Voittoon Amerikan mantereella - Run with the Jets 10K

Ostin tuollaisen vyön, kun 20 dollarilla sai. Tähän sain tungettua juoksun ajaksi puhelimen, kameran, rahat ja kortit, eli kaiken tarpeellisen. Ja siis numerolapun kiinniilman hakaneuloja.

 Tähän on hyvä lopettaa kilpailu-ura täällä Amerikassa, eli voittoon :) Olen siis löymätön täälläpäin, eli voitin koko juoksukisan.

Valmistautuminen oli taas huippua. Edellisenä päivänä ensinnäkin lennettiin, syötiin huonosti, kävelin kilometrejä kaupungilla niin, että kun menin nukkumaan, mun jalkoja särki, söin iltapalaksi beef jerkyä ja kokista, menin nälkäisenä nukkumaan ja mitä näitä on.

Mulla ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä paikalle taksilla, paikalle oli yli 10km, joten olisi tullut vähän liian pitkä matka alkuverraksi ja julkinen liikenne täälä on vähän heikkoa erityisesti sunnuntaiaamna, olisin päässyt paikalle vasta ysiks, kun kisa alkoi kasilta. No, hotellissa arvioitiin vähän väärin ja olin sitten paikalla jo 6.45, eli 1h15min ennen starttia. Muuten ihan kiva, mutta lämpötila oli jotain +5 ja kun oltiin meren vieressä, oli vähän kylmä... No, mulla oli hyvää aikaa käydä etsimässä paikka, mihin piilottaa vaatteeni kisan ajaksi, tavarasäilytystähän tuola ei ollut. Löysinkin talven ajaksi käytöstä poistetut suihkut, mitkä olivat juurikin oikea paikka :) Sitten jossain vaiheessa menin verraamaan. Aurinkokin oli noussut ja auringossa oli kohtuullisen lämmin, varjossa edelleen ihan jäistä ja hengitys höyrysi. Sain silti ihan hyvin verrattua itseni lämpimäksi. Aurinko paistoi onneksi lämpimämmin ja lämpimämmin, joten totesin, että shortseilla ja t-paidalla voi ihan hyvin juosta, hanskat jätin käteen, koska ne lämmittää kivasti ranteita.

Valmiina baanalle jalat kananlihalla.

Vaatteiden piilopaikka.

Kisa-alue, tässä vaiheessa aurinko jo lämmittää.

Puolimaratonin lähtö.

Täällä päin nuo alkamisajat eivät vissiin ole ihan justiinsa, koska puolimaraton alkoikin vasta kymmenen yli, vaikka piti alkaa jo tasalta, kymppi sitten kymmenen minuuttia sen jälkeen. Olinkin siis melko jäässä ja yritin pitää itseni lämpimänä. Tungin itseni johonkin viidenteen riviin, etten joutuisi ohittelemaan muita. Katselin kyllä, että suurimmalla osalla oli melko epäammattimaista tuo meno, mutta luotin, että mukana on kyllä paljon kuitenkin hyviä juoksijoita. Väärässäpä olin. Kun startti vihdoin pamahti alle 10 juoksijaa (miestä) lähti lujempaa kuin minä (mukana oli kuitenkin satoja juoksijoita...). Vähän ihmettelin meininkiä. Mukaan lähti kuitenkin kaksi naista, joiden kanssa juostiin eka kilsa aikaan 4.02, eli ihan hyvää kyytiä. Toinen nainen jäi melko pian, mutta jäin sitten roikkumaan toisen peesiin. Kilsoja naputeltiin siihen 4.05 tuntumaan ja meno oli aika helppoa, ihmeen helppoa. Reitti oli kyllä tosi helppo, ei kauheesti mäkeä, tosin meni meren rannassa, joten vähän tuuli, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Neloskilsa alkoi vähän heikosti. Mun kalliit ja muka yberhyvät shockabsorberit päättivät, että on aika hieman hajota ja yksi solki aukesi. Tämä pisti hieman pasmat sekaisin, kun olkaimen alaosa heilui selässä, mutta muuten onneksi pysyivät ihan hyvin päällä :) Vitoskilsan jälkeen se mun peesaama nainen alkoi hidastelemaan ja päätin jatkaa itsekseni, edessä juoksi yksi mies, jonka peesissä roikun vaihtelevasti, se kun juoksi melko nykivästi. Parilla vikalla kilsalla oli vähän vaikeaa, kun 5 kilsan juoksijoista hitaimmat täyttivät kapeat tiet. Niitä joutui sitten käyttämään pujottelukeppinä. Vihdoin oli yhdeksän kilsaa takana, paha olo infernaalinen juuri oikeassa kohdassa, eli viimeisen kilsan pystyy aina sinnittelemään. Maali tuli tosin sitten liian aikaisin, reitti oli vain 9.45 kilsaa, mutta niinpä vain ylitin maaliviivan ensimmäisenä naisena kympin menijöistä ajassa 38.31. Harmitti kyllä, että reitti oli vajaa, koska olisi tullut tosi hyvä alle 41 minsan aika reippaasti, kun viimeisen kilsan osankin sain painettua vielä 3.59 vauhtia. No, olen kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan, kerankin tuli tasapainoinen suoritus kuitenkin niin, että lopussa pystyi vielä vään kiristämään. Niin, että semmoinen kisa tällä kertaa, jatkoinkin sitten kohti San Franciscoa ja sen kuuluisia mäkiä, eli loppuverraksi melko paljon nähtävyyksien katselua :)

Osallistujamitali on vähän erilainen kuin Suomessa.

Kisa oli hieman heikkotasoinen, koska olin seitsemäs koko porukasta (kympillä n. 230 osallistujaa) ja nopein naisista. Täällä oli sarjat ikäryhmittäin kymmenen vuoden välein. Hienosti muuten lukee tuo Vantaa tuolla...

Palkinnoksi nopeimpana naisena sain 1,6kg palautumisjuomajauhetta, jota sitten raahasin ympäri San Franciscon nähtävyyksiä. Ikäsarjan voitosta tuli aiva mahtavan upea pipo (no, ainakin se on lämmin) ja...

...kuukauden boot camp tunnit! Mahtavaa!