maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

PDPH - elämäni "krapula"

Huhhuh. Ei voi muuta sanoa. Ennen en tiennyt, mitä tarkoittaa pääkipu (oikeasti, mulla ei ole ennen ollut pää kipeä), nyt tiedän. Kärsin tuossa muutaman päivän PDPH:sta, eli post-dural-puncture headache:sta, eli toisin sanoen lannepiston (epiduraali tai spinaali) jälkeen mahdollisesta posturaalisesta päänsärystä ja huonosta olosta. Oli kuin olisi ollut krapula, joka kesti reilut kolme päivää.

Kyseessä on siis joku epämääräinen tila, joka johtuu pois tihkuvasta selkäydinnesteestä ja tätä ei siis kaikki saa, eikä joka puudutuksessa. Ei ollut minullakaan ennen ollut puudutusten jälkeen tätä, mutta nyt oli. Tila alkaa vasta viiveellä puudutuksen jälkeen ja itsekin tunnistin tämän vasta perjantaina iltapäivällä, vaikka päätä olikin vähän särkenyt torstaina illalla jo. Kuvittelin kyseessä kuitenkin olleen vain nestehukan.. Perjantaina siis tajusin, mitä tapahtuu ja lauantai oli melkoisen hirveää tuskaa, asiaa ei kauheasti auttanut se, että piti matkustella pendolinolla ja käydä kummitytön synttäreillä, joista kyllä jouduin käytännön ahdinkotilanteiden voittamattoman pelastajan kyydityksellä lähtemään aika pian pois lepäämään. Tässä päänsäryssä hyvä puoli on se, että kun on makuulla, oireet menevät pois. Niinpä matkustin siis pendolla luultavasti melko lailla sammuneen näköisenä, kun roikutin päätä vaakatasossa koko matkan... Muuta hyvää tässä tilassa ei sitten olekaan, mukaan kuului siis myös melkoista pahoinvointia, jonka siskon lähipuskat saivat tuta ja muutenkin sellaista vuosituhannen krapulan meininkiä oli ilmassa. Pahinta tässä krapulassa oli se, että enpä itse aiheuttanut tätä olotilaa...

Polvi on onneksi parantunut hyvin ja pystyn jo kävelemään ilman keppejä. Tänään palasin yläkroppatreenin pariin salille. Polvi taipuukin jo arviolta 120 astetta avustettuna, enempää en uskalla kokeilla, ettei haava aukea. Nyt se on onneksi aika hyvin kiinni, toisin kuin perjantaina, jolloin siteiden poisottamisen jälkeen alkoi vuotaa.
Mun polvesta on tulossa varsinainen kaunotar näillä arvilla...
Ilman PDPH:ta tämä olisi varmasti ollut elämäni helpoin leikkaus ja siitä toipuminen, mutta pitihän tähänkin tietysti jotain ekstraa saada. Ensi kerralla (jota ei toivottavasti tule), taidan sittenkin harkita sitä nukutusta, niin paljon kuin sitä inhoankin....

2 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

No hitsi, tuokin vielä! Nuoret naiset tosiaan kuuluvat erityiseen riskiryhmään saada postspinaalipäänsärkyä lannepiston jälkeen. Jos äityy oikein hankalaksi, niin tuo korjaantuu kyllä melko todennäköisesti ns. veripaikalla, minkä anestesialääkäri laittaa. Mutta toki se vaatii taas leikkaussaliolosuhteet.. Muuten on kyllä ihan yksinkertainen toimenpide.

Tuosta päänsärkyriskistä huolimatta ajattelin kyllä itse valita spinaalipuudutuksen sitten joskus kun nää mun takareidet leikataan. :) Ei se nukuttaminenkaan täysin riskitöntä ole ja siinä taas (varsinkin nuorilla naisilla :D) esiintyy herkästi pahoinvointia heräämisen jälkeen. Ei toki noin monen päivän viiveellä, kuten päänsärky, vaan heti herätyksen jälkeen.

Hyvä kuitenkin, että polvi toipunut hyvin!

Kipa kirjoitti...

Joo, soittelin leikanneeseen paikkaan ja totesivat, etät jos ei mene parissa päivässä ohi, niin sitten voi laittaa veripaikan. Onneksi toi helpotti aika normaaliksi sen tuskaisen lauantain jälkeen ja tänään ei tuntunut enää missään, en enää edes muistanut koko juttua :)

Ton nukuttamisen jälkeisen pahoinvoinnin vuoksi halusin spinaalin, mutta nyt on kyllä paha valinta. Haluanko laattailla heti, vai myöhemmin :D