Pitää, pitää

Maanantaina harrastin työmatkahiihtoa. Työpaikalta 2,5 km:n kävelyn (loistava suksen jäädytysaika) jälkeen voi nimittäin hiihtää kotiin, matkaa tulee joku 24 kilsaa. Tämän vertaa en toki aikonut sivakoida, vaan ainoastaan Veräjämäkeen, josta voikin sitten hypätä jokerilinjaan, joka kuljettaa melkein kotiovelle asti (täälä suuressa maailmassa on siis tuommoinen mainio poikittaisjokerilinja, joka ei pysähdy kaikilla pysäkeillä, jolle on omia siltoja, etuajo-oikeutta ja joka menee Itäkeskuksesta Espooseen ja juurikin sopivasti esim. mun kodin, Pirkkolan, Oulunkylän luistinradan, tuon ladun ja vielä kaupankin ohi. Tykkään siitä kovasti.) No, asiaan. Elämän ensimmäinen hiihdetty työmatka siis edessä, koulumatkoista osaa tietysti silloin lapsena välillä hiihdettiin jos ei menty potkukelkalla. Koska tääläpäin vapaan baanoja ei ole liikaa, oli Karhun optigripit taas otettava matkaan, kun ei muita pertsoja oikein ole (paitsi ne laudat, joilla on hiihdetty Pirkkakin vapaalla, mutta niin, ei ne oikein sukset ole ja niihin sopivat monot puristaa niin pahasti, ettei niitä voi oikeasti käyttää). Alkupätkällä sitten olin hetken ihan ihmeissäni. Sukset luisti ihan kivasti (no, ei tosi hyvin, mutta ihan kivasti) ja saatoin jopa tehdä mun lempparia, eli tasatyöntöä. Sitten päästiinkin tuskalliselle kahden kilsan peltosuoralle, jossa ladut olivat käytännössä melkein ummessa, vastatuuli ja mitä kaikkee. Siitä se tuska sitten alkoi. Naama jäätyi. Viime vuoden paleltumakohtiin sattui ja oli ikävää. Suksi ei oikein luistanut. No, vähänpä siinä vaiheessa tiesin, eli kyllä se suksi silloin vielä luisti. Nimittäin sitten kun oli enää muutama kilsa matkaa jäljellä, niin luisto lakkasi. Täysin. Alkoi loppua huumori, kun tasatyönnöllä eteni yhdellä työnnöllä valehtelematta 30cm. Mistään ei tullut mitään. En päässyt eteenpäin. Vauhti jotain 8min/km ja tuskaa. Ei, en tykkää. Jokerisillalta meinasi sukset lentää Vantaanjokeen, kun vihdoin sain sukset jalasta pois. Tarkempi tarkastelu osoitti, että suksen pohja oli jäässä. Lauantaina hiihdän vapaata. Varmasti. Jos voitan lotossa, niin ostan kunnon pertsan sukset.  Ilman lottovoittoa on tyydyttävä siihen mitä on, ja koitettava, josko jäätymisen estoaineesta olisi apua. Eihän tästä muuten mitään tule.

Eilen oli vuorossa tuskallinen trainerisessio. Kolme varttiakin voi olla tuskaa, jos se sisältää 7x1+1 minuuttia yhden jalan pyörityksiä. Puoli minuuttia oli vielä ihan jees, mutta sitten alkoi säären etuosaa polttamaan niin paljon, ettei meinannut olla tosikaan. Inhottava ja myös kohtuullisen masentava treeni. Tänään on lepopäivä. Mä palaan nyt hetken hengähdystauon jälkeen korjaamaan kertymäfunktio- ja sijoitusportfoliolaskuja. Huomenna taas palataan altaaseen tekemään viimeistelytreeni ja pääsen luistelemaan. Se on kiva se.