Ylirasitusta tai jotain

Viime kirjoituksen jälkeen ei ole paljoa kerrottavaa. Paitsi se, että taidan olla ylirasitustilassa. Leposyke huitelee reilut kymmenen pykälää liian korkealla. Torstain uusintaverikokeissa leukkarit olivat edelleen koholla, vaikkakin alenemaan päin, lämpöilyä ei ole enää ollut. Tänään otettiin taas verta (ja sydänfilmiä, joka oli kai ihan normaali) ja huomenna pitäisi kuulla tuloksia. Olen kovasti miettinyt, miksi tässä näin kävi, varsinkin kun viimeisin treenattu viikko oli kevyt ja viimeisimmäsä tehdyssä treenissä ei sykkeet käyttäytyneet mitenkään oudosti tms. Lisäksi olen mennyt nousujohteisesti, ja yrittänyt kovasti suunnitella treenini fiksusti No, eiköhän asia ole kuitenkin selvä, muussa elämässä ei ole ollut ihan kamalan helppoa ja kun Kuopion kisaviikko oli henkisesti tosi raskas - itse asiassa yksi elämäni raskaimmista - ja siitä jäi mieltä vaivaamaan asioita alkuviikkoonkin, ja kun nähtävästi joku viruskin on vieraillut kehossani, niin eiköhän se sitten ollut siinä. Tätä en ole vielä todellakaan oppinut, eli miten ottaa huomioon muu elämän rasitukset treenisuunnitelmassa.

Viime aikoina en siis ole tehnyt kauheasti mitään. Pari kertaa olen käynyt kävelyllä. Kerran uin altaassa kilsan (50m pätkissä käyttäen yhteensä aikaa taukoineen tähän toimintaan 40 min...) ja kerran yritin hiihtää, mutta siitä tuli vain paha mieli, kun keli oli raskas ja syke taivaissa. Sen lisäksi kävin lauantaina Heltri:n 400m:n uinnissa, joka meni näillä lähtökohdilla oikein hyvin, vaikka olisinkin toivonut vähän kirittäjää (ja pitkää rataa...). Ensi kerralla tosin aion ilmoittautua miesten sarjaan, kun sielä a) sijoittuisi paremmin b) saisi enemmän cup-pisteitä. No, tuskin kovin paljon lujempaa terveenäkään pystyisin uimaan, joten tuohon olen ihan tyytyväinen.

Tänään lääkäri antoi luvan kevyesti hölkkäillä ja kävin sitten yhteensä reilun tunnin ajan kävely-hölkkä vuorottelemassa. Toivottavasti tää ei ollut nyt keholle liikaa. Malagaan pitäisi lähteä lauantaina. No, koska lääkäri antoi luvan tehdä kevyesti, niin enköhän mä sielä ainakin jotain saa tehtyä. Tilanne on kokonaisuudessaan aika masentava kuitenkin. Kesä siintelee mielessä ja stressi siitä, ettei pääse tekemään mitään ei varmasti paranna olotilaani. No, viime vuonnahan meni kanssa kevät reisille, kun tippui painoja jalalle ja limapussi tulehtui ja sitä ja tätä. Silloin tosin sain sentään uida. Kai se vaan on niin, että ehjää treenikautta ei mulle tule. Sen kanssa on vaan nyt elettävä.

Ei Pirkkaa, ei Malagaa

Niin siinä kävi. Lauantaina aamusella yritin käydä lenkillä, mutta se loppui lyhyeen, kun lyllertämisvauhdissa syke oli vk:n puolella. En juossut edes kilometriä ja surkeuksissani raahustin takaisin. Lauantai-iltanakin oli vielä lämpöä ja syke mitä oli, joten oli selviö, että Pirkkaan ei voi lähteä. Itkuhan siinä tuli, tosi paha. Asiaa ei auttanut täydellinen hiihtokeli sunnuntaina sitten yhtään.  Sunnuntaina kävin lääkärissäkin ja verikokeessa ja jokin virus kai on elimistössä, kun leukkarit oli koholla ja lämpöilyäkin. Lääkäri sanoi myös, ettei kannata lähteä puolikuntoisena Malagaan, mikä on sinänsä ihan totta. Onneksi on matkavakuutus ja kirvelevää mieltä parantaa vähän uudet lennot. ko paikkaan parin viikon päähän, hotelli pitäisi tosin vielä varata. Toivottavasti olen kuitenkin tervehtymään päin, mullahan ei siis ole kuumeilua ja "jyrän alle jäämis"- tunnetta lukuunottamatta kunnon flunssaoireita, joten niistä ei oikein voi päätellä, koska on terve. Lämpö on tosin tälläkin hetkellä samanlailla koholla kun koko loppuviikon, eli vielä ei ole yli 37, tosin yli mun normaalin ruumiinlämmön vähän, katsotaan nouseeko tänä iltana taas lämmöksi niinkuin on aiempina päivinä tehnyt, toivottavasti ei.

Se on täällä taas!

Lämpöily. Ja kaikki muukin. Maanantaina ajoin ensi kertaa lainassa olevalla maastopyörällä töihin. Trekki on haudattu odottelemaan parempia kelejä, sillä sen välitykset (38/46 + 11-27) ei sovi kyllä lumihangessa ylämäkien ajamiseen ynnä muuhun kaikkeen kivaan, mitä Helsinki on tarjoillut tässä talvella. Onneksi siis sain maasturin pariksi kuukaudeksi lainaan. No, kuten sanoin, Helsinki on tosi kiva ja onnistuinkin sitten ajamaan uraan, johon pyörä töksähti täysin. Luultavasti tein jotain vaistonomaista jarrutusta, jonka seurauksena lensin ohjaustangon yli ja pyörä seurasi perässä laskeutuen tietysti reisieni päälle. Seurauksena pahemmat ja kivuliaammat mustelmat kuin mitä sain joskus autolla, (ja silloin sentään ajoin puhelintolpan poikki, kun auto lähti mustalla jäällä kokemattomuuttani mutkassa käsistä, olin muuten menossa silloin korispeliin ja se peli jäi pelaamatta). No, pari päivää portaiden nousu ja istumaan meno yms olivat niin kivuliaita, ettei tosikaan, nyt jo helpottaa, vaikka mustelmat yhä edelleen ovatkin aika pahat.

No, tiistaina sitten uimaan. Viime viikolla ei oikein ehtinyt ja kun mutenkin oli kevyempää, niin olisi luullut, että kulkee. Mitä vielä. Olo oli kuin sata kilometriä juuri uineella ja mistään ei tulut mitään. Karmea olo seurasi koko päivän, mutta ainakaan illalla ei vielä lämpöä ollut.

Keskiviikkona oli lepopäivä. No, silloin alkoi sitten lämpöily. Ja jostain löytyi jalkapohjan ulkosivulle ihan uskomaton kipu, joka jatkuu yhä. Jyrän alle jääneen olo jatkui.

Eilen, torstaina lämpöily jatkui, eli taas lepoa, kipeä olo jatkui yhä. Siirtyminen Tampereelle iltapuvun, suksien ja parin kassin kanssa junalla oli aika rankkaa. Onneksi sain kyydin asemalle/asemalta.

Tänään, no, lämpö ei ole vielä noussut yli 37:n, ja olo on ehkä vähän parempi kuin eilen, jalkapohja on yhä kipeä. Toisaalta nyt on aamu ja lämpö nousee mulla aina illalla. Ohjelmassa on siis taas lepoa ja toivoa. Yksi väitöstilaisuus ja illalla iltapuku päälle ja juhlimaan ystävää. Toivottavasti lämpö ei enää tänään nousisi, muuten on Pirkka vaarassa. Ja ehkä jopa Malagan reissu, sinne on turha lähteä kipeänä.

Tsemppiä kaikille Pirkkaan! Ja muutenkin.

Finland Ice Maraton 2012

Luistelukauden huipentuma koitti sitten lauantaina, kun 90 kilometria oli edessä Kuopion jäämaratonilla. Surkean yön jälkeen aamustartti oli onneksi armahtavasti vasta yhdeksältä, joten aamupalalla ehti käydä hyvin. Ilmakin oli mitä mainioin, melkein tyyntä ja viitisen astetta pakkasta.

90 km edessä.

Tänä vuonna olin päättänyt, että letkaan on päästävä, muuten matka tappaa. Starttipamaus kuitenkin osoitti, että monet menevät ihan liian lujaa ja monet liian hiljaa. Yritin päästä letkaan, mutta vilkaisu lainamittariin osoitti vauhdin olevan jo 27km/h, johon mun luistelutekniikalla ei 90km:ää pystytä. Onneksi sitten bongasin yhden miehen, joka meni melkoisen sopivaa reilun 24km/h vauhtia ja aloin peesailemaan. Eka 7,5km:n kierros meni rataan tutustuessa. Railoja ja epätasaisuutta oli, mutta pääosin rata oli ihan hyvä, kunhan malttoi keskittyä. Tokan kiekan alussa pääsin sitten parempaan letkaan, jossa luistelinkin pitkään, miltei loppuun asti. Letkan perässä henkilöt vaihtuivat, mutta minä, joku toinen nainen ja yksi mies taivallettiin yhdessä matkaa seuraavat reilu yhdeksän kierrosta. Neloskiekalla oli vaikeita hetkiä, kun alkoi nukuttaa ja keskittyminen herpaantui. 52,5 km:n kohdalla mietin, että noinkohan kestän tätä vauhtia loppuun asti, tasainen vauhti enteili viime vuoden loppuaikaa, mutta nythän matkaa oli 10km enemmän. Yhdeksännellä kiekalla sitten tapahtui pahoja. Kaaduin ja tipuin letkasta. Löin kyynärpääni ja kämmeneni, mutta jotta kisa ei tuhoutuisi, oli pakko pinnistää letka kiinni. Siinä meni aika paljon voimia, kun luistelin huonolla tekniikalla letkaa kiinni. Seuraavalla kiekalla sitten kaatui letkasta edestäni mies, jota jouduin väistämään lumihankeen ja sama juttu, taas piti pinkoa. Sitten olikin enää kaksi kiekkaa ja 15km jäljellä. Alkoi jo vähän väsyttää. Sitten letkan toinen nainen päätti kiristää tahtia. Yritin pyristellä mukana, mutta niinpähän totesin, että kolmossija jää tänä vuonna haaveeksi. Mittarissa näkyi vauhtina 28,6 km/h. Loput noin 13 km olikin sitten taivallettava ilman vetoapuja (mua kyllä miehet peesasi, mutta niistä ei ollut yhtään apua). Viimeinen kierros oli tahtojen taistelua ja sitä vähäistäkään tekniikkaa ei pystynyt pitämään yllä. Silti kierros ei ollut hitain, ja vauhti pysyi yli 24km/h:n. Maalissa oltiin ajassa 3:37:36, mikä on siis lujempaa kuin viime vuonna, vaikka matkaa oli 10 km enemmän. Ero viime vuoden voittajaan (tänä vuonna hopealla) oli kaventunut vuodessa pidemmällä matkalla kahdestakymmenestä 2,25 minuuttiin, pronssista jäin 1,5 min ja voittajaankin oli eroa vain 3min 22s. Miesten voittajaankin ero oli kaventunut  kymmenellä minuutilla, joten olen oikein tyytyväinen suoritukseeni, vaikka mitalisijat jäivätkin puuttumaan. Keskari oli vissiin 24,4 km/h, joka on aika hurjaa menoa mulle luistimilla ja mielestäni ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Ehkä viime hetken valmistautuminen olisi voinut olla parempaa, mutta tuskinpa se olisi paljon lopputulokseen kuitenkaan vaikuttanut. Harmittavinta kisassa oli tuo kaatuminen, jonka seurauksena kämmen muistuttelee itsestään tätäkin kirjoittaessa. Pirkka tuskin on vaarassa, mutta toivottavasti kädellä voi ajaa pyörällä.

 Juomatauko.

En tiedä, mitä tässä tapahtuu.

Sunnuntai-aamun 15km:n hiihtely Kallaveden jäällä auringonpaisteessa kruunasi reissun, josta muistuttaa nyt vain kipeä selkä ja kämmen. Luistimet haudataan taas kaappiin, katsotaan koska ne sieltä kaivetaan taas esille. Helsingissä luistelu on haasteellista sinänsä, että harjoitusajat ovat kovin rajatut, toisin kuin Tampereella, jossa saattoi kenttää mennä koska vain kiertämään.

Postin tuomaa

 Uusi lippis

 Kypärä, kun edellinen hajosi kolarissa ja tilalla on ollut siitä lähtien vain markettikypärä

Jotain mustaa

Hiihtokoulussa

Mun hiihtokokemukset eivät ole olleet viime aikoina kovinkaan rohkaisevia Pirkan hiihtoa silmällä pitäen. Ensinnäkin oli perjantaina raahustus kotoa Ogeliin luistelemaan pitopohjasuksilla. Piti taas ihan kivasti, vauhti oli luokkaa etana (siis oikeasti, yhdeksään kilsaan meni reippaasti yli tunti) ja näin. No, sunnuntain hiihto lumisateessa oli samaa kauraa ja entäs sitten eilen. Oli taas hiihtokurssia. Tällä kertaa aiheena oli wassu. Joo. Ainakin sinänsä oli helppoa harjoitella sitä, kun ei sukset liian lujaa lähteneet menemään. Itse asiassa sukset pitivät tosi hyvin, mikä ei kyllä vapaan hiihdossa ole ehkä se paras juttu. Sukset itse asiassa piti niin hyvin, että pystyin menemään niillä vuorohiihtoa jopa lievään ylämäkeen. Oli vähän raskas keli joo. Siinähän lykin Hallainvuoren latuja (vuori sanasta voi päätellä, että on siinä vähän korkeuseroakin) sykkeet tapissa ja mietin kauhulla sitä, että jos Pirkassa on samanlainen keli. Enhän mä pääse maaliin, saati sitten tavoitteeseeni. Olin laittanut tavoitteekseeni, että hiihtäisin 45 kilsaa samassa ajassa kun juoksen (no, joskus juoksin) maran, mutta 4,5minsan kilsat eivät taida sittenkään olla se mun juttu viime kokemusten perusteella.

No, onneksi altaassakaan ei kulje. Kädet olivat aamulla niin rikki, että jo potkuja tehdessä laudasta pitäminen sattui ojentajiin. Muutenkin oli ehkä yksi surkeimmista treeneistä pitkään aikaan. Hyvin menee tää kevyt viikko :o

Huomena vielä sitten vähän traineria ja pertsinä Kuopioon. Saas nähdä, miten mun käy sielä, ainakin on vähän inhimillisempi keli kuin viime vuonna. Mahdollisille uusille lukijoille siis tiedoksi, että silloin luistelu aloitettiin 29 pakkasasteessa ja lopetettiin noin 24 miinusmerkkisessä asteessa. Nyt on luvattu kivaa noin -5 astetta ja tuultakaan ei pitäisi olla. Vähän voi tosin sadella lunta, mikä tietysti hidastaa pikkuisen.

Ja loppuun vielä empiirisen tutkimuksen tulos: Helsingissä on vielä kettumaisemmat säät kuin Tanskassa.

Määrää

Sellainen oli viime viikon teema. Tuli hiihdettyä, juostua, pyöräiltyä ja uitua useampi kerta viikkoon ja kerran ehdin luistelemaan ja salillekin. Viikon takaiskut olivat molempien pitkien (3h) treenien epäonnistuminen. Kuten jo kerroin, tiistain luistelu vaihtui parin tunnin trainersessioon ja eilinen hiihto... No, 1h 50 min tuli hangessa lykittyä, mutta sitten loppui. Poljin toki sitten puuttuvat 70 minuuttia vielä kotona traineria, mutta välissä oli aika pitkä tauko. Pitkiä treenejä pitäisi saada lisää, jotta ensi kesän pyöräily olisi vihdoin edes jotain sinnepäin. No, tämän viikon luistelurypistys (jonka järjestäjä on lyhentänyt 90 km:n, pöh) ja seuraavan viikon puolipirkka käyvät toki pitkistä treeneistä, mutta varsinkaan tuo hiihto ihan tuskin menee pk-alueella. Luistelu varmaan vähän paremmin pysyy siellä, jos nyt vaan pääsen johonkin letkaan mukaan. Muutama treeni viikolla on siis ollut vähän  niin ja näin, mutta muuten on mennyt tosi hyvin. Kuvittelin olevani jo ihan tööt viikonloppuna, olihan siinä jo kolmas kovempi viikko meneillään, mutta niin vaan yhtäkkiä lumipöperössä juostu 1,5h pk:lla olikin kilsavauhdiltaan puoli minuuttia normaalia nopeampi. Sunnuntai-iltana oli vielä jotain nopeusuinnin tapaista ohjelmassa ja sekin sujui ihan kivasti. Lopussa olleet piikit eivät hidastuneet (no joo, sielä oli helppoja pätkiä välissä) ja aiemmin olleet satkutkin menivät kaikki käytännössä samaa vauhtia (eli itse kellotettuna noin 2-3s:n sisään). Viikon kovin urheilusuoritus oli kuitenkin kahdeksan minuutin sessio, joka alkoi altaasta noususta ja päättyi hallista poistumiseen (ja voin huomauttaa, että pidin hoitoainettakin hiuksissa yli minuutin). Jälkikäteen harmitti vain, että olin arvioinut bussipysäkille kulkemiseen menevän ajan väärin, eli olisin ehtinyt vielä kaksi minuuttia saunoakin. 

 Pitopohja. Jäässä.

Kuopion viimeistelytreeniä.

Kun treenit ovat nyt onnistuneet näinkin hyvin, on tässä melkoinen vaaranpaikka ilmassa. Nyt pitää nimittäin malttaa, malttaa, malttaa. Ei saa ottaa ylilyöntejä, jotta paras kunto oikeasti olisi kesällä, eikä esim. huhtikuussa. Erityinen vaaranpaikka on tulossa parin viikon päästä. Silloin me nimittäin mennään Silvian kanssa ihan kaksistaan reissuun. Malaga odottaa.  Ja nyt pitäisi malttaa ottaa kevyesti tämä viikko. Hiihtokurssilla voi kyllä tulla vähän rankkaa, kun harjoitellaan wassua. 

Loppuun vielä vähän sitä "kesän" kisakalenteria, mitä on lupailtu. Aika epävarmaa on monet jutut , mutta nuo puolikkaat on jo maksettu, joten niissä ei ole mitään epäselvää. Heltri-cup osakilpailuja varmasti käytetään treeneinä (miksi ne ei kuulukaan kisakalenteriin) ja toiveissa olisi vähän, että pääsisin harkkakisaan sinne Vihnusjärven liepeillekin edes kerran, kun on se reitti niin "kiva".

• Maaliskuu Aktia cup 5/10km ???
• Huhtikuu Puolimara jossain kuun puolessa välissä noin. Jos on hyviä ehdotuksia kisasta, niin otetaan vastaan. ???
• Toukokuu 26.05 SM- Duathlon, pikamatka, Laukaa
• Kesäkuu, 17.6 Challenge Aarhus (puolimatka)
• Heinäkuu 7.7 Kiskotriathlon, pikamatka ???
• Heinäkuu 14.7 Finntriathlon, Joroinen
• Elokuu ??? Ajattelin suorittaa vain uinti- ja juoksuosuudet, paremmat saa pyöräillä Eiköhän tätäkin lähdetä ulkomaille suorittamaan