torstaina, helmikuuta 21, 2013

Eka viikko lusittu

No niin, aika on kulunut, vähän. Viikko ja yksi päivä takana, aika monta edessä. Viikko on ollut melkoista opettelua. Ekat päivät kuluivat kivun kestämiseen (lääkeavusteisesti) ja pukemisen harjoitteluun. Koittakaapa laittaa pipo päähän yhdellä kädellä tai ponnari kiinni. Jälkimmäinen ei onnistu mitenkään, ensimmäinen sujuu jo hyvin, tosin kesti hetken, että tajusin ottaa hampaat mukaan prosessiin... Tortillan syönti ei onnistu ja suihkussa käynti vie aikaa ja hermoja, kun shampoon annostelu on vaikeaa. Sunnuntai-iltana sai ottaa tikkejä suojaavat laput pois, ja haavat saa kyllä kastella, joskaan uimassa tai saunassa ei saa käydä. Joo, olisinkin tässä menossa just tekeen 5 kilsan uintitreenin...

Olkapää sunnuntaina. 


Olkapäätä ei vielä saa oikeastaan kuntouttaa. Päivän aikana pitää laittaa käsi nyrkkiin ja avata mahdollisimman usein. Lisäksi kättä roikutetaan etukumarassa puolen minuutin ajan muutama kerta päivässä ja samoin kättä ojennetaan ja koukistetan kyynärpäästä (käsi visusti vartalon vieressä) muutama kerta päivässä ~20 kertaa. Yöt ovat vaikeita. Olkapää ei ole kipeä, mutta kantositeen vuoksi hauis puutuu vähintään kerran yössä niin pahasti, että kipu on tosi paha, samoin ranne puutuu ja on jäykistynyt :(

Päivän aikana pitää liikkua, käytännössä tämä tarkoittaa kävelyä. Meillä oli tosin fyssarin kanssa keskustelu siitä, onko kahden tunnin kävelylenkki lyhyt. Olen kävellyt päivässä ~tunnin, joko matolla tai ulkona. Lisäksi olen tehnyt salilla prässiä yms. laitteita missä olka ei heilu. Ei kovin kivaa, koska mä oon vapaiden painojen nainen. Lisäksi oon ajanut trainerilla ihan minimitehoilla pari kertaa vartin. On ajettava pystyssä ja olka ei saisi pahemmin heilua, siksi tuo varovaisuus. Lisäksi kehotan kokeilemaan traineriajelua, kun kantoside hiostaa tuossa edessä ja kainalo on "kiinni". Mä en hikoile kauheesti edes traineriajeluissa, mutta tuossa "treenissä" mäkin hikoilen kuin sika.

Miten tästä eteenpäin: Viikon päästä lääkärikontrolli, kahden viikon päästä alkaa fyssari ja saan kai tämän kidutuskantositeen pois. Maanantaina tuli leikkauskertomus, joka pisti itkemään. Sielä luki, että normaali treenaus sallitaan 18 viikkoa leikkauksesta. Tuo rustonkasvatus vaatii aikaa paljon enemmän kuin ennen leikkausta uskalsin pelätä. Toivon, että normaali treenaus tarkoittaa sitä, että silloin saa uida (joo, kiva pikku 8kk uintitauko), eikä sitä, että silloin vasta pääsee pyöräilemään ja juoksemaankin.

PS. Ylihuomenna mun piti kisata 100km:n luistelun SM-mitaleista, no enpä  kisaa.

5 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Kuule, tuo aika menee oikeasti nopeaan ja olkapää on sen jälkeen parempi kuin uutena. Usko pois vaan. Ja kiitos, kun jaksoit jakaa kokemuksia! Tsemppiä täältä toivottaen!

Kipa kirjoitti...

Kiitos Maikki ahkerasta tsemppaamisesta, siitä on tosiaan apua. Nyt aika tuntuu tosi pitkältä, mutta kai se tästä pikkuhiljaa...

perttu kirjoitti...

Jeh..onneksi siitä tulee hyvä. Kyllä se 18 vkoa nopeesti kuluu kun keksii jotain muuta tekemistä kuin uintien ja juoksujen paikalle.

Törppö kirjoitti...

Tsemppiä kovin paranemiseen!! Kuntoutus aina pitkä ja kivinen, mutta varmasti saat käden vielä kuntoon. :)

Itse taistelen rustovaurion kanssa polvessa ja tämä ei tosiaan ole helppoa. Kannattaa ottaa todella rauhassa alku ja tehdä kaikki oppikirjan mukaan. Itse taisin liian innokkaasti kuntouttaa ja palata reeneihin sillä nyt 4kk:n jälkeen hommaan tuli takapakki ja joudun pitää 1kk:n täyslevon.

Kipa kirjoitti...

Perttu: nopea on suhteellinen käsite, no, oon nyt yrittänyt ajatella tällaisissa vhän lyhyemmissä pätkissä kuin 18 viikkoa, muuten on liian tuskallista. Ensimmäinen etappi onkin ens tojo, kun saan tikit pois ja pääsen lääkärin puheille.

Törppö: Auts, kuulostaa pahalta, toivotavasti sun polvi nyt kuitenkin kuntoutuis mahd. pian. Tässä jutussa on kyllä hankalaa se, että pitäisi osata kuntouttaa riittävästi, muttei liikaa.