Back in business

Eilen aloitin siis taas työt pitkän saikun jälkeen. Paluu töihin on toki melko pehmeä, neljän tunnin työpävät ovat varmaan parempi juttu kädelle kuin heti kättelyssä viettää työpaikalla se 7,5 tuntia. Käsi on kestänyt töitä ihan hyvin. Mähän oon käytännössä koko ajan koneella nykyisessä työssäni. Olen yrittänyt tauottaa ja meillä on ollut palaverejakin, mikä on tietysti helpottanut asiaa hyvin, kun ei ole tarvinnut koko aikaa näppistä hakata. Näppistä kun pitää sylissä, kädet ei väsy liikaa, joten näillä mennään nyt ainakin hetken.

Toivoisin, että fysioterapeutti voisi tulla katsomaan työpisteeni, tiedän ainakin sen, että pöytä on liian ylhäällä, koska mun jalat roikkuu ilmassa istuessa ja sehän on huono juttu. Yritin jo joskus tammikuussa puhua siitä fysioterapeutista, kun ne kuulemma aina välillä käy työpaikalla työpisteitä tsekkailemassa, mutta eipä ole näkynyt. Pitäisi ottaa varmaan asia esille taas. Rankin juttu töissä on selvästi ollut ruokailu, syöminen on edelleen vähän hankalaa ja tarjotin painaa melko paljon ja sitä ei kyllä yhdellä kädellä kanna.

Liikunnat on viime viikonlopun suvantovaiheen jälkeen taas käynnissä, eli kävelyä, traineria, salia ja uutena vesijuoksua ja potkuja on ohjelmassa. Vesijuoksu ei ollut ollenkaan niin tylsää kuin muistin, tänään aamulla pistelin menemään 45min ilman ongelmia. Salilla on myös vähän uudet tuulet, kun voin tehdä kyykkyä käsipainoilla (no, kilon painoilla, eli sen verran saa kantaa kädellä) ja myös askelkyykkyä sekä ottaa perusvatsalihasliikkeitä ohjelmaan. Oli ihan kivaa tehdä niitä, vaikka selvästi tämä mun core kuntoon projekti on melko alkuvaiheessa... No, salilla oli paljon kivempaa kun pääsi tekemään jotain vähän järkevämpää kuin pelkkää jalkaprässiä... Huomenna leikkauksesta tulee 4 viikkoa ja juoksukieltoa on kärsitty jo puolet. Tsemppiä kaikille lukijoille melko hitaasti etenevään kevääseen.