Täällä on varmaan kuviteltu, että jäin Lahden maastoihin Venloissa,
mutta niin vain selvitin ankkuriosuuden kunnialla - ja vielä paljon
paremmalla kunnialla kuin uskoin tuohon pystyväni. Pieni googlaus
joukkuekavereista ennen kisaa paljasti heidän entisen
kilpasuunnistajataustan ja alkoi ahdistamaan, itse kun en edes ollut
tajunnut ennen kuin paria päivää ennen koitosta, että karttaa kannattaa
taitella :) Saati, että omistaisin edes maastojuoksukenkiä,
suunnistuskengistä puhumattakaan (tämän salasin kyllä joukkuekavereilta,
koska eivät varmaan tajunneet, että en oikeasti osaa suunnistaa). No,
Jukola oli erilaista kun iltarasteilla ja vaikka pari rastiväliä
suunnistinkin, niin lopussa totesin, ettei kannata ja tyydyin juoksemaan
letkoissa. Olin kyllä niin hyvässä positiossa, että koodeja ei siellä
huudeltu. Kolme pummia tuli, yhteensä noin 10 minuuttia, näistä kaksi,
kun yritin suunnistaa yksikseni, ja viimeinen oli kollektiivinen pummi
koko letkassa. Lopulta paransin vielä joukkueen sijoitusta kymmenellä
275:n ja itse olin osuudellani 355, mikä oli tällä suunnistustaidolla
ihan todella yläkanttiin. Maaliin taisi tulla mun osuudelta noin 1500.
Seuraavilla iltarasteilla muuten palasin taas tasolleni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti