaa, kun uinnissa joku ottaa aikaa ja saa satasen ajasta sekunnin pois, vaikka hiljaa mentiinkin ja on se uiminen muutenkin kivaa ja... Tulin kotiin ja aloin suunnittelemaan, mihin kisoihin osallistun kesällä. Näyttää vahvasti siltä osallistun vain pikamatkoihin (vaikka minun tapauksessani on pika aika kaukana). Oppia voi ammentaa Nokian harjoituskisoista (jos jaksan paikallepyöräilyn jälkeen vielä muka jotain muutakin tehdä) ja ehkä sitä uskaltaisi johonkin kauemmaksikin lähtemään kisatuulia haistelemaan, jos saisi sen kuljetuksen jotenkin järjestettyä. Perusmatkaa mietin myös kovasti, mutta jos ainoa on jo heinäkuun alussa, niin en kyllä taida vielä silloin uskaltaa (ja uskokaa tai älkää tällä kertaa ei ole kyse siitä, että uinti pelottaisi, vaan se pyöräily!), loppukesästä tuo olisikin varmaan ollut aika hyvä.
Viikon aikana oon muuten ehtinyt pyöräilyn lisäks käymään jo salilla (olipa kerrankin kevyttä, kun oli ollut lepopäiviä!), juosta 4km (jee!) ja käydä kaksi kertaa uimassa (yht. 5km). Reeneissä mulle sanottiin, että oon liian nopee hitaitten radalle. Ikävä kyllä tämä koski rintauintia, jota aika harva lopulta kovin hyvin osaa. Olen mä tosin siinäkin kehittynyt, koska nykyään riittää 10 vetoa 25 metriin, muistaakseni syksyllä Suomessa meni vielä 12. Ja kroolissa on myös tapahtunut jotain, koska yhden käden uinneissa pääsee matkan jo 10-11 vedolla, kun syksyllä 13 teki tiukkaa. Normiuinnissa vastaavaa edistystä ei tosin ole ikävä kyllä tapahtunut, eli se 15 on minimi, vaikka tämän laskinkin vasta loppuverkassa tonnin uinnin jälkeen.
Olympialaiset on täällä aika heikot, kun netti on liian tukossa kisalähetyksiin aina iltasella. Aamulla olis varmaan parempi onni.
PS. Tohon karkkilakkoargumenttiin en kyllä keksinyt yhtään mitään vastakommenttia, olen tyhmä, kun sellaisen taas aloitin. Siis, Päivi, tule pian tänne, koska lakko loppuu kun sä tuut!
4 kommenttia:
Eiköhän se kuljetus Nokialle asti onnistu meitin farmarilla, saat sitten kannustusjoukot mukaan kaupan päälle. Sen verran pitää toisen triathlonuraa tukea.
Sua odottaa meillä muuten purkillinen rasvaa ja kaksi kylmäpussia, että tervetuloa vaan Suomeen sitten reilun kuukauden päästä!
Ai joo, keksin loistavan käytön niille tanskalaisille ohutsuklaille: Niitä voi pistää riisikakun päälle jos iskee ihan hirmuinen makeanhimo...
Hm, jos tuleva olympiavoittaja alkaisi noin parin kuukauden iässä aistia triathlontunnelmaa, niin innostuiskohan se nuorena. Saisitte tekin välillä sit rauhallisia hetkiä, kun se harjoittelis yhdessä kummitustädin kanssa myyräuintia (kroolin esiaste ;) ja pyöräilis pikkupyörällä niin että kypärän vauhtitarrat vaan kimaltelis.
Ja "kiva", että muistutit suklaan olemassaolosta, kun olin unohtanut sen ainakin neljäksi minuutiksi. Olen kieltänyt jopa kaakaon itseltäni, jotten lipittäisi sitä makeanhimossani litratolkulla. Ei oo helppoo tää.
Mut hei, koita jaksaa vikat työpäivät vielä!
Kyllä toi huonolla säällä pyöräily tietysti vaatii motivaatiota. Silloin on kyllä kivempi pyöräillä yhdessä kun voi välillä roikkua peesissä. Ja kommandopipo, kengänsuojat +lasit on kyllä ihan ehdottomat talvella niin lumi ei pääse korviin ja muutenkin pysyy aivot ja varpaat lämpimämpinä. Mutta vastapainoksi kun pääsee sisään ja vaikka kaakaolle niin siitä saa ihan loistavan tunteen. Kovin moni ns. normaali ei kuitenkaan lähde noita edes tekemään. Musta ainakin muistettavimpia rinkejä mitä on tehty oli kun joskus Junnun kanssa poljettiin kunnon loskakelissä 100km ja käytiin huoltoasemalla lämmittelykahvilla naamat ihan kurassa (tätä esteettistä haittaa ei tietty edes siinä vaiheessa itse tajunnut). Paljon kivempaa kuin joku spinning ;) Kyllä sä hyvin voit polkea sen perusmatkankin jos polvi vain sietää sen, ei oo 40km sulle paha enää heinäkuussa kun pitää yllä omaa tahtia. Ehkä mäkin lähden kokeeksi Kiskoon jos saisi kohta treenit kunnolla pyörimään.
No ei kyllä kovinkaan monella triathlonia tms harrastavilla taida olla ihan kaikki murot kulhossa (ei ainakaan allekirjoittaneella), joten ehkä nää lenkit menee sen piikkiin (mä tosin kyllä vielä vaan haaveilen tollasista 100km:n lenkeistä, huh). Eilen onnistui pyöräily muuten jo paljon paremmin, kun vaivauduin pukemaan ne kengänsuojat, muistin lasit ja pipokin oli syvemmällä päässä. Loska vaan lensi, mutta oli ihan superkivaa! Pyöränpesu ei ollut kivaa.
Täytyy miettiä sitä perusmatkaa vielä, polvi on tällä hetkellä tosin sitä mieltä, ettei mentäis. Taitaa olla sielä Suomen päässä vähän vielä ikävämmät kelit reenailuun, mutta sittenhän on hyvää aikaa keskittyä uinnin hiomiseen.
Lähetä kommentti