Olkapääleikkaus tehty!

Se on sitten tehty. Keskiviikkona menin vielä aamulla töiin, koska en todellakaan halunnut odotella kotona paniikissa, sitä paitsi näin ehdin vielä hyvin dokumentoida aikaansaannokseni töissä, että muut voivat sitten jatkaa siitä, mihin pääsin. Puolenpäivän aikaan paniikki alkoi olla melkoinen kun lähdin kohti Kamppia, nukutus pelotti aikalailla. Jos olisin tiennyt, että laitetaan hengitysputki, olisin ollut varmaan ihan rikki ja itkusilmässä, kun nytkin fiilis oli mitä surkein.

Ilmottautumisen jälkeen ihkut sairaalavaatteet päälle ja pian sainkin jo tabuja, joista yksi vähän poisti paniikkiakin. Lääkäri moikkasi n. 15s ja merkkasi oikean käden, mutta itsehän olin jo varautunut tähän, että varmasti oikea käsi leikellään (erityisesti, kun jossain paperissa luki, että vasen käsi).

Just in case...

Lähtö leikkaussaliin tuli aika pian. Sinne sai kävellä itse ja sitten paniikki tuli taas. No, kaikki meni nopeasti, multa kysyttiin, mitä unia aion nähdä ja vastasin tietysti, että näen unia juoksemisesta. Sitten kaikki pimeni.

Sitten heräsin. Heräämössä. Olin aika sekaisin. Kurkkuun sattui pirusti (kun oli ollut se hengitysputki). Ensimmäisiä kysymyksiäni oli: "Saanko syödä tänään karkkia?" Mahtavaa Kipa! Asiat tärkeysjärjestykseen! Siinä sitten vietettiin aikaa. Kello oli 15.45. Pikkuhiljaa mut nostettiin istumaan, mutta se huippasi pahasti ja mentiin takaisin makuulle. Kipulääkettä annettiin ja se myös vaikutti. Pahoinvointilääkettäkin sain. Ja juomista ja syömistäkin, aamulla olin syönyt ennen klo 8, sen jälkeen ei saanut enää edes juoda. Sitten alettiin pikkuhiljaa odotella lääkäriä, joka leikkasi vielä muita. Kello oli jo kahdeksan ja sanottin, että lääkäri tulee ihan pian. Joo-o, pian on suhteellinen käsite. Viimeisessä leikkauksessa oli tullut jotain yllätyksiä ja menikin vähän pidempään. No, tässä välissä olin jo vaihtanut vaatteet ja voinut tosi pahoin (se niistä leivistä). Kurjinta oli siis kurkkukipu ja pahoinvointi, ei leikelty olkapää.

Vihdoin sitten lääkäri tuli, selitti  mitä oli tehty ja mitä löytyi. Ensinnäkin, repeämä korjattiin ankkurilla. Yleensä tarvitaan kuulemma 2, mulle riitti yks, kun se saatiin jotenkin hyvin kiinni tms. Toisekseen, lääkäri oli oikein etsimällä etsinyt jotain uimarin olkapäähän (rasitusvammaan) viittaavaa, mutta pienintäkään merkkiä siitä ei löytänyt. Tämä oli itselle tosi iso helpotus! En ole siis itse rasittanut olkaa liikaa tai tehnyt muutenkaan mitään väärin. Kolmanneksi ne huonot uutiset. Luusta oli irronnut palanen ja tästä kohtaa tietysti sitten oli rustokin risana. Siihen yritetään nyt saada  arpirusto kasvamaan. Luuta jotenkin rei'itettiin tms. Pitää kysellä kontrollissa 28.2 lisää. Tämä juttu voi pitkittää paranemisprosessia aika lailla. v-mäisintä tässä on se, että tuo on siis jo ollut näkyvissä vuosi sitten otetussa röntgenissä (kaatumisen jälkeen otetussa). Silloin oli vaan todettu, että vanha luunpala on sielä. Miten hitossa ne on päätellyt, että se on vanha luunpala? Jos mä meen lääkäriin ja valitan olkapäätä ja oon kaatunut, niin miten ne voi todeta, jonkun löydöksen olevan vanha? Se olkapää olis voitu korjata jo silloin! Ärsyttää! Aion todellakin antaa palautetta tästä.

No. Keskiviikkona olin kotona puoli 11. Takaisin tähän päivään. Elämä on melko hankalaa yksikätisenä. Olkaa särkee ja vasurilla kaiken tekeminen on hidasta ja raskasta (sorry siis typot). Kantositeen saa ottaa muutaman kerran päivässä pois, ja käden suoristaa vartalon viereen. Näin myös pitää tehdä. Siteen kanssa on myös nukuttava. Se on hankalaa. Kyynärpäästä alaspäin käsi puutui viime yönä tosi pahasti, tuntui kuin joku olisi nakuttanut kiukkusuonta. Positiivisesti pitää kuitenkin jaksaa ajatella, koko ajan se hetki lähenee kun saan taas juosta, uida ,pyöräillä, nukkua ilman kantosidettä, ripustaa pyykkiä, mennä töihin, pukea rintsikat nopeammin kuin viidessä minuutissa ja nukkua mahallani.

Toivottehan kaikki mulle  kunnollista arpirustoa?

Ennen.

Jälkeen. Punainen on vain sairaalan pesuaineen väriä, ei mitään vakavaa. Ennen leikkausta pestään aina tuollaisella värillisellä, että tietävät, mistä on pesty. Tässä on meneillään kantosidetauko.